22.4.2010
Hopeanuoli on täällä.
...tai siis, ei ”täällä” eli bussissa vaan varastossamme. Ja muutama kappale toimistolla, ja tietenkin myymälässä. Urumillekin jo ehti. Ei hassumpi painojälki, vaikka ekaan kirjaan piti skannata sisukset. (Tiedoksi: musiikkina ”Tooi Yumen” uudelleenmiksaus. Satunnainen mangapokkari sille joka ensiksi kertoo foorumin blogiketjussa, mihin animeen kappale liittyy ja mitä minä olen mieltä kyseisestä animesta.) Ihan toukokuun alussa tulee ykkösosa lehtipisteisiin. Ei, ei Hopsu ole Sangatsun kamaa vaan Punaisen jättiläisen. Eli Antti Gee toimittaa sitä. Mutta sen verran iso juttu on kyseessä että minäkin elvistelen sillä, melko häpeilemättä. Että elv elv vaan.
Muuta: Dragon Ball Z ilmestyy 21.5. Jos ei tulivuorenpurkaus syydä niin paljon tuhkaa että estyy maaliikennekin. Italiasta nääs tulevat kirjat, siellä painetaan. On ollut vähän puhetta julisteestakin, mutta saa nähdä antavatko japanilaiset lupaa. En uskalla vannoa mitään, tyydyn vain vihjailemaan.
Fullmetal Alchemist 24:n pitäisi olla huomenna perjantaina myynnissä. Ainakin meidän varastoon tulivat kirjat varsin ajoissa. Toivottavasti samoin kävi myös Rautakirjalle menevän erän kanssa. Ja tänään tuli ilmoitus Fruits Basket 19:n ja One Piece 51:n saapumisesta. Ensin mainittu taitaa olla hiukan myöhässä, OP taas tuli vaihteen vuoksi oikeaan aikaan. Toivottavasti kukaan ei oleta, että seuraavallakin kerralla käy samoin... Tulee liikaa kääntämispaineita ja luovuus kärsii. Ah ja voih.
...mistä tulikin mieleeni, tämän naputtelun jälkeen voisi ryhtyä kääntämään osaa 52. On taas kaikkea lystiä luvassa. Kirja 51 paljastaa Duvalin synkän salaisuuden ja esittelee melkoisen joukon kovan luokan piraatteja. Myös maailman meininki avautuu yhä enemmän. 52 taas jatkaa siitä hulvattomasta – joskin arvattavasta – häppeningistä johon 51 jää, ja muikeasti jatkaakin! Siinä meinaan esittelevät voimiaan niin XXX, XXX ja XXX kuin myös XXX ja XXX... Puhumattamaan XXX:sta, XXX:sta ja XXX:sta. Näyttämölle astuvat uusina pelaajina myös YYY sekä YYY yhdessä YYY:iden kanssa. Jopa XXX ottaa osaa... Ai, mutta sitä ei kannattane sanoa. Enhän tahdo paljastaa liikoja. Ei sillä että edellä olisi tullut sanottua yhtään mitään järkevää.
Nuorekkuuteni salaisuus, vai? ...ai, ei siis kysytty... No, sitten kerron muutaman seikan jotka koukuttavat minua One Pieceen. (Mangapokkari myös sille, joka ekana kertoo mistä tuo nuorekkuus-juttu oli.)
1. Maailman laajuus. Ei tunnu siltä, että kaikki elämä ja toiminta OP:n maailmassa keskittyisi päähenkilöiden ympärille. Lyhyet välähdykset eri paikoista sekä viittaukset kaikenlaisiin tapahtumiin pitävät siitä huolen. (Kah, nyt soi korvissa ”Dan Dan Dan”. Seto no Hanayomesta. Kyllä, katsoin senkin.)
2. Henkilöiden runsaus. Homman luisto ei perustu yhden tai parin keskeisen tyypin viileyteen/hauskuuteen/ihquuteen vaan moneen persoonalliseen hahmoon sekä näiden yhteispeliin. Yksittäin hahmot ovat ihan kivoja, mutta porukkana hävyttömän lystejä.
2b. Sivuhahmot. Vain muutaman sivun tai repliikin ajan esiintyvät heputkin vaikuttavat siltä, että heillä on jokin tarina taustallaan. Sama koskee jopa taustalla vilahtavia statisteja! Toisinaan, kun lukijat sattuvat kysymään, näitä tarinoita päästään kuulemaan. Tai siis, silloin Oda heittää kliffoja stooreja hatusta, luulisin. Mutta se hattu vaikuttaa melkoisen tilavalta. Kirjassa 21 kerrottu Samin tarina oli suorastaan liikkis.
3. Irtonaiset langanpäät. Tärkeitä asioita ei kerrota heti vaan ensin vihjataan, usein jopa käsittämättömästi – siis niin, että viittaus jää huomaamatta tai unohtuu pian. On aika hieno fiilis kun kymmenen tai kolmen kirjan kuluttua tajuaa, mistä viittauksessa oli kyse. Tai kun huomaa, että jokin pikku tapahtuma tai lyhyesti esitelty hahmo ei ollutkaan niin merkityksetön miltä aikoinaan vaikutti. Lankoja solmitaan yhteen, palapeli hahmottuu – mutta hätäillen vaan huolellisesti, taidolla.
Ok, eiköhän tuo riitä toistaiseksi. Sen vielä totean, että en tiedä toista sarjakuvaa, jossa olisi niin runsaasti merkityksellisiä yksityiskohtia. OP on hillittömän rikas sarja.
22.4.2010
