20.10.2009
Taustahäly: ”Red Fraction” Black Lagoon –animesta. Ihan sattumalta. Kommentoin juuri aihetta tuolla. (Kiva, vaihteleva blogi Japani-aiheista.) BL:n ykkösosa on siis jo myynnissä. Sen enempiä selittelemättä lainaan turvallisuusalalla työskentelevän, aseista ja muusta militaarimeiningistä kiinnostuneen tuttavani tekstiviestiä, joka tavoitti minut Frankfurtin messuilta: ”Parasta sarjakuvaa jota olen lukenut pitkään aikaan kuvitukseltaan, käännökseltään ja asenteeltaan.”
Hmm, täytynee vaihtaa aihetta kun kuulokkeista tulvii ”Loverocket Pilot”, yksi Mai-Himen character songeista. ...joo, katsoin sen ja myös jatko-osan. Onko valittamista?
Niin, Frankfurt. Perjantaina minä ja Antti Gee tapasimme ensin tanskalaisen toimittajakollegan, jolta oman urani alussa sain kaikenlaista kivaa infoa ja neuvoja. Sittemmin miehen työpaikka vaihtoi omistajaa, Bonnierista Egmontiksi, mutta koska he eivät kilpaile Suomen markkinoilla emmekä me Tanskan, on hauskaa ja hyödyllistä vaihtaa tietoja ja näkemyksiä mangan nykyisyydestä ja tulevaisuudesta pohjoismaissa. Sitten oli tapaaminen Tuttle-Mori –agentuurin edustajan kanssa. Tähän puljuun Tammella on ollut hyvä yhteistyösuhde jo Dragon Ballin alkuajoista lähtien. Sitten, yhdessä agentin kanssa, palaveerattiin yhden pienemmän mangakustantajan väen kanssa. (”Pienemmän” meinaa siis että eivät ole niitä jättejä joiden kanssa useimmiten asioimme. Firma taitaa kyllä olla aika iso.) Ja lopuksi vielä Shueishan edustajien kanssa istuimme kokouspöydän äärellä. Heitä oli melkoisen monta.
Lauantaina olivat vuorossa mm. Kadokawa, Shogakukan ja Graphic-Sha. Ensin mainitultahan meillä on esmes sellaisia sarjoja kuin Trinity Blood ja Karin. Juuri startannut Black Lagoon taas on Shogakukanin sarja, ja Studio Manga –piirrosoppaat ovat Graphic-Shan julkaisuja. Yksi pienempi kustantaja tuli myös tavattua. Messuilla ei, ainakaan japanilaisten kanssa, läheskään aina neuvotella sopimuksista tai tehdä erityisiä päätöksiä. Kyse on ennemminkin siitä, että hoidamme suhteita, pidämme heitä ajan tasalla Suomen markkinoista ja omista aatoksistamme jne. Japanilaisten kanssa on tärkeää päästä ihan henkilökohtaisesti juttelemaan. Vaikka kaiken voi toki hoitaa meilitsekin, yhteistyö on helpompaa ja sutjakampaa kun on tavattu kasvotusten. Olettaen, että pystyy tapaamisessa herättämään luottamusta. (Ja mehän pystymme. Yleensä.)
Mitäkö muuta messukeikasta? No, Frankfurtista saa hyvää ruokaa. Rautatieasemalla on kaikenlaisia etnisiä ja kotoperäisiä ruokakioskeja ja ympäristössä ravintoloita korealaisesta kebapiin (p-kirjaimella kirjoittavat) ja perusitalialaisesta Kentucky Fried Chickeniin. Ja leipomotuotteita saa tuoreina ja maistuvaisina lähes joka kulmalta. Lisäksi löysin läheltä vakiohotelliamme kivan näköisen asekaupan. Tämä tapahtui vasta sunnuntaina joten shoppailemaan en päässyt. Piti tyytyä matkamuistoputiikin halpaan mutta nättiin kääntöveitseen. (Maksoin kyllä, en kääntänyt.) Ensi kerralla sitten... Ja lopuksi menimme AG:n kanssa väärään junaan, mitä yritimme korjata menemällä uudestaan väärään junaan. Lentokentällä sitten juostiin.
