Yhh, mikä silmä!

Plagioinnista on ollut puhetta. Olen todella jyrkästi sitä vastaan, sekä minä (kotipuolessa) että ystäväni (netissä) olemme joutuneet siitä kärsimään. Eikä se todellakaan ole kivaa. Sitä paitsi – tämä nyt on enemmänkin henkilökohtainen mielipiteeni, mutta – jos tekee sarjakuvaa ja tietää plagioineensa muilta, ei kyllä koe sitä kunniakkaana. Itse en ainakaan kykenisi olemaan ylpeä sellaisesta.

Taustat ovat sujuneet hyvin. *helpottunut huokaus* Ja kädet menee jotenkin. Jalat ja nenä ovat pahin vastus nyt.
Kädet eivät siinä mielessä edelleenkään ole ongelma, että ainahan voi katsoa omasta kädestä mallia ja soveltaa siitä sarjakuvatyylisempi. Harjoitellaan vaikka neljä tuntia käsien piirtämistä, kyllä siinä alkaa hiljalleen kehittyä väkisin. Jaloissa sama juttu, ne ovat vain siinä mielessä harmillisemmat että niitä on vaikea katsoa eri asennoista (voisinpa taipua kaksin kerroin ja katsoa jalkoja täydellisesti takaapäin…)
Nenä kuitenkin on siitä ongelmallinen, ainakin minulle, että siitä ei vain tule järkevän näköinen. Siitä tulee niin… Niin… Outo. Nenästä on mielestäni vaikea tehdä sarjakuvatyylistä. Okei, siitä on monia versioita, mutta en koe nenän piirtämistä sarjakuvatyylisenä millään tavoin minulle ominaisena. Ah, näitä taiteilijan ongelmia.

Mielestäni realismi – ainakaan tavaroiden kohdalla – ei ole kovin vaikeaa. Ei siinä mielessä ihmisenkään, katsoo mallia itsestään tai peilistä ja siinä se, mutta värien saaminen realistisiksi on se pahempi vastus.
Meillä on ollut koulussa alastoman mallin piirtämistä, sekä realistisena että vapaatyylillä. Että repikää siitä.

Mulla on vaikeata melkein kaikki ! Aloittelija kun olen , en ole edes oppaaseen koskenutkaan , vaan opin piirtelemällä hahmoja omista mangapokkareista 🙂 Perspektiiivikin on aika hukassa, ja poikia en ole edes yrittänyt piirtää ! Olen siis aika Noob kun piirtämisestä on kyse . Mutta harjoitus tekee mestarin, ja joulu rahoilla sitten vain opasta etsimään !

Blooody__angel wrote:

kuinka moni ainakaan suomalaine mangan piirtäjä on omaperäne?? — ihmiset väitää et mangan piirtäjil on omat tyylit, ku niiden tyylihän on se manga, eiks juu??

Tietysti vastaaminen menee varmaan hukkaan koska tämä lienee pelkkää trollausta, but you never know. Onhan se aina ikävää jos joku jumittuu vain kopioimaan muita kun kerran siihen rohkaistaan. (Oikeasti vastaan, koska minua on naurettavan helppo provosoida tietyissä aiheissa.)

Tietyt mainstream sarjat ovat luoneet mielikuvan siitä, millaista mangan "pitäisi" olla, ja luonnollisesti genrejen sisällä piirosjäljessä on usein tiettyjä samankaltaisuuksia, kun kerran on huomattu mikä vetoaa mihinkin kohderyhmään. Minustakin vaikka kuinka monet mangasarjat ovat keskenään käytännössä samanlaisia, mutta niihin keskenään samankaltaisiin viittaankin yleensä vain peruskurana. Joukosta positiivisesti erottuvat ne jäävät mieleen – ja toisaalta negatiivisessa mielessä erottuvatkin jäävät paremmin mieleen kuin massaan uppoavat, täysin samanlaiset ja persoonattomat sarjat ( – tai piirostyylit).

Se, että monet esillä olevat suomalaiset jotka tyrkyttävät piirtävänsä "mangaa" sattuvat mukailemaan mainstream sarjojen tyylejä on sääli, mutta ei mikään oikeutus että "Hei, kopioidaan ja plagioidaan kaikki!". Manga sarjojen piirostyyleissä on eroja siinä missä minkä tahansa muunkin maalaisten sarjakuvien. Tietysti ihmisillä saa olla mangasta juuri niin stereotyyppinen kuva kuin huvittaa, mutta rajoittunut näkemys aiheesta ei ole kelvollinen syy kehottaa toisia, piirustelua aloittelevia plagioimaan (tai suoraan kopioimaan). Kuten kaikessa muussakin, omat ideat ja oma tyyli on valttia.

