7.10.2008
Jeah! Tulihan niitä. Siis ehdotuksia siitä, mitä kirjoittaa blogiin. (Lisäksi toimitukseen toimitettiin myös runsain allekirjoituksin varustettu adressi, jossa toivottiin kirjoittamisen lopettamista. Mukana oli runsaasti kulttuurielämästä tuttuja nimiä. Mika Waltarin nimmaria tosin epäilen väärennetyksi.) Höpisen siis jatkossa löyhästi toiveisiin liittyen ja liittymättä. Kaikki ehdotukset ja kysymykset yritän käsitellä, ajan mittaan.
Yleistä työtavoistani: Vietän kolme päivää viikossa Helsingissä Tammen konttuurissa, kivassa pikku työhuoneessani. Jossa koko seinän peittävä Lundia-hylly kaipaa kohta lisää hyllyjä ettei manga pursu lattialle. (On sitä lattiallakin jo, mutta se johtuu siivousinnottomuudestani.) Onneksi toistaiseksi selviää nykyisten hyllyjen madaltamisella.
Toimistolla on mukava ahkeroida, kun käytössä on kaikki tarvittava eli nopeat yhteydet, kopiokone ja skanneri, työtoverit ja (toisinaan) esimies, mangat sekä sekalainen erä välttämätöntä paperitavaraa kuten sopimuksia ynnä muuta. Lähden kotoa vähän ennen kahdeksaa, saatan tyttäreni koulumatkan alkuun tai puoliväliin ja harpon sitten linja-autoasemalle. Kello 8:10 bussilla körötän kohti Helsinkiä, töitä tehden ja aamukahvia juoden.
Normaali työpäivä koostuu jonkin käännöksen tarkastamisesta, (keskimäärin) yhdestä palaverista ja sähköpostinvaihdosta. Jälkimmäinen sisältää mm. yhteydenpitoa japanilaisiin, tulevien tapahtumien suunnittelua - tänään esim. värvään myyjät Tsukiconiin ja tilaan myytävät mangat – ja työn alla olevien pokkarien vääntämistä latojien kanssa: ”Sivun X kohtaa Ö tällainen ja tällainen korjaus” Ja niin edelleen.
Musiikki kuuluu olennaisena osana työhön toimistolla ja matkoilla. Suuren osan ajasta taustalla soivat Johnny Cash ja animebiisit. Sen lisäksi koneella on jonkin verran pitkätukkaheviä (Stryper, Bloodgood ym.), hiukan klassista ja muuta sekalaista. (Kyllä, totta kai kuuntelen musiikkia nytkin. ”Cha-la Head-cha-la” eli Dragon Ball Z:n aloituskappale, mutta Aya Hiranon eli Lucky Starin Konatan karaokeversiona.) Voluumi on tosin pidettävä suht pienenä, etten häiritse naapurihuoneiden väkeä tai häiriinny itse liikaa.
Tammen toimitalo koostuu viidestä kerroksesta (ylöspäin; synkistä kellareista kerron joskus toiste), joissa työskentelevät niin toimittajat kuin asiakaspalvelu, it-heebot, graafikot ja pomoväkikin. Ekassa kerroksessa on mm. kirjakauppa, kirjasto, neuvottelutiloja sekä, luonnollisesti, sisääntuloaula. Heti kakkosessa on lauma toimittajia, joihin nöyrin blogistinne kuuluu. Ympärilläni tehdään (toimitetaan) jonkin verran mangaa mutta enemmän ”oikeaa” kauno- ja lastenkirjallisuutta ynnä tietokirjoja.
Tämä nimenomainen päivä on ollut yhtä höseltämistä. Aloitin blogitekstin kirjoittamisen bussissa, ja nyt, kun ehdin viimeistellä sitä (tätä), kello on lähes neljä. Olen tsekannut Nausicaän ääniefektejä japanilaisten kommenteilla höystettynä (sain juuri painosta koearkkeja – painojälki on hienoa, sävypaperi ja punertavanruskea muste sopivat hyvin yhteen), lähettänyt Yu-gi-oh! 28:n painoon (sori, se myöhästyy), järkännyt Tsukicon-juttuja, tarkistanut erinäisten uusintapainosten – mm. TMM, FMA, OP, Piirrä mangaa – vedoksia ja hoitanut kaiken maailman pikkusäläpuuhaa. Kaikki tärkeää, mutta ärsyttää kun ei ehdi keskittyä mihinkään ja kaikella tuntuu olevan kiire. Ryyd.
Ja lopetusbiisi on sopivasti ”Blue Dream”, Saint Seiyan kakkoskauden ending. Kauniita unia.
7.10.2008
