- This topic has 13 voices and 16 replies.
-
Posts
-
Päätinpä nyt perustaa tällaisen aiheen. Itseäni ainakin tällainen aihe kiinnostaa, saa nähdä kiinnostaako ketään muuta.
Eli mitä fobioita teillä on/on ollut, miten olette päässeet niistä eroon, miten ne hankaloittavat elämää yms.?
Minulla oli joskus yllätys yllätys homofobia (ei ole naurun asia) koska olin pienempi ja kaverini joka on minua 3 vuotta vanhempi sanoi että niistä tulee kipeäksi. Mutta kun kasvoin ja viisastuin niin pääsin eroon siitä. Nyt minulla on hämähäkkifobia, en voi sietää niitä varsinkaan karvaisia hämähäkkejä.
Tää aihe on kiva ~
No, jos saisin kirjoitettua kaikki fobiat ylös, niin niistä tulisi pitkä lista. Jos voi sanoa, pelkään oikeastaan vähän kaikkea. Jotkut häiritsee elämää enemmän kuin toiset.
Jos joku kysyy, mitä pelkään, vastaan ensimmäisenä hämähäkkejä, ahtaita paikkoja ja ajoneuvoja. Hämähäkkipelko on vaivannu mua aina, mutten pääse siitä eroon. Se haittaa sinänsä, koska en pysty esim. kävelemään metsässä tai mennä pitkään aikaan huoneeseen, jossa on ollut hämähäkki.
Ajoneuvopelko ei oo niin vakavaa, mutten pysty menemään muiden kuin iskän tai äitin kyytiin autossa, pelkään isoja autoja kuollakseni ja lentäminen on karmivaa. Bussia pelkäsin ennen, mut nykyään pystyn hätätapauksessa ajamaan sillä vaikka äitin kanssa keskustaan. Yksin en varmaan pystyis. Juna on ainoa ajoneuvo, jota pystyn käyttämään kuvittelematta jotain kolareita 24/7. Ite kuljen pyörällä ja kävellen.
Ahtaan paikan kammo on tullu jostainsyystä vasta nyt näin myöhemmällä iällä. En pysty missään tapauksessa käyttämään hissiä tai mennä liian pieneen tilaan, missä on ihmisiä. Vessassa käyminen ovi kiinni on kamalan ahistavaa, mut pakkohan se.. :’DMyös sellasia fobioita, joille muut lähinnä nauraa, löytyy. Pelkään mm. isoja koiria, vanhoja miehiä (sellasia pelottavan näkösiä) ja vessassa käymistä. Jälkimmäistä sen takia, koska siellä on yleensä peili. Tuntuu, että jos katon peiliin, joku seisoo mun takana. Hah. Ehkä maailman turhin ja ärsyttävin pelko ikinä.
"Pelkään" myös jollain tasolla ruokaa ja varsinki muiden kuin perhenjäsenten kanssa syöminen on kauheen vaikeeta ja inhottavaa.
Sitte on tietty näitä "perus"pelkoja, mitä on kaikilla. Ehkä mä vaan kuvittelen, mutta musta tuntuu, että ne vaivaa mua enemmän kuin muita.. Haha.Musta tuntuu, että oon kuitenki ajan mittaan päässy aika monesta pelosta suht. hyvin eroon. Pelkään niitä vieläkin, mutten niin paljon, että ne merkittävästi haittais mun elämää (mm. tulipalopelko ym.). Iskä on kans aika hyvä neuvomaan, kun mua pelottaa, joten turvaudun sitte siihen.
Ja mä oon kyllä aika tyytyväinen, kun en omista korkeanpaikankammoa. Se on kuiteskin aika yleinen.Kirppu11 wrote:
— ja vessassa käymistä. Jälkimmäistä sen takia, koska siellä on yleensä peili. Tuntuu, että jos katon peiliin, joku seisoo mun takana. Hah. Ehkä maailman turhin ja ärsyttävin pelko ikinä.
Minulla on hieman sama ongelma. Inhoan kaikenlaisia heijastavia pintoja juuri tuon takia. Vessassa yleensä kun katson peiliin, niin vähän ajan päästä saatan hätkähtää ja kääntyä pois kun tuo ajatus jostakusta siinä takana nousee mieleen. Samoin jos nukun jossain huoneessa, jossa on vaikka televisio, niin sehän television musta ruutu heijastaa tosi hyvin. Yleensä käännyn pois televisiosta ja vältän katsomasta siihen.
