27.5.2013

Päivää taasen. Ja terveiset Japanista. Viikon työmatkalla olin. Saalis: 30 kiloa mangaa, kivat misokeittokupit (Hei! Tapoin juuri kesän ekan hyttyseni! Bussissakin ne saalistavat, ruojat.), erilaisia syömisiä, hiukan lisää elopainoa… Ai niin, ja yhä parempia suhteita japanilaisiis kustantajiin. Muutama aika todennäköinen julkaisuehdoks löytyi. Ja paljon epävarmoja, siis sellaisia joihin pitää vielä rauhassa perehtyä.

Mennessä laukussa painoivat mangan sijaan 47 pussia Muumi-purkkaa. Japanilaiset yhdistävät sekä Muumit että ksylitolin Suomeen, joten tämä on aika takuuvarma ilahduttaja. Kustantajien ja agenttien lisäksi niitä meni myös mestari Takahashille sekä CLAMPille. Jälkimmäiselle taholle siksi, että juttelimme kustantajan väen kanssa eräästä sarjasta, ja yksi heppu sanoi juuri samana päivänä menevänsä tervehtimään CLAMPia ja veisi samalla tarjouksemme tsekattavaksi. Sittemmin kuulin että purkat olivat ilahduttaneet ja tarjoukseen tuli saman tien ok. Toisin sanoen Tammi julkaisee jossain vaiheessa yhden CLAMPin sarjan. Nimi tulee julkisuuteen kun sopimus on hallussamme. Mutta nyt tuskin enää tulee ongelmia, joten paljastin tämän verran jo. Sopii vapaasti arvailla.

Oho, unohdin musiikin mainostamisen. ”Zero-G” soi nyt. Ja mitenkään siihen liittymättä: Weediä julkaistaan osasta 21 alkaen uudenlaisilla kansilla. Yksiväristen taustojen tilalle tulee valokuvia. Ei samoja kuin japanilaisessa julkaisussa, sillä niihin kuviin kustantajalla ei ollut oikeuksia. Mutta komeita tai nättejä kuvia silti. Muistakaa ostaa joka osaa ainakin kaksi kappaletta, ja myydä toinen japanilaisille keräilijöille! (”Afurete Yuku no wa Kono Kimochi” – kyllä, katsoin senkin sarjan. Molemmat kaudet. Onko valittamista?)

Tein matkalla yhden tietyn virheen jota suosittelen kaikkia välttämään. Etenkin, jos nolostutte helposti. Jotkut varmaan tietävätkin jo, että Tokion metrojunissa on ruuhka-aikoina varattu joitakin vaunuja pelkästään naisille. Tämä johtuu siitä, että ruuhkissa kaiken maailman hipelöitsijäperversseillä on kovin helppo toteuttaa mielihalujaan. No, minähän sitten menin tällaiseen naisvaunuun. Hiukan ihmettelin, kun eräs nuori nainen loi minuun katseen joka oli japanilaisittain aika suorasukaisen kummastunut. Kohta tajusin, että seisoin ainoana mieshenkilönä koko vaunussa. Ei ollut kuin muutama minuutti rajoitusaikaa jäljellä eikä ollut ruuhkaa enää, mutta jossain määrin nolotti silti. Onneksi matka ei ollut pitkä. Ja onneksi ulkomaanelävät ovat Japanissa jossain määrin ulkona systeemistä, syyntakeettomia tyyppejä jotka välttämättä mokailevat koska eivät tajua asioita. Minut luokiteltiin todennäköisemmin kummaksi gaijiniksi kuin perverssiksi. Luulisin.

Sellaista tällä kertaa. Nyt taasen toimistolle, tekemään kaikenlaisia rästiin jääneitä hommia. Ja lopuksi kiitokset Janessalle, graafisen alan harjoittelijalle, joka muutaman kuukauden väänsi Sangatsun ja Puniksen mainoksia ja putsasi japanitekstejä mangatiedostoista. Muun muassa.

Nähkäämme Desuconissa.  

Kommentoi

Sinun tulee kirjautua sisään kommentoidaksesi
Kirjaudu sisään