One Piecen kääntämisestä (ja on tässä muutakin)

Huomenet. Aamunavausmusiikki: Wicked Generation, Sacred Warrior. Päivän aihe: One Piecen kääntäminen & mitä mieleen juolahtaa.

Miksikö? Siksi kun taannoin tuli ehdotus että kertoisin blogissa jotakin OP:n käännöstyöstä. Tai oikeastaan kaksikin ehdotusta, niiden normaalien ”painu suolle, kurppa” -kehotusten lisäksi. (Nuo työtoverit ovat aina yhtä leikkisää sakkia!) Joten taidanpa kertoa, siinä järjestyksessä kuni juolahtelevat mieleen(i). Lopuksi sitten uhkauksia julkaisujulkistuksista sekä jotakin Mimiconista.

Taistelutekniikat. Nämähän ovat jokaisen taistelurikkaan poikainsarjan vakiokamaa. OP:ssa niitä on sangen runsaasti, koskapa hahmojakin on. Ja kuten tiedämme, jos Eiichiro Odalla on jokin vähissä, se vähissä oleva jutska ei ainakaan ole mielikuvitus. Ja erilaiset pirunmarjat tietenkin antavat tilaisuuden sangen erilaisiin tappelustapoihin. Usein hahmolla on tässä jokin perusteema, esmes pirunmarjan inspiroima, ja tekniikat pyörivät sen ympärillä. Mikäli mahdollista, tämän teeman otan tietenkin mukaan suomennokseen. Luffyn teemasta tuskin tarttee pahemmin puhua, kun kaikki on gumigumi-jotakin. Sanjin jutut liittyvät yleensä kokkaukseen, Usoppilla on tähdenlentoja ja kasveja ja Brookilla miekkailutermejä sekä musiikkia jne. (Musiikista puheen ollen: Muteki na Smile, mikäs se anime taas olikaan.)

Kuten OP:n lukijat ovat huomanneet, osa tekniikoista on jätetty sellaisenaan. Esimerkiksi Sanjin ja Brookin tekniikat ovat usein valmiiksi ranskankielisiä ja ne on tarkoitettukin eksoottisiksi, joten mitäpä suotta muuttamaan. Tosin käännöksen laitan mieluusti oheen pienellä, yleensä.

Yksi haaste on se, että tekniikat on usein nimetty sekä kanji-merkeillä että tavumerkeillä. Normaalissa japanitekstissä ne kanjin vieressä olevat pikku tavumerkit kertovat vain sen, miten ne himpuran vaikeat kanjit luetaan, mutta mangassa nokkela tarinankertoja tekee joskus sellaisen jekun, että tavumerkein merkattu lukutapa ei olekaan se ”virallinen” vaan tuo jotain uutta. Klassikkoesimerkki on Hokuto no Ken -sarjan (Fist of the North Star) merkkiyhdistelmä, joka oikeasti tarkoittaa vahvaa vihollista, mutta luetaan sanaksi ”ystävä”. (Sarjassa tapetaan ja tapellaan ihan tuelta ja tosikovat äijät ymmärtää toisiaan vasta kun jompikumpi on hakattu muhjuksi, mutta sitten ollaankin ylimmät ystävät.)  Periaatteessa tällaisen monipuolisuuden voisi olettaa helpottavan kääntäjän hommaa, kun voi valita mieleisensä. Mutta ah ja voih! Helposti on niin, että OP:ssa kanji-merkit kertovat lukijalle sen, mistä hommassa on kyse, ja lukutapa tuo mukaan humööriä. Jos valitsee vain sisällön, tulee tylsä nimi. Jos taas valitsee huumorin, ei tule ymmärrettävää. Tämä ongelma oli esim. Frankyn ilma- ja peräjytkyillä. Kanjit kertoivat että ilmaa tässä päräytellään ja tavumerkeistä tuli – luultavasti – ranskankielisiä sanoja jotka kuulostivat japaniksi tietyiltä ääniltä, eli pamaukselta ja pierulta. (Jytkyistä puheen ollen: muistakaa sitten, että minä käytännössä ennustin perussuomalaisten vaalivoiton! Toinen vaihtoehto on se että joku Franky-fani on halunnut lainata jytky-sanaa.) Mitäpä sellaisessa tilanteessa tekee harkitsevainen kääntäjä? Taikka, jos ei ole moista käytettävissä, mitä teen minä? No keksin oman version, tietenkin. Mukana pitää olla sisältöä mutta siitä tarttee vääntää ihan oma vitsi. Tällaista meininkiä saattaa toisinaan joku fanikäännösten lukija kummastella, jos on tottunut siihen että monen termin alkuperäinen muoto säilytetään ja oheen pannaan jokin selostus. Ammattimaisessa kääntämisessä tällaista tarinan keskeyttelyä on syytä välttää. Tarina pääsee parhaiten oikeuksiinsa silloin, kun lukija ei olleskaan ajattele käännöstä vaan seuraa sitä mitä tapahtuu. Ja kääntäjän tehtävä on, simppelisti ilmaistuna, siirtää tarina kieleltä toiselle.

