Mangan viehätys perustunee kaiketi siihen, että hahmot ovat samaistuttavissa ja omaperäisiä olivat ne kuinka lihasmöykkyjä tahansa tai olivat ne sitten lapsia tai aikuisia (Goku). Tarinoita on myös hiottu, mikä saa lukijan lukemaan sarjaa, vaikkei tämä olisikaan supersankarisarjakuvaa, vaan hieman arkisempaa (Oh! My Goddess, no, minulle se on mukavana tasapainona kaikille supersankareille…)
Tämän taikia en enää lue amerikkalaisia supersankarisarjakuvia.
pikku-oRkki wrote:
Mangalla on tässä etulyöntiasema ainakin siinä, että se ei ole jämähtänyt yhteen tiettyyn tyyliin (vaikka toisaalta tuntuu, että ihmisillä jotka eivät mangaan ole tutustuneet, on aina tietynlaiset stereotypiat ja he luulevat kaiken mangan olevan samanlaista). Marvelin sarjakuvissa taas on ongelmana mun mielestä se, että piirrokset ovat usein hieman persoonattomia ja hirmu raskaita lukea yltiörealistisuuden takia. Tai no okei, ei niiden supersankareiden muskelit ehkä ole maailman realistisimpia, mutta ehkä ymmärsitte pointin 🙄 Ja toisaalta, uusimmat Spiderman-lehdet tuntuvat ainakin joidenkin piirtäjien osalta vivahtavan jo erilaisempaan tyyliin, mutta muutos on hidasta ja jotenkin kuvittelin että tässä nyt lähinnä puhutaan klassikoista.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
