Tämäkään ei oikein iskenyt. Luin ensimmäisen osan, ja se oli jotenkin "tasapaksu". Hyvissä sarjoissa juoni vie mennessään ja sitä jopa haukkoo henkeä parhaissa kohdissa, joissa on jotain pelottavaa/mukaansa tempaavaa/"suurta". Tämän taas vain luki läpi, eikä mikään kohta tuntunut erottuvan massasta vaikka sitä välillä oli selvästi yritetty. piirostyyli oli ihan keskivertoa "OMG, katsokaa kaikki, mä piirän niinQ mangaa!" – tyyliä, mutta jotenkin se sommittelu oli surullisen amatöörimaista: sivut olivat täynnä täysin merkityksettömiä ruutuja, jotka olivat juonenkuljetuksen ja tunnelman luonnin kannalta turhia: ne vain häiristsivät lukemista ja saivat mietiimään kuinka hyvin tekijä(t?) todella osaa asiansa… Kuten edellä sanottu, juoni olisi myös voinut olla vähän monitahoisempi eikä kukaan hahmoistakaan vaikuttanut kovin persoonalliselta. Kartan yleensä myös "goottisaarjoja", koska niissä harvoin on mitään gotiikkaa tai sille tyypillistä tunnelmaa. (pseudo)mangassa goottia on laittaa mustat hiukset, jotain yliluonnollista ja eristäytynyt paikka.
Eli ei kummoinen, mutta en ollut odottanutkaan enempää. Plussaa voisin antaa Unissa esiintyvistä hienoista vaatteista. Ne on myös piiretty varsin hyvin vaikka asuja kantavat hahmot olivatkin toisinaan turhan jäykkiä.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