Taistelutekniikoiden suhteen päähenkilökaartista haastavin on Zoro. Iskuja piisaa eikä kokonaisuutta yhdistävää teemaa ole. Lisäksi iskut ovat usein sellaisia että nimi ääneen lausuttuna on cool ja sisältö pöljä taikka päinvastoin. Myös buddhalaisuusviittauksia löytyy jonkin verran. Jo kauan kuvioissa ollut onigiri on kanjien mukaan oni-hirviölle (katsokaa netistä jos ette tiedä) tehtävä taikka tällaisen otuksen tekemä leikkaus tai katkaisu tai viilto. Mutta! Onigiri-sana merkitsee japanilaiselle keitetystä riisistä puristettua könttiä, jollaisia syödään samaan tapaan kuin meillä eväsleipiä. Eli erittäin tuttu arkinen sana on yhdistetty pelottaviin kanji-merkkeihin. Elvistelyä ynnä huumoria! Minä totesin, etten keksi käännöstä, joka toisi juuri nuo merkitykset esille. Siispä mietin jotakin omaa. Hmm… miltäs tekniikka näyttää? Hiphei, nyt keksin! Olkoon ohitusleikkaus. Lisättäköön vielä, että alkuperäinen leikkaamista tarkoittava kanji ei viittaa kirurgiaan.

Pirunmarjat. Japaniksikin niiden nimet ovat tuplauksia: gomugomu, meramera (tulituli) jne. Vaan usein ei toisteta vain sanaa vaan ääni. Meramera ei tarkoita tulta vaan se on liekkien roihuamisen ääni taikka efekti. Hienosti sanottuna onomatopoetiikkaa. No, onhan sitä meilläkin; tuli rätisee tai roihuaa, mutta ”rätiräti” taikka ”roihroih” olisivat paljon hankalammin ymmärrettävissä kuin tulituli. Joten katsoin että kätevintä on käyttää ihan vaan normaaleja rehellisiä sanoja eikä kikkailla liikaa. Normaali ja rehellinen kun olen. Ok, välillä kuulostaa jokin nimi vähän kankealta, mutta ei voi mitään.

”Mutta”, havahtuu valpas lukija! ”Jos ja kun käytät vain tavallisten sanojen tuplauksia, entäs se gumigumi sitten!?” Siihen esitän vain vastakysymyksen: kuinka moni OP-fani ihan oikeasti tahtoisi, että Luffyn repertuaarissa olisivat kumikumipyssy, kumikumigatling, kumikumikeihäs ja niin edelleen? Häh?

Sitäkin on joskus kysytty että miksi juuri pirunmarja, miksi ei paholaisen hedelmä. No sujuvuuden vuoksi! Alkuteksti sallii paholaisen kumppaniksi sekä hedelmän että marjan, eikä niiden eroa taida moni suomalainen osata selostaakaan. Ja paholaisen hedelmä kuulostaa minusta ennemmin selitykseltä kuin nimeltä, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. (Ja kuulostaa vaikka ette ymmärtäisikään.)

Kah, menee ikä ja terveys. Jätän siis nyt tähän. Oikeastaan olisi mukavinta, siis minulle, jos lisää kääntämisjuttua tahtovat lähettäisivät kysymyksiä taikka aiheita josta mielivät lukea lisää. Ettei tarvitsisi minun miettiä. (Virsi 408, Metallimessu.)

Niin, se Mimicon! Mikkelissä 13.-14.6.! Joudun kyllä vakavasti kyseenalaistamaan niiden maun ja tolkun, jotka tahtovat minut kunniavieraaksi, siis esille jonnekin, ilman että edes olen luvannut maksamaan siitä. Mutta kotimaanmatkailu avartaa, ja mieluusti kerron itsestäni ja omista hommistani kaikille jotka vain kuuntelevat. Joten nähdään siellä. Jos vain jotakin Titaanien sota -aiheista ehtii valmistua ennen sitä, otan mukaan. Julisteita on jos japanilaiset suvaitsevat pian hyväksyä heille lähettämäni version. Pokkareita tuskin tulee painosta siihen mennessä, mutta jos tulee niin lupaan ohjelmien välillä myydä erän tiskin alta. Tiskin alta siksi, että minulla ei ole Mimiconissa myyntipöytää eikä niin ollen lupaa myyskennellä mitään.

