3.12.2012

And now for something completely different, kuten eräässä huumor’ohjelmassa sanottiin. Nyt ei jaksa itse kirjoittaa joten sijaisena toimii julmasti riistämämme (nyt jo ex-)harjoittelija. Minulta sen verran että Viidakon valtias on viimein painossa ja Shin Gaiden pitäisi saada mutta hitsi kun kestää kansien hyväksynnässä… No, sisukset on jo isketty painoon joten pääsevät aloittamaan. VV muuten näytti aika hyvältä suomeksi, ainakin pdf-muodossa oikoluettuna.

 

———————————————————

Minun käskettiin kirjoittaa joitain itsestäni ja harjoitteluajastani täällä Sangatsulla, joten täältä pesee!

 

Olen Kaisa ”Kaka” Kammonen ja valmistun marraskuun lopulla pitkien kolmen ja puolen vuoden ponnistelujen jälkeen viimein media-assistentiksi. Popitan AKB48:iä, Perfumea, T.M.Revolutionia (no, Takanori Nishikawaa nyt yleensäkin) sekä Eriniä ja fanitan Magia, Sengoku Basaraa, Sherlock Holmesia, Kaoru Moria ja Terry Pratchettiä. Oikeastaan tykkään ihan mistä tahansa, kunhan se on Hyvää Kamaa. Muita asioita joista tykkään, on kuunnella Drama CD:itä, vaikka useimmiten ymmärrän niistä vain noin puolet. Jos sitäkään. Minulla on huono ääreisverenkierto eli tosi kylmät kädet ja ilman sukkia tai muuta lämmikettä sinisyyteen taipuvaiset kylmät jalat. Kerran ne oli ihan mustikan väriset.

 

Aloitin harjoitteluni… Ööö, maaliskuun lopussa? …Joo, maaliskuun viimeisellä viikolla. Tein ensimmäisen parin kuukauden aikana ihan hirveästi Soul Eateriin liittyviä mainoksia, esim. jos joku muistaa Anime-lehdessä nähneensä koko sivun kirkkaan oranssin ilmestyksen huhtikuussa, niin se on minun tekemäni. Taisi siitä olla toinenkin versio sitä seuraavassa Animessa. Tai se Soul Eater lukunäyte, joka tuli 8. Weedin kylkiäisenä ja jota Kirjamessuiltakin pystyi nappaamaan mukaansa. Sekin oli minun.

 

Tähän väliin on ihan pakko sanoa, että VAU kun Children Record on hyvä biisi.

 

Kesäkuusta alkaen pidin alunperin kahden kuukauden mittaiseksi suunnitellun, mutta kolmikuiseksi venyneen sairasloman vasemman jalan leikkauksen takia. Ja ei, kyseinen leikkaus ei liittynyt huonoon verenkiertooni, vaan siihen, että varpaani ovat melkoiset räpylät, lähes kirjaimellisesti. Positiivisena puolena on, että jos menen sukat jalassa uimaan, en tarvitse uimaräpylöitä. Testattu juttu. Huono puoli: En voi kävellä kilometriä enempää ilman pikkuhiljaa matkan mittaan lisääntyvää tuskaa. Näille vammavarpaille on joku hieno lääketieteellinen nimi, mutta se on niin hieno, etten minä sitä muista. Ja on kuulemma hyvin harvinainen tauti/mutaatio/mikälie.

Minulle siis laitettiin sellainen noin tulitikkuaskin kokoinen venytyslaite, joka venytti jalkapöydän ensimmäistä luuta, eli sitä jolle pitäisi kävellessä/juostessa tulla eniten painoa. Eihän se loppujen lopuksi paljoa venynyt, hyvä että puoli senttiä, eikä varpaistani sen normaalimman näköiset tullut, mutta tuntuu ainakin, että pitkänmatkan kävely on viimein mahdollista.

 

Ennen tuota sairaslomaa aloitin myös näyttötyöni, eli Eiichiro Odan lyhärikokoelma Wanted!:in parissa puurtamisen. Sairasloman jälkeen teinkin sitä lähes non-stop muiden töiden välissä, kotona ja töissä, jätin kaverin tuparitkin välistä, mutta silti se hiukan myöhästyi. Anteeksi tästä.

