- This topic has 10 voices and 10 replies.
-
Posts
-
eli minulla on sellanen ongelma että mulla oli bestis mutta sitten se alko olemaan outo ja sain selville et se oli puhunut musta ____ ja en ole enää sen kaveri mutta se tulee kumminkin puhumaan mulle muista mun kavereista ____ ja se ottaa päähän olen estönyt sen ja koittanut ólla ottamasta yhteyttä en puhu tai mitään muutakaan
Ylläpidon huomautus: Muistathan foorumin säännöt koskien asiallista kielenkäyttöä! -Laurel
Tuota, tuota, olen sellainen ihminen, jolla ei ole laumoittain kavereita – päin vastoin, joten yritän tehdä kaikkeni pysyäkseni hyvissä väleissä niiden muutamien läheisten tyyppien kanssa. Tulee kestämätön olo, jos on epävarmuus siitä, että olenko enää hyvissä väleissä jonkun kanssa.
Ala-asteella liikuin kovasti viiden tai neljän hengen porukassa, ja yksi ihminen tässä porukassa vain kyrsi meitä kaikkia niin hirveästi, joten lopetimme hänen kanssaan olemisen – mutta onneksi hänen ei tarvinnut olla yksin tämän jälkeen.
Myöskin olen menettänyt kavereita niin, että ei ole vain ollut aikaa olla tekemisissä toisen kanssa, ja ollaan vaan etäännytty ja muututtu (miksi aina se toinen osapuoli on se joka muuttuu?) niin hirveästi.
Minua tosiaan ärsyttää se, kun ihmiset muuttuvat ihan hirveästi, eivätkä tunnu enää olevan omia itsejään.
Monella kuuluu olevan tapahtunut tuollaista mullakin. :”D
Mutta parasta antaa tyypin olla omassa huuhaa maailmassa. Ei sen jutuista kannata välittää, vaikka on hankalaa olla välittämättä… usko pois tiedän tunteen. Mutta toivottavasti sulla tuo menee joskus pois!! 8)) Koita sinnitellä! ^^Yeah~ Mun kaikki ala-aste-kaverit on unohtanu mut lähes kokonaan. :”D
En ole joitakin nähny koht kolmeen vuoteen. Joitakin viimeks melkein vuos sitten,
ei ne soittele tai pidä muutenkaan yhteyttä. :”3 Harmi silleensä, oli kivoja koulukavereita.
Itekki olen hukannu osan numerot, etten itekkään pysty pitämää yhteyttä. XDD
Pakko kyl myöntää, ett niitä heeboja on ikävä. >^< Ois kiva tietää, onks kaikilla kaikki hyvin.
Meinaan, yhestä kaveristani kuulin, nih se on jo ratkennu alkoholiin ja tupakkaan, ja käyny hoidossa.
Monta muutaki on ratkennu "päihteisiin". >o<
Toivottavasti kaikilla on kaikki OK. ^^"
Meitsi on myös kokenut lempatuksi tulemisen aikas monesti. Ei muksaa.
Onneks nyt olen päässyt sellaaseen tiiviiseen kaveriporukkaan, jossa ketään ei lempata tai jätetä. ^^
Jos heitä ei olisi, mää olisin… öööh… en osaa ajatella… "o__o Yksin..?