Niin, ne julkistusjutut. Japanilaisilta kustantajilta on nyt tullut hyväksyntä tarjouksillemme seuraavista: yksi lyhyt sarja, yksi yksittäinen lysti pokkari ja yksi erillisistä pokkareista koostuva julkaisusarja. Jälkimmäinen meinaa sitä että kokeilemme useita tietyn sortin pokkareita ikään kuin sarjana. Taidan pitää Mimiconissa oikein massajulkistushetken. Agentin mukaan ensiksi mainitun sarjan sarjan piirtäjä ja toimittaja kysyivätkin jo, saavatko twiitata että sarjaa julkaistaan pian Suomessa. Enkä henno heitä kovin pitkään toppuutella. Voisin kyllä tässä vielä yhden pokkarin paljastaa. Haluatteko nyt kuulla Takahashi-julkaisusta vai jostain muusta? …ai, niinkö? No, kerron silti siitä muusta. Tulossa on H.P. Lovecraftin novelleja sarjakuvana! Elikkä sillai niinku tämä. Syys- tai lokakuussa.

Nonnih. Antaa tulla niitä lisäkysymyksiä. Vastaan joko kommenttiosiossa tuolla alla, taikka myöhemmässä bloggauksessa. Riippuu siitä mihin saakka motivaatio riittää.

Ai joo. Mites on, joko tiedät missä lähintä Titaanipäivää vietetään? Ilmoittaudu ajoissa niin saat Tampereen, Lahden, Helsingin tahi Rauman porukan yhteystiedot. Manselan sakilla on jo oma Facebook-sivukin! Vaude!

Päätösmusiikki: Worried Man, Johnny Cashin ja Willie Nelsonin duetto.

 

17 kommenttia

  1. Am To Us

    Loistava blogahdus! Gumi-gumi ja pirunmarja todellakin toimivat hyvin.

    Ja sitten kysymyksiä!! Pokkarissa 66, luvussa 656(huhhuh kun kutosia satelee…) Zoro käyttää lohharin halkaisuun erikoisen kuuloista iskua. Eli alkaa normaalisti ”yhden miekan tekniikka” (kaikki ok, ymmärrän), ”pikaveto” (aka. Zorolta jotain coolia tulossa 0_0) ja sitten… ”Kuoleijonakuningas”!? Tuota, öhöm… niin mitä? Ja sitten oli kanssa joku Zoron isku aiemmin samassa luvussa, Jättiikerinmetsästys. Huomaan sanaleikit, mutta mistä juontavat? Ja sitten kanssa se saaren nimi jossa Zoro vietti pari vuotta, pokkarissa 60, luku 592, Äemipäkknys. Oliko Japanin kielessäkin alunperin sana toisinpäin vai mitenkä?

    Ja sitten vielä loppuhuipennukseksi: Tuleeko uutta OP -julistetta? Viimeksi taisi tulla pokkarien 21-22 aikoihin kun julkaisitte tuplana, mistä muuten lähti meikäläisen One Piece love (Piece and love hehheh…) liikkeelle.

  2. Antti Valkama

    Täältä löytyypi shishi sonson ja shi shishi sonson eli leijonakuningas ja sen kakkosversio: http://onepiece.wikia.com/wiki/Santoryu/Ittoryu Niitä vertaamalla saanee jonkinlaisen kuvan homman ideasta tai ideattomuudesta. (Tosin myös nuo ”kirjaimelliset käännökset” jo sisältävät tulkintaa.) Tiikerinmetsästys taas on alkujaan ihan kirjaimellinen suomennos, jap. toragari. Myöhemmin siitä tuli tuore versio urutoragari. Urutora = ultra, eli ultra ja tiikerinmetsästys yhdistettynä. Siis pikku sanaleikki, jossa japanilaiselle ultra-sana tuonee mieleen myös megasuositun Ultraman-klassikkosarjan. Jokin parempi suomiversio olisi voinut löytyä, mutta jät-tavun iskin korvaamaan japanilaista urua.

