Luin äskettäin kaikki suomeksi ilmestyneet sarjan kirjat ja leffankin olen nähnyt – tosin se oli sen verran surkuhupaisa kokemus, etten puutu siihen pahemmin.
Ensimmäinen asia, mikä näissä kirjoissa kyrsii on tietenkin Edward. Bellan silmin hän on jumalaisen komea, kuin antiikin patsas, hyvännäköinen ja vaikka mitä muuta. Ja tätä Edwardin komeutta jankataan sitten joka välissä – Houkutus ei olisi varmaankaan ihan niin paksu kirja, ellei tätä jumalaisuutta hehkutettaisi lähes joka aukeamalla. Olkoon minkä näköinen tahansa, ei hän niin täydellinen ole kuin Bella (tai kirjailija) antaa ymmärtää. Tyyppihän vaihtaa mielialaansa jatkuvasti ja on älyttömän mustasukkainen. Minusta yhdessäkään hahmossa ei ole tarpeeksi persoonallisuutta muutenkaan, esimerkiksi Bellalla ei ole muuta mielessään kuin Edward. Mihin tästä tytöstä katosi muu elämä? Enkä nyt tajua muutenkaan Bella halua kuolla ja vanhenemisen pelkoa tyyliin "omg, olen jo vuoden vanhempi kuin Edward, eihän tämä käy!" O_o
Ja miksi tämän sarjan vampyyrit ovat niin… epävampyyreita? Olisi aika kiva juttu, jos näissä olisi edes joitain vampyyrimaisia piirteitä. Ymmärrän kyllä kirjailijan mahdollisen halun erottua joukosta erilaisilla vampyyreillaan, mutta minua eivät Cullenit ja muut ominaisuuksineen vakuuta. Ja ihan tosi, glittervampyyreja?
Positiivista näissä kirjoissa on se, miten ne on kirjoitettu. Meyerillä on tarpeeksi vetoava tapa kertoa asioita ja siksi opukset ovat helppolukuisia. Ymmärrän myös sen, että lukiessa on helppo samailstua Bellan tunteisiin. Mitenkään merkittäviä kirjoja nämä eivät kuitenkaan ole minulle. Itse asiassa kolmatta kirjaa lukiessani turhauduin jo hahmoihinkin…
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
