Synkkyys ei meitä nujerra

Etusivu › Foorumit › Sekalaista › Omat tarinat › Synkkyys ei meitä nujerra

  • Tässä aiheessa on 1 ääni ja 0 vastaukset.
Esillä 1 viesti (kaikkiaan 1)
  • Julkaisija
    Artikkelit
  • #105346
    MarenkiQ
    Osallistuja

    Värähdin, kun katseemme kohtasivat. Hänen kylmät, mutta intohimoiset silmänsä tutkivat kasvojani, etsien niistä edes pienen pelon häivähdyksen. Katsoin häntä tyynesti, sillä minulla ei ollut enää mitään pelättävää. Ei ollut ketään, jonka vuoksi olisin halunnut elää, joten en pelännyt kuolemaa. Minä halusin, että hän surmaisi minut, toivoin sitä sisimmässäni. Silti tiesin, ettei hän tekisi sitä, ei vaikka anelisin polvillani. Hän lähestyi minua hiljaa ja painoi kämmenensä poskeani vasten. Huokaisin sulkien silmäni ja mieleni.

Esillä 1 viesti (kaikkiaan 1)
  • Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.