Värähdin, kun katseemme kohtasivat. Hänen kylmät, mutta intohimoiset silmänsä tutkivat kasvojani, etsien niistä edes pienen pelon häivähdyksen. Katsoin häntä tyynesti, sillä minulla ei ollut enää mitään pelättävää. Ei ollut ketään, jonka vuoksi olisin halunnut elää, joten en pelännyt kuolemaa. Minä halusin, että hän surmaisi minut, toivoin sitä sisimmässäni. Silti tiesin, ettei hän tekisi sitä, ei vaikka anelisin polvillani. Hän lähestyi minua hiljaa ja painoi kämmenensä poskeani vasten. Huokaisin sulkien silmäni ja mieleni.