Off-Topic

Inu-Mimi wrote:

PS. Te ootta vain iloisia siitä että teillä on sokeria.

Vähän sama juttu, kuin alkoholin ja ala-ikäisten über-kovis-true-kännääjien kanssa. Haukuttiin taas yks päivä kaverin kanssa tätä meidänkin luokkalaisten kännämis-touhua, joka on aivan pakko tuoda esille mitä naurettavimmissa yhteyksissä. Kaveri selitti kuinka se oli kerran ollut paikalla kun nämä nimenomaiset teinit kännäsivät paikallisella uimarannalla, ja yks meidän luokkalainen tyttö oli istahtanut sen viereen aivan päällään avaten toista siideriään. Kaveri kertoi kuinka joku oli vähän tutkinut asiaa. Se joku oli mennyt juottamaan ala-ikäisille "alkoholijuomia", jotka todellisuudessa olivatkin alkoholittomia, ja n. 80 % oli hetken päästä päällään. On se vaan kyllä hienoa.

Tota öö. Koneelle tulin, kun ei parempaakaan tekemistä ole. Kokeita ei ole tulossa vähään aikaan, ei tarvitse murehtia lihaskunnosta, koska tän päiväisen lihaskuntotestin ansiosta ei edes kykene, on mahalihakset hiukan puhki. Ei ole minkään sortin äikän esitelmiä, koska ne sellaiset on jo ohi, nyt vaan odottelen Housea.

Lihaskuntotestistä puheenollen, se failasi pahemman kerran. Olen useimmiten onnistunut luistamaan reenistä aina jollakin verukkeella, ja nythän se kostautui. Vatsalihastestistä 80%, venytyksestä 100% ja sukkulajuoksusta 78%. Loput kaks menikin kutakuinkin peballeen.

Kirjoittamista, kirjoittamista. Sain äsken valmiiksi maailmanuskontojen kurssin "matkapäiväkirjan", nyt väännän täyttä häkää luovan kirjoittamisen novellia ja ai niin, samasta kurssista on vielä pari tehtävää tekemättä. Kaiken tämän pitäisi olla valmiina huomiseksi. Ei todellakaan ota päähän, ehei! Kohta on lukion kakkosvuosi ohi, enkä ole vieläkään sisäistänyt sitä että koulujutut kannattaisi hoitaa pois alta ajallaan 😀 Eeppistä lähentelevä fail, sanoisinko.

Ja kaikkein mieluiten lukisin vain teinihömppää ja kuuntelisin Gorillazin uusinta levyä (kappale Superfast Jellyfish on tällä haavaa suosikkini levyltä :D). Olen kunnon lusmu, tunnustan.

Huomenna katsomaan kaveriporukalla Liisa Ihmemaassa, toivottavasti se on hyvä elokuva, sen verran ristiriitaista palautetta olen siitä kuullut. Mutta itse katsomallahan kaikki selviää 🙂

mimeko: meinaatko tuota Dorian Grayta suomenkielisenä? Viime viikolla bongasin kaverini lukemassa sitä, kovakantisena ja kirjastosta lainattuna. Se on kai osa jotain uutta sarjaa, Keskiyön kirjastoa, jossa julkaistaan erilaisia kauhuklassikoita uudestaan, Frankenstein sekä Tohtori Jekyll ja herra Hyde näin esimerkkeinä.

mimeko wrote:

Tulee ihan mieleen se, miten tosi kovat pikku yläasteelaiset on omien sanojensa mukaan ähähä niin v*tun kännissä äxdee ihquu, kun ovat vähän siideria maistelleet. Tai parhaimmillaan jotaintäysin alkoholitonta, mutta uskoivat siinä olevan jotain joten ovat sitten kumminkin "niin v*tun kännissä".

Niimpäniin. Ja säälittäviä on myös ne, joiden pitää tulevista / edellisen viikonlopun "kännireissuista" selittää jatkuvasti ja niin kovaan ääneen, että varmasti kaikki käytävällä olevat kuulee.

Eipä tässä mulla mitään jännää~ Sain lainattua äikän kirjatehtävää varten kirjan ja viikonlopuna pitäs sitten kai tehdä se tehtävä. Tänään ei huvita. Animea vaan kattelen ja sillai~

mimeko wrote:

Dorian Grayn muotokuva

Cadmium wrote:

Keskiyön kirjastoa

Minulla on juurikin tämä kirja juurikin tänä painoksena. Tämän sarjan Dracula oli hyvä koska siinä oli ainakin kymmenen sivun lisäselvitys vampyyreistä, vaikuttimista ja filmatisoinneista plus numeroitu hakemisto viittauksille ja vanhojen sanojen selityksille. Odotin jotain samanlaista Dorian Grayltä koska se oli aikoinaan niin sensuurien vihollinen mutta ei siinä ole sanan sanaa asiasta. Ei muuten ole häävi kirja, monen sivun luetteloita asioista joita Dorian keräili täyttääksen tyhjän ja pinnallisen elämänsä, Lordi Henry on Oscar Wilden self-insert monologeineen Englannin rappiosta jota riittää tauotta sivutolkulla sekä tietysti pakollinen homo taustateema, kuinka kaunis Dorian onkaan, miten monta adjektiivia saan sovitettuakaan tälle sivulle, ah.
Juoni jää niin taustalle koko ajan.
Tohtori Jekylliä ja Herra Hydeä en ole löytänyt sen sijaan mistään. Kumma kun teemalta tuli kerran jokin vaihtoehtoinen ranskalaisversio siitä ja vaikka herra Hyde oli yritetty maskeerata rumaksi pallinaamaksi se oli silti paljon paremman näköinen kuin tohtori Jekyll, joka oli aivan liian tavanomaisen näköinen. Kummatkin olivat siis sama näyttelijä. Nimet eivät kyllä olleet Jekyll ja Hyde, muistaakseni Cordelier ja Opale.