Jossain vaiheessa all nighteria kotona vetäessäni ajattelin, kuinka tyhmä olin ollut ottaessani näin ison työn, kun opettaja oli sanonut, että näytöksi riittäisi esimerkiksi logon suunnittelu ja toteutus tai vaikka grafiikoiden teko, joista kumpaakaan ei tarvitsisi edes julkaista. Mutta näin loppujen lopuksi sanon, että olen todella iloinen, että en mitään logoa alkanut pakertaa, koska tuntuu se vain niin hienolta saada nimensä julkaisuun. Ja kun noin ison työn saa valmiiksi, niin kyllä se fiilis on aivan mahtava. Että tässäpä kaikille neuvo: vaikka välillä tuntuisi, että ”ei tästä tule yhtään mitään” tai ”en koskaan saa tätä valmiiksi” niin älä luovuta, vaan huokaise syvään, venyttele, keitä teetä ja kuuntele täysillä lempimusiikkiasi työskennellessäsi. Asennoidu hommaan positiivisesti. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa.

 

Äh, nyt on Windows Media Playerissä jotain vikaa …

 

Kävin myös Kirjamessuilla kokoamassa kojua ja myymässä. Pitää kyllä tunnustaa, että perjantain myyntikeikka jännitti ihan kamalasti, sillä en ole koskaan ollut asiakaspalvelutöissä ja sosiaaliset taitoni nyt ovat mitä ovat. Mutta hyvinhän se loppujen lopuksi meni! Tuli siinä samalla nähtyä vanhaa kaveria partioajoilta. Emma, jos luet tätä, niin terkkuja!

Tuli myös tehtyä se pakollinen messulöytö; ostin Jari Lehtisen Animen Aika-kirjan 5 EUROLLA. Alkuperäinen hinta oli 27 euroa, eli lähdepä siitä laskemaan miten paljon säästin (spoileri: 22 euroa). On se kyllä aika hyvä kirja ollut tähän mennessä. Ei pitäisi hankkia enempää kirjoja, kun on muutenkin The Penguinin Sherlock Holmes -kokoelma ja se Bashoon runokokoelmakin vielä kesken. Mutta silti on joululahjalista täynnä Terry Pratchettin tuotantoa…

Niin juu, ja sitten siitä messujen parhaasta osasta eli ylijäämäboksien loottaamisesta! Sain sen ansiosta viimeinkin loppuun yhden aikakauden elämästäni, eli nyt minulla on kaikki Full Metal Alchemistit! Mukaan tarttui myös Soul Eateria, At Laz Meridiania, Sugar Sugar Runea, koko Hero Tales-sarja ja Emman 2. ja 3. osa. Kaikki muu paitsi Emmat on jo luettu, kun ei messuylijäämistöstä löytynyt sitä ykkösosaa!

 

Tämän harjoittelun aikana minusta on kyllä tullut aika velho InDesignin kanssa, vaikka itse sanonkin. Myös hiukan lihaksia pääsi varastotyön ansiosta tulemaan. Look at these guns! Eiku…

Latomisen hauskuus oli minulle ihan uusi juttu. Jostain ihme syystä ihan sairaan hauskaa! Olisi joskus kiva päästä tekemään hiukan lisää.

 

Tämä oli muuten minun ensimmäinen kertani töissä isossa firmassa tai kustantajalla. Aikaisemmin olen ollut harjoittelussa vain eräässä yhden naisen mainostoimistossa ja pitää kyllä sanoa, että meininki on ihan erilaista! Lounassetelit on parhautta! Sain jopa oman työhuoneen harjoittelun sairasloman jälkeisellä puoliskolla! En kyllä uskaltanut mitään omia juttuja tuoda, kun kuulemma sitä samaa huonetta aina välillä käytti joku muukin (ei kukaan kyllä missään vaiheessa tullut minua hätistelemään, eikä koneelle oltu kirjauduttu muulla käyttäjätunnuksella kuin omallani) tai olin muuttouhan alla (kirjoitan tätä viimeisenä päivänäni ja tuossa samaisessa työhuoneessa, uusi asukas tulee vasta maanantaina.) Pöh, olisin ihan hyvin voinut tuoda inspiskirjoja ja/tai muuta pientä hauskaa. Toisaalta ehkä ihan hyvä etten tuonut mitään, nyt ei ole sitten muuta kotiin rahdattavaa kuin viisi kappaletta läksiäislahjapokkareita.

 

Näin yhteenvetona sanoisin, että täällä on ollut ihan hirveän hauskaa! Jos olet alan opiskelija niin hae tänne työssäoppimaan. Kahvihuoneessa on PS3 ja Wii. En ehtinyt tosin kokeilla. Itse pääsin toisella yrityksellä (hain ensimmäisen kerran kakkosella, oli täyttä. Kolmosella tärppäsi).

 

Jos tähän loppuun saan vielä jotain sanoa, niin Magi olis tosi jees saada Suomeen. Kun sitä italiaksikin jo saa. Ostaisin. Suomeksi.

Kommentoi

Sinun tulee kirjautua sisään kommentoidaksesi
Kirjaudu sisään