- This topic has 118 replies, 106 voices, and was last updated 9 years, 2 months ago by
.
-
Posts
-
Anime löytyi vuotta aikaisemmin kuin manga. Se alkoi kolme vuotta sitten.
Ensin Liikkuva linna, sitten Berserk.Tämän jälkeen löytyi Fullmetal Alchemist ja kun se alkoi mangana ilmestyä, aloin ostaa. Seuraavaksi ostin Teiniagentti Lunaa ja Oh!My Goddess.
Noin vuosi sitten mun kaveri hoki, että manga ja anime tosi hyviä. Silloin en tiedytkään mitään niistä ja sanoin: tuo mulle yksi kirja lainaa. Eka ihmettelin miten sitä luetaan ja rupesin lukemaan sitä väärin. Luin pari sivua ja ajattelin ettei tässä ole mitään järkee.Sitten tajusin, että luin sitä väärin. 😆 Siitä lähtien mä olen lukenut mangaa. Mun kaveri on lukenut mangaa 2 vuotta.
Muistan sen hyvin! Oli joulu 2005. Oltiin availtu jo paketteja ja mä olin saanut lahjaksi Kate Coopin piirrä mangaa kirjan kummitädiltäni. 😆
Mä tutustuin mangaan kun näin kaupassa Horoskooppimysteerien ekan osan noin kaks vuotta sitten. Hehe…en kyllä sillon tienny sen edes olevan mangaa…
Ööh… Mä olen pitkään kierrelly kauppojen lehtihyllyissä ja olen aina halunut ostaa jonkun osan, mutta en sitten ostanutkaan… No, ostinkin ensimmäisen mangani tasan vuosí sitten, ku Naruton ensimmäinen osa tuli… Niih ^^
Arisa94 wrote:
… mä olin saanut lahjaksi Kate Coopin piirrä mangaa kirjan kummitädiltäni. 😆
*köhköh, pakko tähän sanoa, tuo kuulostaa jo pikkasen itsekehulta. Väität että olet parempi piirtämään kun mangapiirustus oppaan piirtäjä… epäilyttävää,pakko sanoa.
No mutta asiaan.. Otse tutustuin mangaan siskoni kautta. Joskus vuonna 2003-2005 (en muista tarkkaa vuotta)Siskoni kuunteli japanilaista musiikkia ja hän halusi näyttää minulle sen musavideon. Siinä lauloi joku mies punaissa housissa ( x’DD hahhah, en muista nimeä :’) ) . Mielestäni se kuulosti todella kauniilta ja siskoni hymyili myöntävästi. Parin päivän jälkeen hän näytti minulle lisää musiikkia ja samaisena päivänä kysyi haluaisinko lainata tälläisä kun " Salapoliisi Conan" kirjaa, jonka hän oli lainannut kirjastosta. Hän kertoi miten sitä luetaan ja aloitinkin lukemaan aika alku osasta. Ihastuin siihen sarjaan ja halusin lukea lisää, lainasin kirjastosta ykkös osan ja luin siitä eteenpäin. Eli periaatteessa musiikista alkoi ja jatkui mangaan…siitä sitten animeen ;’) Onhan tätä tullut harrastettua jo parisen vuotta, mutta suurimmaksi osaksi vain lukijana. Vasta näinä vuosina aloitin yrittää piirtää tuota.
Lyhyt selitys ;’)
Kikkichi wrote:
*köhköh, pakko tähän sanoa, tuo kuulostaa jo pikkasen itsekehulta. Väität että olet parempi piirtämään kun mangapiirustus oppaan piirtäjä… epäilyttävää,pakko sanoa.
