- This topic has 118 replies, 106 voices, and was last updated 9 years, 2 months ago by
.
-
Posts
-
Näin S-marketissa manga sarjiksia, joita en ollut vielä koskaan lukenut. En muista mikä ensimmäinen mangani oli, mutta muistan että ihastuin sen kanteen ja juonenkuvaukseen ensi silmäyksellä. Sen jälkeen olen katsellut aina kaupan manga hyllyjä ja ostellut niitä. Joskus on myös tullut lainattua kirjastosta.
Ja elän elämäni loppuun asti rinnallani manga ja anime.
Lainasin kirjastosta One Piecen viisi ensimmäistä osaa sisaruksilleni. He tykkäsivät, joten jatkoin sarjan lainaamista heille. Jossain vaiheessa aloin itsekin lukemaan sarjaa ja jäin koukkuun.
Aloin keräämään One pieceä joskus kaksi vuotta sitten numerosta 10. Sitten piti alkaa bongailemaan sarjan vanhoja osia kirpputoreilta ja hyvin löytyi! Nyt mulla on alkupääsarjoista vajaaana osat 5,6,7, ja 11. Sitten tietenkin ihan uusimpien kirjojen ja ”uusien vanhojen” osien välissä olevat kirjat ovat vielä keräämättä.
Dragon Ballia en jostain kumman syystä tykkää lukea. Se on jotenkin niin tönkköä. Katoin aina Subista Db jaksoja ja nauhoitin niitä. Db on ehkä ainoa mangasarja joka kiinnostaa enemmän animena kuin mangana kun taas OP:ta tykkään lukea kuin katsoa. Animena OP on niin hidasveteinen ja ei seuraa kirjan tapahtumia tarkasti. En tykkää sellaisesta. En tiedä seuraako DB anime kirjaa tarkoin mutta jostain hassusta syystä se on animena parempi:)
Full metal alchemistia en oikeastaan itsekään tiedä, että miten sitä päädyin lukemaan. Tuli lainattua kirjastosta ja menin ihan koukkuun. Tämä tapahtui tosin viime vuonna joten olen aika myöhässä kun sarja on jo päättynyt ajat sitten.
Tällä hetkellä OP on ykkösenä ja enkä oikeastaan osaa lukea mitään muuta. Fullmetal alchemistia tulee plärättyä joskus. Tyttöjen mangasta en tykkää ku ne on niin ällöromanttisia 😀
Dragon Ballissa näkyy ikä, erityisesti alussa… Toisaalta sen on kyllä aika hupaisa, etenkin kun Toriyama on huumorituulella. (Vaikka huumori onkin usein aika laadutonta. Tai ehkä juuri siksi.) Mutta tyttöjensarjoista kehotan kokeilemaan esim. tuoreehkoa Maagista suklaapuotia, mikäli romantiikka ei niin innosta. Myös Navi Luna on aika romanssivapaa, mutta siinä on enemmän söpöilyä kuin MS:ssa. Molemmissa on kuitenkin aimo annos synkkyyttä.
Tutustuin mangaan 2 vuotta sitten kun ystäväni kehui narutoa ja luin sitä ja se oli erittäin hyvä sarja. Sitten aloin lukea erilaisia mangoja kuten Yugioh,Bleach,Fullmetal alchemist ja tietysti eri animeihin.
Kauhea kun kuolleita nää keskustelut..
Mutta joo, olin n. 9-vuotias kun luokkatoverini lukivat Hopeanuolta. Itseäni ei paljon tuollainen kiinnostunut, liika verta tämän kolmasluokkalaisen makuun :’) Siitä vähän eteenpäin yksi kavereistani oli pyytänyt äitiään ostamaan hopeanuolta (tai jotakin) kaupasta, mutta ilmeisesti äiti oli ihmetellyt sen ikäräjaa ja ostanutkin Navi Lunan ensimmäisen osan. Kaverini lainasi sen minulle ja siitä se sitten lähti :3. Aloin lainaamaan mangaa kirjastosta ja omistin itse n. 11-vuotiaana vain noin 10 omaa mangapokkaria. 12 täytettyäni aloin keräilemään enemmän ja enemmän..