  3. Antti Valkama

    Saari jolle Zoro päätyi on japaniksi Kuraigana-saari. Kurai = pimeä, gana = hämärä pääte. Voisi olla vaikka ”jopas on pimeätä” tai jotain muuta lupsakkaa. Joka tapauksessa silkka huumorinimi. Japanilaisittain tuo pääte sekä katakana-merkeillä kirjoittaminen kylläkin tekevät sanasta hiukan nimimäisemmän. Ts. kun nopeasti vilkaisee eikä asiaa ajattele niin sitä voisi pitää mitään tarkoittamattomana geneerisenä nimenä. Mutta jos ajattelee niin huomaa aika helposti. Suomessa ei ole samanlaista eri merkistöillä kikkailun mahdollisuutta, joten päätin vain iskeä väärin päin. Pelkkä ”äemip” olisi ollut liian ankea joten lisäsin toisen sanan. Tämä ei muuten ole ainoa paikka tai henkilö jonka nimi on sekä suomeksi että alkukielessä aika pöljä sanaleikki…

  4. Antti Valkama

    Julisteita olisi kiva saada tehtyä. Mutta riippunee mangan myyntiluvuista yleensä. Tai siitä, keksimmekö tavan saada oheiskaman avulla houkuteltua uusia lukijoita kokeilemaan OP:a. Sarjan tässä vaiheessa se kyllä ei ole ihan iisi homma.

  5. juha90

    Taistelutekniikoista sellaista, että mitä sellaiset ”yhdyssanatekniikat” kuten Palloars, tykkirahvi, kirahvinssi ja luotipat ovat alkukielellä? Vastaavia yhdyssanaleikkejä vai jotain muuta, jonka tilalle on runoiltava suunnilleen alkuperäistä vastaava käännös?

  6. Antti Valkama

    Käännöstyön määrä kuukaudessa? Hankalaa arvioida. One Piece vie, karkeasti arvioiden, viikon verran täysiä työpäiviä. Tosin pokkarit ovat eri mittaisia ja joskus tulee enemmän pohdittavaa, joskus vähemmän. Ja OP ilmestyy joka kolmas kuukausi. Aron morsiamet vie pari, kolme päivää, mukaan lukien ahkera taustojen selvittely (nimet, tavat yms.). Ja Chi alle pari päivää. AM ilmestyy joka toinen kk ja Chi samoin. Tosin AM tai ainakin sen säännöllinen julkaisu päättyy pian, kun saadaan Japanin tahti kiinni, ja uusi kirja tulee sitten kerran vuodessa. (Toivottavasti myös suomeksi.) Ja Chi oli kauan tauolla. Tuosta voinee laskea jotakin, mutta kuten huomaatte, kääntämiseen menevä aika vaihtelee koska käännöstyön määräkin vaihtelee paljon.

  7. Antti Valkama

    Palloars oli vain ”Oars Ball”. Olisi siis voinut olla suomeksi vaikka Oars-pallo. Kakun kirahvitekniikat olivat osin sanaleikkejä. Olisiko kirahvinssi ollut kamakirin eli sirppi + kirahvi, mutta kamakiri on rukoilijasirkka. Eli sanaleikki. (En nyt ole ihan varma oliko se juuri tuo. Suominimi vinssille tuli kovasti venyvästä kaulasta anyway,) Ja sellainenkin oli kuin gekirin joka meinaa keisarin, tai nykyään myös jonkin muun ylemmän alempaansa kohtaan tuntemaa vihaa/epäsuosiota. Mutta koska Kaku siis oli kirahvi eli kirin niin sekin oli sanaleikki. Joo, aika usein ne ovat sellaisia. Japanissa tosin vitsi tulee useammin homonyymeistä eli samalta kuulostavista mutta eriä tarkoittavista sanoista. Suomessa sellaisia yhdyssanoja ei ole niin helppo muodostaa, joten täytyy turvautua toisenlaiseen pelleilyyn.

  8. Kipsi

    Tosi mielenkiintoista lukea noista käännöksistä. 😀 Itse olen aina tykännyt ihan hirmuisesti siitä miten OPta käännetään! Ihastuin myös siihen miten myöhemmin alettiin käyttää erilaisia murteita. Onko ne lisätty muuten vain vaihtelun vuoksi vai puhuvatko hahmot myös alkuperäisessä versiossa eri murteita? Joillain hahmoillahan on jo niitä puhetyylejä, joissa käyttävät ihmeellisiä loppuliitteitä, mutta entä murteiden kohdalla?