Hauskaa hommaa on myös se kun Da Capo -patukat jouduttiin vetämään pois koska jotkut 12-vee nuoret hurjat ostivat niitä kilokapalla (20 kpl?) ja olivat sitten juuri siinä äksdee kännissä. Siman kanssa sama homma, paitsi että sitä myydään edelleen kaikille. Liköörikarkit ovat säästyneet kun kukaan ei pidä niistä.

Inu-Mimi wrote:

— Ei muuten ole häävi kirja, monen sivun luetteloita asioista joita Dorian keräili täyttääksen tyhjän ja pinnallisen elämänsä, Lordi Henry on Oscar Wilden self-insert monologeineen Englannin rappiosta jota riittää tauotta sivutolkulla sekä tietysti pakollinen homo taustateema, kuinka kaunis Dorian onkaan, miten monta adjektiivia saan sovitettuakaan tälle sivulle, ah.
Juoni jää niin taustalle koko ajan.

Käsittääkseni aika osuva kuvaus, mutta minä pidän siitä. Tuo kaikki tekee kirjasta herttaisen ja hupsun, ja toisaalta minulle puolet lukukokemuksesta on aina teos ilmiönä: Se miten siihen on aikoinaa suhtautuduttu, miten siihen nykyään suhtaudutaan, millaiset ihmiset sitä lukevat, mitä se on poikinut, millaisia teemoja… Siispä tuokin miellyttää.

Ylipäätään romantiikan ajan kirjallisuus on usein varsin viihdyttävää kunhan vain suhtaudun siihen oikein (=en liian tosissani). Frankensteinin sain sattumalta juuri luettua ensimmäistä kertaa, ja yksi katkelma siellä kyllä oli, joka kiinnitti huomioni… muutaman kappaleen pituinen pätkä Frankensteinin kolmesti kirotuista käsistä etc. Williamin murhan ja Justinen tuomion jälkeen.

Ja minä muuten pidän liköörikonvehdeista.

Loppukoot kaikki lukeminen, minä lomailen, dataan ja muutenkin olla öllötän nyt koko viikonlopun. Eiku onhan niitä koulujuttuja vielä. Mutta niistä on jo suht selkeät suunnitelmat miten ne teen.

Tämän viikon, viime perjantaista lähtien, en ole kotona ollessani tehnyt mitään muuta, kuin istunut nenä kiinni kirjassa ja lukenut kokeisiin.
Tämä se siinä kokeisiin lukemisessa on, kun aloittaa sen, että haluaa saada hyviä numeroita, niin on pakko tehdä kaikkensa sen eteen. Kauhean väsyttäväähän se oli, mutta selvisin siitä.
Kokeet vieläpä menivät aika nappiin. Yhteiskuntaoppi olisi voinut mennä paremminkin, jos olisin saanut viisi minuuttia lisää aikaa esseen kirjoittamiseen, nyt jäi kirjoittamatta pari asiaa…mutta ne eivät olleet ne keskeisimmät onneksi.

Huomenna olisin ehkäpä menossa katsomaan uusia kehyksiä silmälaseihin. Nämä nykyiset ovat hiukan liian kevyet, tippuvat koko ajan nenältä, ja vaikka miten oikoisi, ne menevät aina vinoon. Näyttää aika hienolta, kun silmälasit ovat vinossa ja ihan liian alhaalla. Sopii tosin mun nörtti-imagoon.

Itse asiassa, kun olen nyt ollut pitkään poissa koneelta, niin olen huomannut, että olen saanut kaikenlaista tarpeellistakin tehtyä. Vähänkö siistiä. Ahdistavaa tosin, kun ei pääse seuraamaan kaikkia tärkeitä sivuja.

Eilen oli toimintapäivä ja minä, Shoe ja muutama meidän kaveri lähdettiin teatteriin. Kolme ihan mukavaa opettajaa lähti mukaan. Lähtö oli klo.16.00 ja säävuimme noin klo.23.20. Esitys oli 39 askelta. Se oli tosi hyvä esitys. Meitä oli siellä 50-60. Oli tuttua istua kuskin kyydissä koska, kuski oli miun ja Shoen eno ja samalla miun kummi. Kerran minä ja kummini lähdimme käymään ostoksilla.

Nyt tympii. Käsitöissä, me tehdään paitoja ja suunnittelin mustaa ja punaista paitaan. Ja punaista kangasta ei ollut vaihtoehtona, just tätä miun tuuria. Päätin sitten ottaan tummansinistä kangasta.

Miun on pakko päästä käymään yhdessä kaupassa joka on parinkymmenen kilometrin päässä täältä. Haluaisin ostaa itselleni käpin. Rahaakin olisi tarpeeksi, muttei ole kyytiä sinne. Linkalla en pääsisi sinne, koska rahaa ei olisi ihan siihen.