Mitäs epäilyttävää siinä muka on? Tekeekö "manga" piirosoppaan tekeminen sinusta muka automaattisesti hyvän piirtäjän? kyllä minäkin voin ihan rehellisesti sanoa olevani jopa monta kertaa Coopea parempi piirtäjä: eihän akalla ole perustaidotkaan hallussa ja "tyyli" on niin… joo. Oletko edes nähnyt hänen "oppaitaan"? Mrr heti pitää tulla ruikuttamaan jos joku itsesäälissä rypemisen ja teiniangstin sijaan sanoo jotain positiivista itsestään… että on parempi piirtämään kuin joku heikohko amatööri joka vain piirtää "manga" oppaita…
Hahhah, ihan pienenähän katsoin pokemoneja yms, mutten tuolloin vielä älynnyt että se on animea. Pokemon hahmoja silloin kyllä innolla piirtelin, ihan animangasilmien kera ^^
Oikeastaan Kikkichin kaverina olen aina pitänyt mangasta. Hänhän minulle siitä onkin sepustanut. Ekan mangan sain kun äitini oli ostanut pikkuveljelleni(7-v) Conanin, koska tämä oli sitä kinunnut X’DD Eivät varmaan olleet katsoneet ikärajaa ynnämuuta, joten minä sen sitten sain (:
Ensimäinen kosketus tuli oikeastaan animeen. Synnyin keväällä -90, ja samaisena syksynä katselin Muumeja kun niitä ensikertaa näytettiin. Vähän väliä saan äitiltä muistuksen siitä kuinka pikkunapero oikein erittäin tarkasti otsa rypyssä keskittyen katseli japanilaista animaatiota. Ja jos kuulu vähäisintäkään ääntä, kuulemma nostin etusormen pystyyn ja huusin hyvin kovaa "HYSSSS!!!" Jos sitä voi sanaksi laskea, se on ensimmäiseni. Muutamaa vuotta myöhemmin katselin nauhalta yhä uudelleen ja uudelleen silmät pyöreänä Totoroa. Silloin en tietänkään vielä tiedostanut sitä animeksi, vaan se oli maailman paras piirretty. Muistan, että tarhassa mua syyteltiin valehtemisesta, eihän sellaista piirrettyä ole olemassakaan, jossa on kissabusseja ja pörröisiä peikkoja. Ahdasmieliset massaihmiset kun eivät tajunneet, että on olemassa muutakin animaatiotakin kuin Disney ja Pikku Kakkosen pätkät.
Vähän vartuttuani, kunnon perussuomalaisena tutustuin Aku Ankkaan, ja niitä kulutinkin käsittämättömän paljon. Siitä sitten Asterix, Lucky Luke, Tintti. Pikku hiljaa siirryin kirjaston lastensarjakuvista aikuisten sarjkuviin, ja kerran käteeni osui Akira. Kymmenvuotiaana en vielä tietenkään täysin tajunnut sarjan mahtavuutta, tai sitä että se oli mangaa, mutta jännä se oli silti. Jatkoin sarjakuva harrastusta kirjaston tarjonnnan avulla. Sitten ollessani muistaakseni 12 tai 13, kaupanhyllyille ilmestyi Dragonball, ja ilmaisia ohuita esitekirjasia. Luin esitekirjasen sisältämät DB:n alkusivut, ja yleisen mangainfon. "Väärinpäin" lukeminen kiehtoi, tyyli oli hieno, tarina jännä, ja oli siinä alaston Bulmakin. Tätä oli pakko saada, ja ehdinkin saada vanhemmat ostamaan 2 ensimmäistä numeroa, ennen kuin se "sopimattomana" vedettiin myynnistä. Tässä kohtaa tuli pieni notkahdus, mutta kun sain selville parilla tuttavallakin oli animebuumi päällä, päätin hyödyntää internetin ihmemaailmaa, ja latasin Narutoa, Fullmetal alchemistia, Trigunia, ja muutamaa muuta suosittua shonensarjaa. Aluksi olin animeisti, mutta pitkät latausajat alkoivat ärsyttää. Huomasin, että DB oli saapunut takaisin kauppoihin, tosin olin jo missanut monta numeroa, joten en viitsinyt aloittaa keräämistä. Ostin kuitenkin erään irtonumeron, ja siinä oli One Piecen ekan numeron mainos. Lapsena tykkäsin suunnattomasti merirosvoista, joten ostin ks. sarjan ekan numeron, rakastuin, ja se oli menoa se. Huomasin, että kaupanhyllyillä oli muitakin mangoja, Salapoliisi Conan, ja dekkareiden ystävänä innostuin siitäkin suunnattomasti. En malttanut odotella "hidasta" suomalaista julkaisu tahtia, vaan käännyin jälleen internetin puoleen. Oi tuo suuri tiedon ja tekijänoikeuslakien rikkomisen valtameri oli myös täynnä mangaa. Englanninkielen taito oli valttikorttini, kerrankin tuntui siltä, että koulun käynnistä oikeasti oli ollut jotain hyötyä.
