1.11.2012

Nyt aion tehdä jutun jota en ole ennen tehnyt. Muistaakseni. Ainakaan tässä blogissa. Ainakaan ihan viime aikoina. Toisin sanoen paljastan sarjan jota olemme hankkimassa, vaikka sopimusta ei vielä ole. No, ei se toisaalta kovin kummoinen juttu ole. Ei näet ole kilpailijoita jotka voisivat hyötyä tiedosta tai ryhtyä kisaamaan juuri samasta sarjasta, ajatellen sen olevan varma hitti kun me sitä tavoittelemme, tahi silkkaa ilkeyttään. Toisaalta olen myös vielä nyt, kun olemme lähes monopoliasemassa suomennetun mangan suhteen, välttänyt kovin varhaisia julkistuksia, koska on aika noloa jos sitten tulee esteitä tai pahoja hidasteita. Mutta menköön nyt. Kunhan muistatte, että kyseessä ei ole varma lupaus. Vaikka itse en epäile ettemmekö tuota saisi. Ennen sitä kuitenkin kultaakin halvempi tieto siitä, mitä paraikaa kuuntelen: ”Rise”, Suwabe Jun’ichi. Character song sarjasta jonka kukin saa selvittää itse jos tahtoo.

Ja asiaan. Julkaisimme muutama vuosi sitten Tuulen laakson Nausicaän, joka suhteellisen tuoreenakin, 1980- ja 1990-luvuilla ilmestyneenä, ansaitsee mielestäni klassikon nimen. Silti olen sitä mieltä, että Suomeen olisi aika tuoda myös jokin wanha sarja. Enkä usko olevani mielipiteineni yksin. No, kun puhutaan wanhoista sarjoista niin onhan noita vaikka kuinka. Mistä aloittaa? Saman tien huipulta, mielestäni, sillä tuskin pystymme julkaisemaan sellaisia kovin paljoa. Kohdeyleisönähän olisivat pääasiassa kovan linjan mangaharrastajat ja sarjakuvafriikit, eivät perusmanganuoret. Ei, en halveksi perusmanganuoria jotka minunkin palkkani (välillisesti) maksavat, meinaan vaan että puoli vuosisataa vanha sarjis voi uudempaan kamaan tottuneesta näyttää aika staattiselta ja tylsältä. Eikä siinä ole mitään väärää. Ok, nyt moni on jo varmaan ainakin hiukan hajulla siitä, kenen työstä on kyse. Jep, huipulta löytyy tietenkin Osamu Tezuka eli vaatimattomasti ”mangan jumala”. Mutta mikä olisi sopiva sarja? Tezuka on sentään julkaissut hulvattomat 700 nimikettä. Tai jotain sinne päin. Liian pitkää ei uskalla, sillä riski olisi kova. Toisaalta sarjan pitäisi olla suhteellisen tunnettu. Plussaa olisi myös se, että jenkkijulkaisua olisi tarjolla. Nämä ehdot täyttää Jungle Taitei, eli meikäläisittäin Viidakon valtias, tunnettu myös nimellä Kimba the White Lion (animen jenkkiversio). Tarkoituksenamme on julkaista sarja kahtena kovakantisena kirjana, päälle kaksi ja puoli sataa sivua kummassakin. Ensimmäinen osa ennen joulua ja toinen joskus alkuvuodesta 2013. Kannet ja peruspokkaria isompi koko sekä bonusvärisivut(!) nostavat hinnan sen verran korkealle, että julkaisua on turha tuoda lehtipisteisiin. Eli kirjakaupoista ja coneista löytyy sitten. Ohjehinta on 19,90 egeä.

…jaa että lisää? Juuri kun pääsin julkistamasta megesuperturbohyperklassikon!! Eikö teille mikään riitä!!? No, olkoon menneeksi. Joulukuussa ilmestyy Shin Gaiden: Sankaritarinoita 1 ja joskus helmikuun kieppeillä kakkososa. Kyseessä on siis kokoelma Hopeanuolen eri hahmoista kertovia ns. oheistarinoita. Ja suomijulkaisun kakkososassa on jotakin mitä japanilaisessa ei, nimittäin lisätarina ”Ganin”. (En vielä tiedä mikä sen suominimeksi tulee.) Ko. tarina oli mukana äskettäin ilmestyneessä Shin Gaidenin Jump Remix Versionissa. Hopsu-tiedonantajamme Urumi-täti mainosti tuota stooria, joten kysyin Japanista josko sen saisi liittää suomijulkaisuun. Kun mitään muutakaan luonnollista julkaisupaikkaa sille ei taida meillä päin olla. Ja Shueisha ynnä Mr. Takahashi sanoivat että kyllä saisi. Jee. (Juu, saa lähettää kiitoslahjoja toimituksen osoitteeseen.)

Että sellaista. Jatketaan taasen. Nyt ”Lonesome Travellerin” tahdissa. Juu, kyllä olen katsonut senkin animen, entäs sitten.