Ja sitten jotain peräti ketjun aiheeseen liittyvää, ettei ole pelkkää offia.
MewSakura wrote:

— mutta vaatteet ovat aina jotenkin kaapumaisia ja rypyt tulee minne sattuu —

Kehtaisin väittää, että kaikille tutut perusvaatteet (farkut ja huppari tms.) ovat niitä joiden "realistisuuteen" kannattaa piirustuksissa panostaa. Kun treenaa niiden piirtämistä valokuvista tai omasta peilikuvasta, oppii suht nopeasti miten eri materiaalit ja vaatemallit asettuvat ihmisille. Vissiin tämä on useimmille aika pikkujuttu, mutta pelkän tuubin näköiset vaatteet jaksavat aina häiritä minua, ne tekevät koko työstä helposti tökerön näköisen vähän samalla tavalla kuin vaikkapa epäsiisti lineart. Omalla kohdallani olen huomannut, että minun on huomattavasti helpompi piirtää vaatteita joiden kaltaisia olen itse käyttänyt, koska tiedän miten ne "käyttäytyvät" puettuina.

…Haha, kamala romaaniviesti taas vaihteeksi.

Usein on huomautettu näistä käsien piirtämisestä. Silloin kannattaa ihan vaan ottaa esim. pahvialusta syliin ja iskeä paperi siihen, kynä käteen ja pitää vaikka toisen käden kyynärpäällä paperia paikallaan samalla kun katsoo kämmenestä/sormista mallia. Itse olen silloin tällöin harjoitellut, ja jo muutaman luonnoksen jälkeen tuntuu jo saavuttaneensa jotain.
Ja jos tämä tuntuu vaikealta, niin voi pyytää kaverin, siskon tms. apuun, tai ottaa vaikka valokuvan. Realistista piirtoa opetellessa tosin valokuvassa käsi on aina kaksiulotteinen, ja se vie realistisuutta.
Mutta siis, kannattaa kokeilla. Uskon, että tämä ohje on kerrottu monta kertaa, mutta suosittelen silti myös omalta osalta.

Sanonpa pienenä offina, että löysin nyt syyn miksi piirrän ihmisille aina liian pitkät käsivarret. Itselläni on syntyjään pikkiriikkisen liian pitkät kädet (sitä ei huomaa, ellei "normi" ihminen seiso vieressä ja molemmat iskee kädet rentoina sivuille). Piirroksessa se näkyy, kun katson itseltäni mihin rento käsi yltää roikkuessaan, ja nyt ärsyttää. Täytyisi keksiä jokin keino välttää tämä ongelma, ärrr.

Minusta alkaa tuntua, että olen kommentoinut tälle topicille jo liian monta kertaa.

Täällä taas on juuri toisin päin. Olen aina tykännyt enemmän piirtää naisia ja lähes kaikki piirrustukset ovat naisilta. Jotenkin niille on vain paljon helpompi tehdä kampauksia ja vaatteita, joita tykkään suunnitella. Miehiäkin kyllä piirrän, mutta niissä tarvitsisin harjoitusta, vähemmälle kun ovat jääneet. Haluaisin kyllä piirtää miehiäkin, mutta yleensä kuitenkin en vain jäävät niihin naisiin.

Itsellänikin monesti päästä tulee liian iso, joten yleensä teen niin, että luonnostelen sen kevyesti ja teen vartalon. Jos pää sitten näyttää liian isolta, kumitan vain sen luonnoksen pois ja teen hieman pienempänä. Tai sitten teen ne sellaiset mitat ennenkuin alan piirtää, jolloin pään pitäisi olla pikeassa suhteessa vartaloon. Minulta tuo ensimmäinen tapa kuitenkin luonnistuu helpommin..

Taustojen piirtäminen meinaa välillä olla yhtä tuskaa… ._. Vaikka tietäisi sinänsä _osaavansa_ piirtää jotain, niin idean saaminen onkin ihan eri juttu… :’D
En myös pidä siitä, että jokus 12 vuotiaana oli sillain "Jee nytpä piirrän mangaa!" ja nyt tyylistä on äärimmäisen vaikea päästä pois. Toisaalta en nyt haluakaan alkaa piirtämään ja maalaamaan esimerkiksi jotain barokkityylisuuntaista, mutta ehkä tiedätte mitä tarkoitan. Ärsyttää kun mummot kyselee aina jonkun piirroksen nähdessään että "Onko tämä nyt sitä mangaa?" XD Tulee aina vähän pettynyt ja epäonnistunut olo. ELI SIIS olisi kiva ihan oikeasti löytää sellainen kultainen keskitie tässäkin asiassa. 8(

Pyh ja Pah! Nenäkö muka vaikea! Kuule jos piirän jotain niin joudun kumittamaan jokaisen jutun vähintään kolme kertaa… (Nenä ei ole ainoa ongelma…) Hitsin vaikeeta!!!!! SORMET on kaikkein pahinta mitä joutuu piirtää!!! Tietääkö kukaan mitään helpottavaa amatööri pirtäjälle? 😥