Olin kateellinen mun siskolle ku se sai mangoi koko ajan niin pyysin isän ostaa mulle yhe xD (Älysin vasta kotona et olin ostanu jonku homomangan xDD)
Mun ensikosketus mangaan oli aika huvittava. Olimme koulumme känysessä kirjastossa josta ei oikein mitään tahtonut löytyä. Lukufriikki kun olen olin lukenut suurimman osan hyvistä kirjoista mitä sieltä löytyi. Olin kaverini kanssa viimeiset ja opettaja sanoi että nyt pitäisi jo lähteä. Nappasimme hyllystä vain jotkut kirjat jotka sitten lainasimme. Kohdalleni oli osunut joku surkea kirja josta en välittänyt tipan vertaa. Kaverini ihmetteli toista omista kirjoistaan ja minä kysyin voisinko lukea sen. Kirja (tai siis manga) oli Ranman osa 11. Muistan etten ymmärtänyt siitä mitään mutta se oli silti rakkautta ensi silmäyksellä. Luin sen varmaan kolme kertaa peräkkäin läpi ja iltapäivällä ryntäsin kaupunginkirjastoon lainaamaan muutaman Ranman lisää. Lukiessani niitä pihassamme naapurin sattui paikalle ja kysyi oliko tuo manga Ranma. Vastasin että oli ja hän kaivoi laatikollisen ranmoja varastostaan. Sanoi että jos haluan ne saan ne omaksi ja minä olin tietysti kuin seitsemännessä taivaassa. Siitä alkoi harrastukseni. Toisin kuin tavallisesti olin alussa aika nirso ja valitsin tarkkaan mitä mangaa luin. Nykyään melkein kaikki menee paitsi romanttinen hömppä. Kaverini on sanonut että katuu loppuelämänsä sitä kun esitteli mangan minulle. En nimittäin muuta teekkään kuin höpötä mangasta ja lue sitä. 🙂
Kaverini ei muuten ole kiinnostunut mangasta yhtään vaikka olen yrittänyt tuputtaa sitä hänelle. : D
mun tutustuminen mangaan alkoi synttärilahjastani. Sain kaveriltani lahjaksi mangan joka oli Navi Luna 2 . Ensin ajattelin äh tää on ihan tylsä kirja ja laitoin sen kirjahyllyyn (jossa ei ollut oikein paljon kirjoja) puolivuotta myöhemmin olimme lähdössä kesäloma reissulle ja päätin ottaa lukemista autoon mukaan ja nappasin vain jonku kirjan mukaani ja se ei ollutkaan kirja vaan sehän oli tietty se manga mitä ajattelin tylsäksi. aloin lukemaan sitä ja totesin että tämä olikin hyvä kirja. aloin perehtymään enemmän mangoihin ja etsimään samaa sarjaa mitä mulla oli jo se yksi ja löysinkin kaupan missä myytiin kaikkia mangoja ja kirjoja ja kaikkea ja ostin sieltä kaikki osat 1-7 kun olin lukenut kaikki ne meni pari vuotta ja olimme lentokentällä lähdössä lomalle menin ostamaan lukemista ja huomasin weed mangan hyllyssä ja kotiin päästyäni olin lukenut sen ja tilasin kaikki loput weedit mitä minulla ei ollu (tosin vanhemmat eivät tykänneet laskusta mutta maksoin sen ite) ja tälläkin hetkellä aloitan uuden lukemista 🙂 weed on oikeastaan ainoa manga mitä luen nykysin. :DD koska se on vaan niin hyvä♥
Oon aika tuore näin harrastajana, keräilijänä, miten se sanotaankaan, kun vasta tämän vuoden alulla iski tuo manga- ja animekärpänen tähän tyttöön.
Kaveri luki Narutoa, menin sen viereen sitten katselemaan, että millainen sarja on kyseessä. Kirjastosta sen ensimmäisen osan lainasin, ja siitä asti oon ollu melken jatkuvasti nenä kiinni mangassa (tai puhelimen näytössä katsomassa animea youtubesta, vaikkakin sieltä löytyy pääasiassa dubeilla).
Eka oma mangani oli kuitenkin Chi’s sweet homen ensimmäinen osa, jonka synttärilahjaksi sain joskus vuonna nakki ja muussi.
Olin kuullut mangasta hyviä juttuja. Harrastan Teatterinuoria, ja kunnolin eräällä sen järjestämällä leirillä, kuulin muutaman teinin puhuvan mangasta. Myöhemmin näin mainoksen vanhassa lehdessä, ja päätin lähteä kirjastoon manganhakureissulle. Tein ison virheen aluksi: Nappasin Hopeanuolen käteeni. Pienen etsiskelyn jälkeen löysin Yotusban ja olin heti koukussa. Tämä siis tapahtui 4 kuukautta sitten ja Tammikuussa aloin käydä mangalukupiirissä. Tällä hetkellä olen Yotsuban kuudennessa osassa, ja jatkoa pitäisi hankkia.
- You must be logged in to reply to this topic.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