Myöhemmin, kymmenien ellei jopa sadan sarjan jälkeen, manga innostukseni alkoi hieman hiipua, suurin piirtein lukion alkamisen jälkeen. Palasin myös tuttuun läsimaisen sarjakuvan maailmaan. Nykyään en lue sarjakuvia niin paljon, mutta on niillä edelleen paikka arjessani. Ja piirtäminen lukemisen ohella onkin rakkain harrastukseni. Seuraan kymmentäkuntaa viikoittain/kuukausittain julkaistavaa sarjaa, ja silloin tällöin repeän lukemaan kerralla jonkun jo päättyneen eepoksen.
Voisin vaikka kirjoittaa aiheesta romaanin! 😆
Ylläpidon huomautus: Editoin viestiäsi. Muistathan foorumin säännöt koskien asiallista kielenkäyttöä! -Laurel
Itse tutustuin kuten moni muukin animeen ensin. Nuorempana kakarana joka launantai heräsin katsomaan telkusta Pokémonin. Aina ärrälle mennessämme halusin poképalloja, mutta valitettavasti niitä en melkein koskaan saanut. Aina välillä lahjaksi sain. Joka tapauksessa tykkäsin sarjasta todella paljon. Sitten tuli Digimon. Sitäkin katsoin vähän aikaa, ehkä noin vuoden kunnes kyllästyin tai ´´kasvoin´´ sen vaiheen yli. Olin näinä aikoina varmaan 6-8 vuotta enkä tiennyt mitään animesta tai mangasta, ylipäätänsä Japanista. Meni pari vuotta ilman edellämainittuja sarjoja, kunnes muutimme pari vuotta sitten Helsinkiin. Näin ollen myös luokkani vaihtui kokonaan. Luokallani pari tyyppiä luki mangaa ja piirsi myös erilaisia mangatyyppejä omasta päästään, ei niinkään mistään sarjasta. Ajattelin vaan joo kiva tyyli piirtää ja yritin sitten kotona ´´jäljentää´´ luokkalaisten piirrustuksia. Eihän ne mitään hienoja ollut, mutta tuolloin olin niihin tyytyväinen. Pian yksi tuolloisista bestiksistäni tuli meille ja mentiin sitten ärrälle, koska hänen piti ostaa manga. Minäkin sitten ihan vain uteliaisuuttani ostin yhden, Rave, kolmannen osan. Tykkäsin siitä piirrosjäljestä ja Pluesta (kirjoitinko oikein??). Joka tapauksessa sitten samana iltana lukaisin sen, tosin väärinpäin. Kaverinikin oli tähän mennessä lukenut mangansa väärinpäin (kaveri ei siis kuulunut näihin ´´aktiivi-piirtäjä tyyppeihin´´). Takaa sitten huomasin lukeneeni sen väärin päin ja huomautin siitä kaverilleni. Nauroimme asialle ja luin sitten uudestaan alusta loppuun. Juoni oli mielestäni hieman sekava, joten päätin lopettaa kokonaan. Juoni oli siis sekava, koska aloitin kolmosesta, mikä ei tietenkään ollut kovin järkevää.
Kului aikaa, pari kuukautta kun taas iski ´´pakko lukea mangaa´´ aika. Tuolloin Naruton eka osa oli ärrällä, suomeksi tietenkin. Tällöin kokemuksesta viisaampana luin sen oikein ja tykkäsin todella. Sitten se ei enää ollutkaan pakkomielle vaan yksi harrastuksistani, kun ostin toisen ja kolmannenkin osan. Ja sitten tietysti otin askeleen harrastuksessa eteenpäin sillä aloin ostelemaan muitakin sarjoja.