JA YKSINÄISYYS ON KAMALA JUTTU!! >O<
Olin viiemvuonna yli puoli vuotta yksin, ja kohta havaittiin, että mulla oli masennus, enkä ite huomannu sitä. "o__o
Yeeah~ Kitän ihan TOSI paljon sitä meitsin kaveriporukkaa! : D *palvoo palvoo*
Täältäkin Sangatsusta on saanu IHAN SIKAMAHTAVIA KAVEREITA! 8DD KIITÄN TEITÄ JOKAISTA!! \o/No oon tullu lempatuksi monestiki! XDD Muutin ykkösellä toiseen paikkaan ja ystävät jäi muualle. Ne lupas pitää yhteyttä vaa toisin kävi. XD Täällä sain sitte uusii kamuja ja monet on jo pissiksiä eikä enää kuulu oikein ystäviini. XD Onhan täällä sitte muitaki kamuja. :3 Vaa mua ei oikein kukaa hyväksy. Sitä haluisin. Haluun olla vaa oma itteni ja nauttia elämästä täysin rinnoin! X"DDD Kavereita tulloo ja mennöö mutha kukaan ei saa jäädä yksin! Mää jäinki kerran yksin ja siitä se masennus lähti vaa hei! Tässä sitä ollaan! 8DDD Ja te Sangatsun ihunat pulliaiset ootte kaikki mulle tärkeitä kamuja! =^.^=
mä muutin vasta puoltoista vuotta sitte… itkettiin kavereiden kaa ja luvattiin että ollaan aina kavereita, mutta toisin kävi…
Nykyään ne ei ees muista mua..ja kyll voin sanoo että täällä mulla on paljon ihanemmat kaverit! 😉Heh, suurinpiirtein kaikki ala-astekaverini ovat minulle nyt mennyttä elämää. Pidän jonkinlaista yhteyttä vain kahteen heistä. Hmmm…yksi oli kokoajan pelkkä "muka-kaveri", tämä halusi kokoajan kilpailla kaikesta, en kestänyt sitä. Yksi ratkesi nuorena polttamaan ja otin etäisyyttä. Viisi muuta olivat vuoden vanhempia ja katosivat yläasteella muihin piireihin. Yksi oli taas kolme vuotta nuorempi, ja yhteydenpito katkesi, kun menin yläasteelle. Kaikki vuoden nuoremmat jotenkin vain jäivät, myös yläasteella, tämä kaduttaa eniten. Yksi kaksi vuotta nuorempi osoittautui pahimmaksi idiootiksi, mitä olen koskaan nähnyt. Tuossa valui tuommoiset 15 kaveria viemäriin. Noh, ei voi mitään.
Juu. No kaikki melkein tuli samaan kouluun ala-asteelta. Sinäänsä ärsyttävää, kun kaikki ala-asteenkin muumiot päätyivät samoihin ryhmiin. Mutta yksi tyyppi ala-asteelta "jäi". Tämä tyyppi meni eri kouluun, mutta olimme silti koko seiskan kavereita, läheteltiin tekstareita tyyliin. Mutta sitten näin tämän tyypin ennen koulun alkua tänä vuonna… ja minusta tuntui etten olisi oikeasti ikinä edes tuntenut koko tyyppiä. Sitten jätin vain vastaamatta tyypin tekstareihin, mikä oli ilkeää, mutten tiennyt mitä sanoa ja en edes tykännyt olla koko tyypin kanssa. Hieman vajaa kaverisuhde sekin oli…
Hmm, en yleensä tiedä miten suhtautua kavereihin tai kaveriporukoihin. En loppujen lopuksi yhtään tiedä mitä ihmiset minusta ajattelevat, vaikka jonkin sortin etääntymistä on tuntunut olevan ilmassa koko ajan. Ne ihmiset ovat vain muuttuneet, tai sitten meikäläinen on, kukapa siitäkään selkoa ottaisi. 😀
Ei minulla juuri koskaan hirveästi kavereita ole ollut, näyttäisi siltä etten vain tule tyyppien kanssa toimeen, en tunne tarvetta kaveerata kaikkien kanssa. Sitten on muutamia tapauksia, jotka olen tuntenut jo vähän pidenpään ja ollaan kavereita vieläkin, onneksi!
Minä en ole koskaan pystynyt ymmärtämään kavereiden välistä riitelyä ja siitä seuraavaa välieroa. Itse en ole koskaan ikuna riidellyt yhdenkään ystäväni kanssa ja minua surettavat entiset ystävät, joihin vain ei ole tullut pidettyä yhteyttä ja siten ovat jääneet unholaan. :< En voisi kuvitellakaan joutuvani pistämään välejä poikki ystävieni kanssa tahallaan.
- You must be logged in to reply to this topic.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
