Re: Seurustelu

Tässä "pikainen" selostus omasta tarinastani aiheeseen liittyen:

Olen seurustellut kerran "vakavasti otettavassa muodossa", ja se päättyi jo kohta kaksi vuotta sitten, jos tarkkoja ollaan niin 8.3.2007. Pienen välirikon jälkeen oltiin yhteydessä, ja samana vuonna syyslomalla käytiin kävelyllä. Jos tässäkin tarkkoja ollaan niin 23.10.2007. Sen jälkeen oltiin vielä yhteydessä harvakseltaan, seuraava jälleennäkeminen oli sattumalta viime vuoden syyslomalla 18.10.2008. Loman loputtua, torstaina 30.10.2008 sain häneltä viestin, jonka sisällön tulkitsin suurin piirtein sellaiseksi, ettei hän haluaisi nähdä minua enää ikinä. Ja sitten tein sen, mikä olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten: kirjoitin hänelle viestin, jossa pyysin anteeksi ja kerroin hänelle jättäväni hänet rauhaan. Viesti lähti perjantaiaamuyöllä 31.10.2008 kello 00:15. En nukkunut sinä yönä lainkaan.

Sen jälkeen en ole kuullut hänestä. Se tuntuu pahalta, mutta kärsin mieluummin itse kuin aiheuttaisin hänelle huolta. Voin sanoa, että suurin syy eroon olin minä itse. Rakastan häntä edelleen, mutta se tuskin liikuttaa enää muita kuin itseäni. Olen itsekseni päättänyt, että pyrin elämään lopun elämäni yksin. En pystyisi muodostamaan kehenkään muuhun vastaavanlaista tunnesidettä. Hyvä kaverini yritti järjestää minua ja oman tyttöystävänsä siskoa viime kesällä yhteen, mutta yritykseksihän se jäi. Kaduttaa, että lähdin kaiken painostamisen jälkeen juttuun mukaan. Tapahtuma sai minut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että tulisin elämään lopun elämääni ilman tyttöystävää, ja hyvä niin. Koen uuden suhteen luomisen mahdottomaksi. En halua, että minua lähestytään muiden kuin hänen toimesta.

Monien mielestä tällainen käytös ja menneeseen juuttuminen on hölmöä ja typerää. Ja epäilen, että kovin moni muu ei kirjaa ylös päiviä, jolloin suhde jonkun kanssa meni poikki. Mutta minulle aika hänen kanssaan oli parasta, mitä minulla on koskaan ollut, enkä halua menettää muistoja siitä, sekä hyviä että huonojakaan, sattuivat ne kuinka paljon tahansa.