- This topic has 15 voices and 14 replies.
-
Posts
-
Poteeko teistä kukaan koti-ikävää ollessanne poissa kotoa? Kiinnostaisi tietää…
XXXXXXXXXXXXXXXXX
N’cha!Poistin otsikosta CAPSLOCKIn, jotta näyttää paremmalta.
Tori
ModeraatToriNo tuleehan sitä joskus… Mutta vain silloin, kun olen kaukana kotoa ja olen ollut kauan poissa.
Esim. viime kesänä kun olin toisella puolella suomea mun tädillä. Olin siellä 2 viikkoa, sitten tuli jo hiukan koti-ikävä.Pyh, eihän mulla ikinä sellasta oo ollu. Jos menee yksin jonnekin kauas,esim. huomenna italiaan rippileirille viikoks, niin sehän on periaatteessa lomaa perheestä. Kaipaan korkeintaan kotoa mun välineitä, mitä ei matkalle saa ottaa mukaan.(pensselit, promarkerit, hiilet, fiksatiivi, vesiliukoset värit, maalit, jne)
Ei todellakaan. xD Mulla on sama kuin Keiko-chanilla eli jos lähden johonkin se on kuin lomaa perheestä. Esim. coneihin on ihana mennä ja päästä irti arjesta. Eikä tarvi kuunnella vanhempia jne. ^^”
No ei yleensä, joskus saattaa tulla. Vähän samaa kun Monninen.
Yleensä en kyllä lähde mihinkään. Lähinnä vanhemmat ei päästä tai ei ole mitään, miksi mennä. (coneihin en pääde kuin vanhempien kyydillä, en saa matkustaa yksin bussilla tai junalla…) Ei muuten liity mitenkään aiheeseen. Mutta siis, en ole oikeastaan missään ilman vanhempia, koska esimerkiksi helsinkiin en saa matkustaa yksin. Jostain syystä. Siskoni kyllä saa, ja sai minunkin ikäisenä. Ärsyttää. Aaaa, tulee offia, sori.Kaks kertaa ku oon yksin Japanissa ollu ni ei oo kertaakaan oo ollu kotiin ikävä. Mielummin olisi jäänyt pidemmäksikin ajaksi sinne.
Johtuu kai tästä murjusta missä asun… ei siis ihme, että ei oo ikävä tätä paikkaa…
No, pienempänä tuli koti-ikävä tosi helposti, mutta nykyään ei varsinaisesti. Pienenä jo kahden yönkin poissa olo oli vaikeaa. En minä oikeastaan kotia kaivannut, vaan vanhempiani. En ole oikeastaan koskaan ikävöinyt asuinpaikkaani (olen asunut elämäni aikana n. kymmenessä eri asunnossa eri puolilla Suomea), vaan kaikkea tuttua ja turvallista. Kun olen ollut pitkällä matkalla, niin tottakai kotiin pääsy tuntuu ihanalta – tai oikeastaan ihanimmalta osalta koko matkaa/poissaoloa.
Palasin tänä aamuna vajaan kahden viikon Euroopan kiertelyreissulta, ja on jokseenkin helpottunut olo. Kulttuuri-shokki on koti-ikävää hirvittävämpi tunne.. tuo tuli todettua Italiassa.
Kotona minulla ei ole oikein koskaan ollut ketään, jota ikävöisin. Mut katotaan lähemmin syksyllä joudunko syömään sanani; muutto opiskelun perässä 😀
Mää olen tällaanen outo otus, että koti-ikävä tulee lähes heti silloin, kun poistun kotoa. X”’D
Tulee sellaanen: "Haluun takas kotiin"-fiilis. :”’D
Mutta se on tosiaan fiilis, ei niinkään vahva tunne.
Mutta silloin tulee se koti-ikävä, kun joutuu lähteemään kauemmaksi ajaksi kauas,
ja tietää, että tulee olemaan tylsää tai jotain.
Tykkään olla tosi paljon kotona, en niinkään erityisesti pidä matkusatmisesta. :”D
Ainakaan pitkistä matkoista.
Mutta sitten jos menen vaikkapa kaverille tai kaverin kanssa jonnekkin,
sitten ei sitä kotia edes ehdi muistaa. x”D Jeah~~Tulin viime viikol kotiin rippileirilt ja se oli kyl,kuten jotkut jo sano, mukavaa lomaa vanhemmista.
Matkustaminen on lempi juttuni koko maailmassa,joten jos poteisin koti ikävää…no joo,long story short,en pode koti ikävääPienenä joskus saattoi tulla ikävä kotiin jos olin ilman vanhempia yötä jossain, vaikkapa mummin luona. Mutta nykyisin en pode koti-ikävää. Se on aina vain lomaa vanhemmista kun pääsee kotoa pitkäksi aikaa pois ;D Viime kesänä kun olin riparilla, olin hyvin onnellinen kun ei tarvinnut olla kotona, enkä olisi halunnut niiden yhdeksän päivän jälkeenkään vielä kotiin. :> Nyt suunnitelmissa on Kaliforniaan suuntautuva kielimatka ensi kesänä, tai sitä seuraavana. Se kestäisi kuukauden, ihanan pitkä aika ;>
Joskus pienenä tuli välillä koti-ikävä, mutta ei enää.Nykyään ainut mitä saattaa ikävöidä on joskus kaupunki,koska jos joudun jonnekkin sivistyksen ulkopuolelle pitkäksi aikaa, tulen hulluksi.
Nykyään en kyllä ikävöi, mutta pienenmpänä en pystynyt menemään kaverille yöksi, koska tuli ikävä… Nykyään olen joskus poissa kotoa, eikä silloin tule ikävä.
En ikävöi vanhempiani, vaan kotia nyt ylipäätänsä….Luulin, etten kärsisi koti-ikävästä, mutta Japanissa sen huomasi, että ikävähän siellä tuli. Se oli hirveää, aina kun äiti laittoi sähkäriä, aloin itkeä hullunlailla. Itkin yhden yön ja heräsin seuraavana aamuna kahdeksalta ja itkin aamu yhteentoista. Izumon paloasemalla aloin myös itkeä, mikä oli aika noloa. Olen kai ollut liikaa kotona äitin ja muiden kanssa, joten oli melkoisen raju kokemus koti-ikävän kannalta tuo Japanin matka.
- You must be logged in to reply to this topic.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