  9. Antti Valkama

    Murteet suomiversiossa ovat tosiaan korvaamassa alkuteoksesta löytyviä murteita. Esimerkkeinä Akainu ja Duval, jotka puhuvat voimakkaasti murtaen japaniksikin. Joskus olen käyttänyt jotain yksittäistä murresanaa ihan vain hahmon erityistä puhetapaa ilmentämään, esmes Joran mie-siettely. (Tuntui sopivan hahmoon, joteskin.) Mutta tällaisissa tapauksissa murretta ei ole sen enempää.

  10. juha90

    Paikannimistä voisin kysellä lisää. Nereidisaari-tarinassa tykkäsin kovasti sellaisista hauskasti lokalisoiduista/käännetyistä paikannimistä kuin ”kulttuurikeskus Kalandiatalo” ja ”Merellisen rauhan aukio” (joka nimenä myös toi tarinan tapahtumille kivaa reflektiivisyyttä todellisuuden kanssa). Kiinnostaisi vain, että mitä ne olivat alkukielellä ja millaisin perustein käännös valittiin? Samoin kiinnostaisi tietää, mitä Eiksketkot-saaren, jolla Luffy vietti kaksi vuotta treenaamassa, nimi oli ja mitä se tarkoitti japaniksi.

  11. Antti Valkama

    Aukio oli ”Gyoncorde Plaza” eli viittasi Pariisin Place de la Concordeen, mutta alkutavu muutettuna kalaa tarkoittavaksi gyoksi. Taivaallisen rauhan aukio tuli ekana mieleen sellaisista kuuluisista paikoista joita suomalaisetkin voisivat tuntea. Jos syvällisempää yhteyttä haetaan niin Concorde- eli sovun/yhteisymmärryksen aukio on historian kuluessa ollut myös nykynimeen sopimattomien kamaluuksien näyttämönä, ja samoin TRA. Kalandia-talo oli gyomin bunka kaikan, väännös termistä shimin bunka kaikan. Bunka kaikan eli kulttuuritalo/-sali on yleinen nimitys monitoimirakennuksille joita käytetään konsertteihin, näyttelyihin, kokouksiin yms. Shimin tarkoittaa kaupungin asukasta, kansalaista. Nereidisaarella shimin oli muodossa gyomin, noinsuunnilleen ”kalakansalainen”. Eli se ei ollut niinkään erisnimi kuten aukion kohdalla vaan yleisen termin kalaväännös. Mutta kun nyt tuli mieleen niin nimesin erisnimellä Kalandia-taloksi.

  12. Antti Valkama

    Saaren japaninimi on Rusukaina. Rusu tarkoittaa sitä kun talossa tai vastaavassa ei ole ketään kotona, kaina on hassu murteellinen kysymyspääte. Eli samaa nimeämismeininkiä kuin Kuraigana edellä.

  13. juha90

    Nyt puolestaan tuli mieleen Taivaslohikäärmeväen puheenparsi. Nimittäin nämä heikäläisten å:t ja erikoiset persoonapronominit (minuli, minuski): puhuvatko he alkuperäiskielelläkin samantapaisella oudolla, kaiketi mädännäisyyttä kuvastavalla tyylillä?

    Ja kun viimeisimmässä OP:ssa Odalta kysyttiin kohtauksesta, joka oli henkisesti raskain piirtää, miten on kääntäjän laita? Onko jonkin kohtauksen kääntäminen tuntunut raskaalta/ahdistavalta?

  14. Antti Valkama

    Juu, on niillä hassut puhetyylit. Japanilaisittain ne ovat kyllä myös hassuja, eivät siis sellaisia että leimaisivat käyttäjänsä heti kelvottomaksi. Täytyy myöntää, että vaikka å-tyyli olikin kätevä niin se on hiukka ikävä yhdistäessään ruotsinkielisyyden pahuuteen… Joo, totta kai ruotsinruotsalaiset ovat silkkaa evil-sakkia, mutta samalla leimasin myös ruotsinkieliset meikäläiset. Pahoitteluni! Jos joku joutuu kärsimään vainoa tämän takia, lupaan pahoitella lisää. Ja tarjota vaikka pullakahvit.

    Kääntäessä on ahistanut lähinnä tekstin määrä, lähestyvä deadline ja muu sellainen. Mitä enemmän kohtaus vetoaa tunteisiin, sitä kivampaa ja palkitsevampaa kääntäminen on. Ei väliksi onko surullinen vai muutoin dramaattinen vai hirmuhilpeä. Kun kokee että on saanut fiiliksen välitettyä niin se on aika muikeaa.

Kommentoi

Sinun tulee kirjautua sisään kommentoidaksesi
Kirjaudu sisään