Satamassa

Aihe: Tilannekuvaus Titanicin lähtöpäivästä suomalaissiirtolaisen silmin.

Nousin Southamptoniin vievästä junasta paikat jumissa ja venyttelin hiukan sormiani saadakseni veren taas kiertämään niissä. Ilmassa leijui junan höyryn ja savun kitkerä tuoksu, laiturille tungeksivien matkustajien hien ja tupakan haju ja kaupungista puhaltava haju, johon sekoittui tehtaiden ja talojen savua, mutta myös leipomoiden ja kauppojen miellyttäviä tuoksuja. Vedin syvään henkeä, nostin pyjaman, hammasharjan, pyhäpuvun ja muutamia pikkuesineitä sisältävän matkalaukkuni ja lähdin kävelemään pois asemalta.

Ulkona odotti sininen taivas, jota halkoivat valkoiset pilvet ja kaupungin talojen savuvanat. Kaikkialla oli väkeä liikkeellä, ja joka puolella kuului englanninkielistä puhetta, jota en ymmärtänyt. Yritin kuunnella keskusteluja sivusta saadakseni jonkinlaista käsitystä kielestä. Lihava, punakka mies kiisteli toisen lihavan miehen kanssa erään liikkeen edustalla, jonka ikkunassa luki: "Tom’s shop: Tobacco, papers and coffee." Oletin, että kyse oli hinnoista. Vilkain kelloa, joka oli tasan 11. Suomea puhuva laivayhtiön asiamies oli aiemmin kertonut, että laiva lähtisi kello 12.15, joten minulla oli vielä hyvin aikaa. Kaivoin taskustani muutaman englantilaisen kolikon ja pysähdyin pienen leipomon edustalla. Minulla oli kova nälkä.

Syötyäni ostamani leivän kello lähestyi jo kahtatoista, joten katsoin parhaaksi lähteä etsimään satamaa. Onneksi minua oli neuvottu, että "port" tarkoitti satamaa, joten sain lopulta kysyttyä tietä sinne muhkeaviiksiseltä poliisilta. Kulkiessani hänen osoittamaansa suuntaan huomasin, että paljon muitakin siirtolaisen näköisiä ihmisiä kerääntyi sinne. Hyvä, tuumasin, olen siis oikeassa paikassa. Katsahdin ylös ja hätkähdin. Punatiilisten talojen takaa näkyi neljä keltaista tornia, joiden huiput oli maalattu mustiksi. Ne näyttivät aivan… ei kai nyt sentään, ajattelin ja aloin kävellä nopeammin. Kun tulin lopulta aukealle paikalle, jonka havaitsi heti satamaksi, huomasin ällistyksekseni, että ne keltaiset tornit todella olivat laivan savupiiput. Tarkemmin sanoen juuri sen laivan, jolla minun oli määrä matkustaa Amerikkaan. Suomessakin oli kuulunut kertomuksia uudesta Titanic- laivasta, jota suurempaa ja upeampaa ei koskaan ennen oltu nähty, mutta sen näkeminen paikan päällä oli jotain, joka ylitti mielikuvituksen rajat. Se oli valtava. En ollut osannut edes kuvitella, että jotain niin valtavaa voisi olla olemassa. Sen suunnaton musta runko oli kuin jättiläisen linnan muuri. Se oli valtava. Valtava. Muutaman minuutin ajan en osannut kuin seistä paikallani tuijottamassa jättiläismäisen rakennelman jylhää, pelottavaa kauneutta. Enkä ollut ainoa. Monet muutkin näkivät laivan ensimmäistä kertaa ja katsoivat kuin hypnotisoituina sen valtavaa kokoa. Ilmeet vaihtelivat ihastuksesta ja hämmästyksestä pelonsekaiseen kunnioitukseen ja silkkaan kauhuun. Minunkin oli vaikea kuvitella tuo valtava, ihmiskunnan sivistyksen monumentiksi kutsuttu koneolento liikkumassa. Värähdin ajatellessani, millaiset voimat sattoivat liikuttaa sitä.

Toivuttuani ensijärkytyksestä lähdin kävelemään ovelle, jonne muutkin siirtolaiset suuntasivat. Ovella lippuni tarkastettiin. Kun se oli tehty, merimies ojensi lipun takaisin, hymyili ja sanoi: "Welcome to Titanic." En ymmärtänyt, mitä hän sanoi, mutta äänensävystä päätellen se oli jotain kohteliasta, joten nyökkäsin kiitokseksi ja astuin laivaan. Se tuntui jalkojen alla tukevalta ja vahvalta, täysin erilaiselta kuin kiikkerät tukkilotjat, joita piippua polttava, parrakas enoni kotona Suomessa ohjasi. Kaikkialla oli myös erittäin siistiä, täysin toisenlaista kuin sillä törkyisellä, rottia kuhisevalla laivalla, jolla olin tullut englantiin. Hymyilin ensimmäistä kertaa vähään aikaan. Ehkä Amerikkaan muuttaminen ei sittenkään ollut huono ajatus, jos sinne pääsemiseksi saisi matkustaa tällaisella aluksella.

EDIT: Kiitos neuvoista, muuntelin tekstiä niiden mukaisesti.