Re: bestistä ei jätetä!

En ole varma onko minulla tällä hetkellä "bestistä" (en tykkää siitä sanasta D:). Olen ekalta luokalta asti ollut yhden tyypin kanssa parhaita kavereita, ja liikumme edelleen samoissa porukoissa, mutta jotenkin se on kuihtunut. Ikään kuin olisimme kasvaneet erilleen. Pidämme samoista asioista ja tunnemme toisemme hyvin ja jos minulta kysytään parasta kaveria nimeän hänet lähinnä tottumuksesta. Mutta en oikein tiedä enää…
Hänen lisäksensä ympärilläni on suht iso määrä ihmisiä joita voin kutsua kavereiksini. Välillä jokainen heistä on raivostuttava, ja silti olen aina heidän kanssaan. Suurimman osan ajasta kuitenkin pidän heistä. Voin olla heidän surassaan oma itseni. Joskus kuitenkin toivon ettei minulla olisi kavereita. Tiedän että se kuulostaa oudolta ja itsekkäältä, mutta olen niin huono ihmisten kanssa. Haluaisin välillä olla vain yksin. Kuvittelen, että välillemme tulee riitaa, ja kaikki jättävät minut. Kuvittelen olevani välkillä yksin. Kuvitelmissani olen iloinen. Ja tämä on niin itsekästä, sillä joillain ei välttämättä ole kaveita tai heitä kiusataan ja vaikka mitä, ja minä vain toivon ettei minulla olisi kavereita. Minun pitäisi varmaan olla kiitollinen heistä kaikista, mutta en ole.
Joo, mutta parasta kaveria en kyllä osaa nimetä. Olen vähän kaikkien luokkani tyttöjen kanssa. Ja vähän muidenkin.