Toivottavasti saitte jotain selvää, olen aika huono kirjoittelemaan tällaisia juttuja.
mimeko wrote:
Mrr heti pitää tulla ruikuttamaan jos joku itsesäälissä rypemisen ja teiniangstin sijaan sanoo jotain positiivista itsestään… että on parempi piirtämään kuin joku heikohko amatööri joka vain piirtää "manga" oppaita…
edellinen sivu Mimeko//…-.-’ On se kyllä aika itsekehua sanoa että osaa piirtää paremmin kun toinen ;’) Ja minähän vain sanoin enka ruikuttanut, on se kyllä aika omituista jos ei saa sanoa omia mielipiteitään asiasta X___X’ Itse en luikitellut tuota positiiviseksi palautukseksi itsestään, vain lieväksi itsekehuksi. Ja tuota viimistä, minkä lainasinkin tuohon, en kyllä ymmärtänyt. Nytten kun olen foorua selaillut, en ole löytänyt yhtään teiniangstausta ;’).. juuh tämä meni nyt OT’n puolelle, mutta oli aivan pakko sanoa 8)
Eka manga mitä sormeilin, oli FullMetal Alchemistin olisko 4 pokkari..? Siinä sitä vähän aikaa sit ihmettelin ja vähän lueskelin, loppujen lopuks samainen pokkari lähti kotiin luettavaks. Siitä se keikki sit alko.. 😀
Mun suuri mangarakkauteni lähti itseasiassa animesta. olin 2006 kesällä kaverillani kylässä ja hän kysyi: "Tahdotko nähdä yhden iiiihanan musiikkivideon?" Kaverini näytti tämän: http://www.youtube.com/watch?v=RrNX03psSCI Ranma faniAMV:n ja jäin aivan totaalisesti koukkuun siihen. Taistelulajit ja toiminta olivat aina kiehtoneet minua suunnattomasti. Kotiin päästyäni katsoin videon uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Katseltuani videon noin 100 kertaa ymmärsin, että videon klipit ovat varmasti peräisin jostain piirrossarjasta. Kysyin kaveriltani, sattuisiko hän tietämään sarjan nimen, ja sieltä se tuli: Ranma ½ Ehdin katsoa ranmaa animena (espanjankielisenä tosin) 150 jaksoa, ja selaillessani jotain lehteä huomasin mainoksen: "Ranma ½ – osta omasi!" Eikun kauppaan. Ja niin ostin jostain kirjakaupasta Ranma 4, joka onkin ensimmäinen pokkarini. Silloisella asuinpaikkakunnallani ei ollut kirjastossa mangaa, joten ostin omia ranmapokkareita vaikka millä mitalla. Muutettuani myös kirjaston valikoima laajeni, ja sitämukaa myös mangarakkauteni…
Mutta: Jos ihan totta puhutaan niin aivan ensimmäinen animekiinnostukseni alkoi totorosta (ellei muumeja lasketa), joka tuli elokuvan telkkarista joskus ollessani vielä ihan pieni. Isä sitten sai ottaa sen nauhalle ja hän sai myös lukea tekstitykset, enhän minä silloin vielä lukea osannut. Nyt video on katsottu jo melkein puhki. Ja kuten Blackbeard aiemmin sanoi, en minä totoroa animeksi tunnistanut, se oli vain maailamn paras piirretty- ja on edelleenkin. Thö end.
Ihana lukea näitä juttuja… : )
Mutta siis. Törmäsin ensi kerran mangaan joskus 10-11 vuotiaana, kun veljeni sai kaveriltaan synttärilahjaksi Salapoliisi Conanin (vol. 15). Muistan lukeneeni sen läpi monta kertaa, olin niin haltioitunut Aoyaman piirrostyylistä ja tarinan juonesta. Myöhemmin kipitin divariin ostamaan Conanin ykkösosan (ostin kaikki Conanini vitosella, ja nyt niitä saa Kirjatorilta kahdella eurolla….. 8< : D), eikä paluuta ollut. Keräsin sarjaa innokkaasti jonnekin numeron 19 tienoille, kunnes en enää jaksanut paikallaan junnaavaa tarinaa. Siirryin lukemaan One Pieceä ja sen myötä kuvioihin tuli muitakin sarjoja.
Kuten varmaan monilla muillakin, ensikosketukseni animeen olivat televisiosta tulevat lastenohjelmat (en tietenkään tiennyt niiden olevan animea): Pokemon, Muumit, Hamtaro, etc. Muistan myös katselleeni Totoroa mummolassa.
- You must be logged in to reply to this topic.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
