Re: bestistä ei jätetä!

Njoo…
En löydä helposti kavereita, enkä uskalla sanoa mitään tuntemattomille tyypeille. Saatan joskus tutustua joihinkin ihmisiin, jos he tulevat puhumaan minulle (sellaista tosin tapahtuu erittäin harvoin). Tutustun ihmisiin paljon helpommin netissä, kun ei tarvitse puhua suoraan.
Tällä hetkellä minulla koulussa on kyllä kaveri, joka kuuntelee minua, mutta huomasin viime viikolla, että pidän häntä ystävänäni, hän tuntee minut paremmin kuin minä itse ym. mutten silti kerro hänelle itseasiassa mitään. Viime viikolla hän käväisi meillä, ja ihmetteli, miksei hamsterini häkki ole huoneessani. Olin ihan ihmeissäni, sillä en ollut kertonut hänelle, että hamsterini kuoli jo tammikuussa. Unohdin, tai ehkä en halunnut. Yllätys yllätys, pari nettikaveriani kyllä tiesivät asiasta oikein hyvin; olin kertonut heille heti seuraavana päivänä.
Tämä tyyppi, josta kerroin äsken, olen tuntenut hänet ykkösestä asti. Olimme 1-4 luokilla aina kahdestaan. Vitosella jotenkin erkanimme, ja koko vitosluokan hän oli erän toisen tyypin kanssa. Vitos luokalla minä taas olin myöskin (yllätys) erään toisen tyypin kanssa. Tosin tämä ERÄS TYYPPI alkoi puhumaan minusta pahaa selkäni takana, sanoi vatteitani rumiksi, väitti lapselliseksi koska luin mangaa, ja kerroin aina tylsiä juttuja, vaikka itse kuuntelin aina kärsivällisesti hänen vaikka kuinka tylsät juttunsa loppuun. Lopulta hän rupesi olemaan toisen kanssa, ja minä jäin yksin. Loppuosan vitos luokasta, koko kesän, alku kuutosluokan olin kokoajan yksin. Vähän ennen kuutosen joululomaa tyyppi, josta kerroin ihan ensimmäiseksi, alkoi taas olla bestikseni. Tosin, tuntuu, että olen enemmän kaveri nettikavreideni kanssa; pystyn kertomaan heille paljon enemmän asioita kuin bestikselleni. Koulussa olen hänen kanssaan ja vapaa-ajalla ainakin pari kertaa viikossa hänen luonaan, kaupungissa tai jossain, mutta silti.
Ketään ei kiinnosta lukea tätä, kirjoitin silti. Tylsää ~