Off-Topic

Kuroii wrote:

no ei se on semmonen miesten deororantti-setti ^^”

Nivean siis? HAISEE. Ainakin meiän iskällä. D: Sillä oli semmonen joskus pari vuotta takaperin ja voi että aina oli semmoinen pistävä tuoksu. Dx Ei meiän perhe oikein mieltynyt…

Plääh, minä isille mitään kortteja tai omia lahjoja tee. : D Äiti osti hyvissä ajoin sellaisen punaisen pyjaman(joka on piilossa vaatekaapissani). Ei taida olla muuta. Paitsi sitten tietysti kortti meiltä kaikilta. <3

Avan vaihdosta puheenollen, olen kanssa aika kahden vaiheilla. Olen kaavaillut, että vaihdan avani 24 päivä, kun löysin yhden ihanan avan netistä. Siihen kun lisäisi vielä reunat ja rajaisi ehkä hieman, niin olisi lähes täydellinen minulle.
…Mutta toisaalta tykkään tästä nykyisestä niin hulluna etten tiedä raaskinko vaihtaa.

Inhottavaa kun kirjastosta yksi kirja olikin lainassa. Bongasin sen sieltä joskus, ilmeisesti liittyy jotenkin Tales of terror from the black shipiin. En silloin lainannut kun oli pari kirjaa kesken, ja nyt harmittaa.
Ja nyt luen kaverilta lainattua Aamunkoita. Että minä vihaan Edwardia.

Niin, ja siskon pitää ilmeisesti lukea koulussa Alkemisti.: D Yleensä se karttaa kaikin keinoin kirjoja joista pidän, mutta nyt ei taida olla vaihtoehtoja. Nauran sisäisesti.

Ja vähän ulkoisestikin.

Gawonarus wrote:

Kävi äsken vähän hullusti. Olin saunassa ja onnistuin liukastumaan samalla kun kädessäni oli ämpärillinen tulikuumaa vettä. Kiroilin kuin saat***. Kahteen sormeen tuli toisen asteen palovammat, molempiin käsiin ja rintakehään ensimmäisen asteen. Yllättävän paljon kuitenkin polttaa, on jotenkin vaikea pysyä paikallaan.

OHO! Voi että!! Toivottavasti paranevat hyvää tahtia!! Aitsis… Harmillista tämä elämä välillä! Kyllä se siitä! 8DD

Hyvää isäinpäivää!
Jos täällä sattuu olemaan isiä. I doubt it, but oh well.

Täydellinen lahja; The Baseballsin Strike!- levy ja Milli tekee kääretortun. x3

Luin koko eilisen iltayön Franken Frania.
Suosittelen tätäkin, jos pitää yhtään goresta. Irtoavia päitä, ruumiinvaihdoksia, aivojen repimistä…
Kaikkea löytyy, ja päähenkilö on uskomattoman söpö~

Okei, tänään pitäisi lukea uskontoa.
Kattoo jaksaako.

an&ri wrote:

Kävin äsken kirkossa, siellä oli joku tyyppi soittamassa selloa, ja minä olin silleen ooh. Se kuulosti niin hienolle, sello on ihana soitin, varsinkin jos sitä osaa soittaa.

Joo. Sello on ihana soitin jos sitä osaa soittaa, pikkusisko soittaa sitä, ja olen aina ihan hätää kärsimässä. Agh.

Heräsin vasta 10.33, ja nyt olen itselleni aika vihainen, sillä päivää on niin vähän jäljellä enää. Ja haluan Longleatin eläinpuistoon töihin.

an&ri wrote:

Whistle wrote:

Luin koko eilisen iltayön Franken Frania.
Suosittelen tätäkin, jos pitää yhtään goresta. Irtoavia päitä, ruumiinvaihdoksia, aivojen repimistä…
Kaikkea löytyy, ja päähenkilö on uskomattoman söpö~

Oho! Joku muukin on lukenut Franken Frania. Luin sitä joskus vaikka kuinka kauan aikaa sitten, oli aika hurja. Mutta ei ehkä tarpeeksi pelottava minulle. Voisin varmaan lukea uudestaan.

Minunkin on ollut tarkoitus lukea sitä, kun sitä eräällä saitilla suositeltiin.

Jotain häikkää oli sen figutilauksen kanssa, ja tilaus ei mennyt perille. Mutta asiakaspalvelusta sanottiin, että saan kyllä postimaksut vielä ilmaiseksi.

