10.7.2010

(Musiikki: ”Yogorechimatta kanashimi ni”, Sakigake! Otokojukun animesta.) Hiiohoi! Tracon on ohitse. Kohta lomailemaan! Vaan sitä ennen vielä muutama sananen. Ensiksi: Kiitos kysymästä, ihan hyvin meni. Siis Tracon. Myynti oli kelpo, vaikka väkeä ei ollutkaan animeconillisen paljoa. Selviydyin myös miltei kunnialla cosplay-kisan tuomaroinnista, vaikka antini jäikin lähinnä toisten tuomareiden näkemysten komppaamiseen hyväksyvien ynähdysten muodossa. (Siis silloin kun olin samaa mieltä.) Terveiset vielä Gaimonia cossanneelle! Toista yhtä hulvatonta (toteutettua) ideaa ei ole vielä tullut vastaan. Terveisiä myös kaikille Sangatsun ja Puniksen pöytien liepeille kierrelleille, etenkin kahdelle One Piece –faniporukalle. Myönteinen palaute tekee käännöstyöstä kivempaa, vaikka se ihan itsessäänkin on jo aika lystiä.

Toiseksi: hitsipilli sen One Piece Color Walkin kanssa. Kun tanskalaiset halusivat julkaista teoksen jo alkuvuodesta, oletin että kyllä se Desuconiin ehtii. Ja kun homma viipyi aina vain, ajattelin että ongelmitta sentään Traconiin. Mutta eipä tietenkään. Hyväksyttäminen Japanissa on vissiin kestänyt, vaikkakin täältä katsottuna myös juuttien toiminta tuntuu kumman hitaalta. Mutta ei se mikään katastrofi ole, kun painos on melko pieni eikä meillä ole missään vaiheessa ollut kirjalle tiukkaa aikataulua. Eli ei tuhoa eikä pelasta budjettia. Mutta kiva sitä olisi myydä. (Musiikki: ”Earth”, City Hunter.)

Kolmanneksi: se uusi sarja, josta olen epämääräisesti puhunut. Uhosin jotain sellaista, että siitä tuskin on kenkään kuullut saati lukenut. Tässäpä se on: Hamusutaa Kurabu, piirtänyt (nimimerkki) Medetai. Ilmestyy suomeksi nimellä Hamsteripäiväkirjat. Kuusi osaaHamsteripäiväkirjat 1 kansi. Sisältö: ei taika-, shinigami-, ninja- eikä superhamstereita. Ei söpöjä hamsteripoikia naisten vaatteissa, ei rumia puhuvia pyssyhamstereita eikä hamstereiden kamppailua yksisilmäistä tappajamarsua vastaan. Sen sijaan piirtäjä kertoo hamsuistaan ynnä niiden hoitamisesta. Sangen opettavaista, sangen söpöä ja sangen hupaisaa. Etenkin hamsterien ystäville, mutta myös muille. Ainakin itse tykkään, sopivina annoksina. Tarkempi esittely luvassa tuonnempana, ehkä. Ohessa on kuva, joka saattaa olla ykkösosan kansi mutta ei välttämättä. Nauttikaa. (Ja korvissa soi ”Tondoru Baby”, Momoi Harukon biisi aika hämärästä animesta.)

Neljänneksi: tällä hetkellä näyttää siltä, että Hopeanuolen ykkösosan myynnistä tulee varsin kelpo. Kenties jopa paras sitten Dragon Ballin. Jee! Mutta toisaalta, se ei vielä kerro jatkon menestyksestä riittävästi. Mutta floppia tai edes ”no jaa, ihan ok” –tason sarjaa ei Hopsusta enää saa. Paitsi muuttamalla kielen suomesta hindiksi tai baskiksi tai raumaksi tai muuksi epäinhimilliseksi kieleksi.

Viidenneksi: joo, lupasin taannoin että kerron mangahyllyni sisällöstä. Vasta ensi tekstissä teen sen. Miksikö? Siksi, että kirjoitan tätä taas bussissa, enkä kuitenkaan muistaisi kaikkia obskuureja pikkusarjoja. (Kaikkein obskuurimmat ja hävittömimmät jätän kyllä muutenkin mainitsematta.) Joku kaunis kesäpäivä teen inventaarion tsiigailemalla hyllyjä sekä laatikoita ja samalla naputtelemalla tuloksia koneelle. Ok?

Shoutin ”Never Stop” ei estä stoppaamasta kirjoittamista tähän. Tällä kertaa. Naruto 50 odottaa viereisellä penkillä lukijaansa, siis minua. Ei joudu odottamaan enää kauan.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *