Noh, kuten jo edellä moneen kertaan mainittiin peruskohteliaisuus, hymyily ja muu vastaava on jo hyvä alku (niin kuin kaikissa kulttuureissa), ja luulisi sen alkuun riittävänkin.
Tosiaan tuo kumartelu, anteeksi pyytely ja muu kohtelias käytös on hyvä muistaa. Myös suu kannattaa pitää soukemmalla (mikä tekisi ainakin meikäläisen elämästä vaikeaa, koska olen kovaääninen suupaltti), mielummin kuunnella, nyökkäillä ja sanoa väliin "Soo desu nee."
Älä nyrpistele nenääsi, näytä kieltäsi tai tee muitakaan rumia eleitä. Eteenkin naaman rypistely vaikkapa ruualle, on tavattoman epäkohteliasta japanissa. Jos osaat japanin kieltä, en suosittele ainakaan heti puhuttelemaan etunimellä tai keskustelemaan puhekielellä.
Pitää kuitenkin varoa tälläisistä asioista keskustellessa stereotypioita. Poikkeuksia on, ja uskon, että isäntäperheesi on hyvinkin varautunut käyttäytymiseesi.
DJ Jack wrote:
Okei,
elikkäs elikkäs: extrakohteliaisuus (:
Mutta tuosta lahjasta vielä… Kannattaako se nyt sitten antaa ekana päivänä?
Ja kuten jo aikasemminkin kysyin: kenelle? Jesh… :]
Itse antaisin heti aluksi kun sopiva aika sattuu tulemaan. Ja varmaankin isäntäperheen päälle, siis miespuoliselle henkilölle, ellei nyt joku ihan tarkoituksella tule käsiään ojentelemaan lahjaa kohden.
Ja perussuomalaiset asiat ovat oiva lahja. Esimerkkeinä Muumi-oheistuotteet, Fazer-suklaa, Marimekon-tekstiiliä tai Aalto-malja. Paniikin iskiessä voi ostaa vähän jotain tavanomaisempaa, vaikkapa saippuaa tai tuoksuvia kynttilöitä. Pehmolelujen ostoa, en ihan suosittele. Osta jotain yleishyödyllistä.
^___^
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