Kohta olisi tarkoitus kokeilla, kuinka pitkälle pääsen uudessa Pokemonissa, japaniksi. Sanakaan en siis osaa japania lukea ^^

Huoh, olisi varmaan taas pitänyt jäädä vain nukkumaan. Mikään ei jaksa huvittaa. Tämä on varmaan kaikista tunteista rasittavin. Toisaalta haluaisin tehdä kaikenlaista, nyt olisi aikaakin kun kukaan muu ei ole kotona, mutta sitten iskee tämä minulle äärimmäisen tuttu synkkyyskohtaus ja mikään ei huvita. Ei sitten yhtään. Olisihan tuolla kasa todella hyviä kirjojakin luettavana, mutta ei. Tuntuu, kuin pelkkä hymyileminenkin olisi liian raskasta.
Toinen korvakin on ihan tukossa, eilen yritin sitä saada aukenemaan niin eihän sieltä tule kuin verta. Eipä siinä mitään vakavaa, korvani sisäpuolella on vain haava, mutta rasittaa kun en kuule mitään. Kuulo kun on aisteistani paras. Kaverit aina ihmettelee, kun kuulen niin kaukaa mitä muut ihmiset sanoo. Tietysti siihen tarvitaan myös keskittymiskykyä, joka on minulla varsin olematon. En vain jaksa keskittyä mihinkään asiaan pitkäksi aikaa. Opettajia moinen tuntuu häiritsevän todella paljon. Ja toinen asia mikä heitä harmittaa, on puutteellinen sosiaalisuuteni. En vain ymmärrä, miksi ihmeessä minun edes pitäisi esittää pitäväni niistä ihmisistä, joista en todellakaan pidä. En kiellä, ettenkö olisi hyvä näyttelemään ja peittämään tunteitani, mutta inhoan ihmisten mielistelemistä.
En tosin pidä kuviksenopettajastammekaan, mutta hän taisi huomata viime tunnilla, mitä minä oikeasti ajattelen elämästäni ja kaikesta muusta. Hän vain katsoi yhtä piirrostani, vilkaisi minua ja tokaisi tyynesti; "Sinun kannattaisi kirjoittaa erilliselle paperille positiivisia ajatuksia ja laittaa ne näkyviin pöydällesi. Niiden avulla voisit unohtaa nuo synkät ajatukset ja olla jälleen iloinen. Kuuntele vain niitä positiivisia ajatuksia ja anna niiden negatiivisten jäädä omaan arvoonsa." Jännää, miten hän voikaan huomata sen kaiken synkkyyden sisälläni, vain yhdestä piirtämästäni kuvasta.

Toinen jännä asia, mikä tapahtui koulussa viime viikolla, oli tämä; menimme äidinkielentunnille, ja mietin jo ovella, että eikai opettajamme vain lue sitä hirveää tarinaa, minkä kirjoitin ainevihkoomme. Ja kas kummaa, heti sen jälkeen opettaja ilmoittaa lukevansa muutaman aineen. Ensimmäisenä olikin tietysti minun aineeni -_- Odotin jo poikien rasittavia kommentteja, vaan mitään ei kuulunut. Opettaja oli jo puolessa välissä tarinaa, ja kaikki pojat kuuntelivat ihan hiljaa. Sitten tuli tarinassa sellainen kohta, jossa eräs tyyppi jättää ystävänsä ja pelastaa itsensä. Siinä vaiheessa eräs poika takanani sihisi hauskan halveksivasti: "..nössö". Sitten oli taas hiljaista. Mutta oli kyllä ihmeellinen kokemus kun ne kaikki oli hiljaa. Yleensä kun luetaan noita tarinoita, ne huutelee kaikkia kommentteja sinne väliin…

Rupesin tutkimaan jokin aika sitten, minkälaisia fobioita on olemassa. Tässä muutamia erikoisimpia;

akarofobia – kutinakammo
allodoksafobia – mielipidekammo
anablefobia – tarkistuskammo
anemofobia – tuulikammo
arakhibutyrofobia – pähkinävoin kitalakeen tarttumisen kammo
desidofobia – päätöstentekokammo
eufobia – hyvien uutisten kuulemisen pelko
fobofobia – fobiakammo
geliofobia – naurukammo
hagiofobia – pyhimystenkammo
homilofobia – saarnakammo
ideofobia – aatteiden kammo
kainalofobia – uusien asioiden kammo tässä ei sinänsä mitään ihmeellistä, mutta että onpa siinä fobialla hieno nimi 😀 Kainalofobia
katagelofobia – leikinlaskukammo
krometofobia – rahakammo
kyfofobia – kumartamisen kammo
melofobia – musiikin kammo ..voi olla tämän fobian kanssa eläminen pikkuisen vaikiaa
mikrofobia – pikkuasioitten kammo
nomatofobia – nimikammo
oftalmofobia – tuijotetuksi tulemisen pelko
plutofobia – rikkauskammo
serofobia – huvikammo
sinistrofobia – vasenkätisyyden pelko
teleofobia – tarkkojen suunnitelmien pelko
urofobia – virtsakammo
venustrafobia – kauniitten naisten pelko
verbofobia – sanojen pelko

Alan olla jo erittäin tyytyväinen, ettei minulla ole kuin ahtaanpaikankammo ja korkeanpaikankammo. Nuo ovatkin lieviä, vaan on minulla sitten sellainen hämärä fobia.. tiedä sitten mikä sen nimi on, mutta aina kun joku huutaa minulle (siis sillain raivoissaan, ei mitään kannustushuutoja tms) niin menen ihan shokkiin. Se on kauheaa D: Siitä on nimittäin todella vaikeaa palautua, ja minulle jää sitten pitkäksi aikaa ikävät traumat siitä ihmisestä, joka minulle huusi. Tämän vuoksi en enää osaa luottaa esim vanhempiini :/ Iskä tosin pyytää aina anteeksi huutamistaan, äitee ei.

Mutta vielä jotakin positiivista.. Hmm. Täällä satoi lunta toissapäivänä ja eilen, joten ulkona on ihanat kinokset. Harmi vain että se sulaa nopeasti pois. Mutta tämä meidän lapinkoira nauttii erittäin suuresti. Se riehuu aivan hulluna lumessa. Noh, onhan tämä sen ensimmäinen talvi, joten lumi taitaa olla todella ihmeellinen asia.. Mutta onhan se suloinen kun se tuolla riehuu ja syö lumipalloja 🙂 Lumiukolle se murisi karvat pystyssä, oli sen verran erikoinen ilmestys… 😀

Monninen wrote:

Wehee~~
Iskälle ja äitille tapahtu tänään super repeäminen mun isänpäivä kortin takia.
Olin leikellyt kirjaimia lehdestä ja tehnyt niistä sanat "hyvää isänpäivää!" toiselle puolelle liimasin teräsmiehen kuvan, jonka pään tilalla oli mun iskän pää. XDDDD
Äiti repes sille ihan täydellisesti. En oo oikeesti ikinä kuulu äitin repeevän nii täydellisesti X””’D

Tiedätkös, mä repesin täällä tietokoneen äärellä ihan totaalisesti kun luin tuon x’D Kuulosti vain niin mahtavalta idealta. Ja repeilen yhä… =’D

Cloud_ wrote:

Huoh, olisi varmaan taas pitänyt jäädä vain nukkumaan. Mikään ei jaksa huvittaa. Tämä on varmaan kaikista tunteista rasittavin. Toisaalta haluaisin tehdä kaikenlaista, nyt olisi aikaakin kun kukaan muu ei ole kotona, mutta sitten iskee tämä minulle äärimmäisen tuttu synkkyyskohtaus ja mikään ei huvita. Ei sitten yhtään. Olisihan tuolla kasa todella hyviä kirjojakin luettavana, mutta ei. Tuntuu, kuin pelkkä hymyileminenkin olisi liian raskasta.

Tuo on hyvin inhottavaa. Ja tuota sattuu myös minulle hyvin usein, erityisesti nyt lukion aikana. Läksyt saan tehtyä, ja jos sen jälkeen on aikaa ja haluttaisi tehdä jotain, ei millään jaksa. Jaksaa vain istua.
Kyllä, joskus saattaa käydä niin että istun vähintään sen puoli tuntia pöydän äärellä väsyneenä tekemättä mitään, olen vain syventynyt ajatuksiini eikä mitään muuta. Kerran isoveli kulki tunnin päästä siitä ohi niin se kysyi että nukunko silmät auki. Sitten se oli ihan hämillään, olenko sairas tai jotain.