Joskus aikoinaan pelkäsin Itachia. Mutta se on jo mennyttä aikaa – tuo pelko vaihtui sääliin Itachia kohtaan kun (spoiler Naruton suomilukijoille) Itachi kuoli. Harmitti, että olen pelännyt Itachia asiasta, jota hän ei edes tehnyt, hänhän ei tappanut sitä sukuaan. Nyt inhottaa kun olen pelännyt ja inhonnut häntä. (spoiler päättyy)
Kyllä minulla muutamia muitakin pelkoja on, en vain saa niitä nyt mieleen. Yleensä muut huomaavat pelkoni enkä minä.
EDIT: Kiusaaminen. Lasketaanko se?
Noh mä itse oon sitä mieltä vahvasti että olen hyvin säikky, tai olen ollut. Enää en oo niin paljoo.
Joskus 4-5 vuotiaana? katoin kerran jotain James Bondia mun veljen ja isin ja äitin kanssa. Hehhee siitä tuli mulle kauheet traumat ja mun suurin pelko oli aina esim. nukkumaan mennessä että se tyyppi millä oli rautaset tai semmoset hampaat tulee mun ikkunasta ja listii mut. XD Ihan oikeesti voi luoja mä oon ollu tyhmä…onneksi en oo pelänny pitkiin aikoihin enää sitä. 😀
Kirppu11 wrote:
Juna on ainoa ajoneuvo, jota pystyn käyttämään kuvittelematta jotain kolareita 24/7.
Vai sillä tavalla…mulla on oikeestaa just toisinpäin. 😀 Millä vaan ajoneuvolla menen mieluummin kun junalla. Mua pelottaa aina junassa että siellä on pommi. Ja tää pelko on vaivannu mua kauemmin kun sieniä on kasvanut metsissä. Hohhoo mä oon todellakin taitanu kattoo liikaa telkkaria kun tollasia pelkoja on. 😀
Niin no yleensäkin oon aina pelännyt niitä, tiedättekö kun esim. silja linellä on yleensä lasten hupina, lapsia huvittamassa esim. sellanen iso muumi peikko? Siis siellä on tietty ihminen sisällä. 😀 Niin semmosia isoja. Niitä mä pelkäsin kuollakseni pienenä. D:
Jajaja pimeetä inhosin ja pelkäsin yli kaiken pienenä. Enää en pimeetä pelkää, onneksi.
Mulla on aika yleisiä fobioita ja haitallisia… -.-
Ensinnäkin kauhee korkeenpaikan kammo, josta johtuen mua ei saa raahattua esim. huvipuistoissa mihinkään laitteisiin.
Vielä korkeanpaikan kammoa pahempi on se miten pelkään rokotuksia ja muita piikkejä, kun koulussa annettiin joku rokotus viime vuonna meinasin pyörtyä ja terkkarille jäi varmaan musta traumoja xD
En pelkää pimeää paitsi jos se on pelottavaa… En osaa oikein selittää, mutta siis rakastan pimeyttä ja esim yötä, mutta jos kävelen yksin pimeellä ulkona pelkään tai sillain hienosti 😀Minulla on ötökkäfobia…! Minulla on myös fobia olla suurissa väkijoukoissa… Johtunee siitä että pelkään tuntemattomia henkilöitä kuollakseni! Jos liikun esim. Helsingissä roikun hänessä kuka minun kanssani tulee mukaan Helsinkiin… Joten en voi mennä yksin oikein minnekkään mistä en tunne ketään. Sitten minulla on myös ahtaan paikan kammo ja pelkään myös korkeita paikkoja.. Ahtaita paikkoja pelkään koska joskus ensimmäisellä luokalla meidän luokkalainen kertoi, että sinne voi jäädä jumiin eikä pääse ulos… Sitten fobioin myös yleisiä vessoja..! Ne on suurimmilta osin kamalia! Ja aina kamalan sotkuista DDD :
Tuossa on nyt sellaiset mitkä häiritsevät eloani eniten… :”D
Esiintymiskammo, se minulla on aika paha. Ujo kun olen aina ollut, niin esiintyminen tuottaa verta, hikeä ja kyyneleitä. Välttelen todella paljon esilletuloa, mutta joskus se tapahtuu ihan vahingossa. Koskaan en halua olla missään esim. näytelmissä mukana, kaikki menee pieleen, kun pelottaa. Pelkoni/hermostuneisuuteni purkautuu nauramalla tai panikoimalla, jompi kumpi.
Ei mitenkään elämistä vaikeuttava pelko, mutta pieni lentopelko asustaa minussakin. Ei minulla mitään heikkoa ole mennä lentokoneeseen tai mitään, mutta silti tulee sellainen pieni entä jos…
Ja aiheesta poiketen; rakastan korkeita paikkoja ja piikkejä. Nautin suorastaan siitä, kun pistetään piikki terkkarilla tai jossain vastaavassa.
Pienenä pelkäsin just tyyliin rokotteita ja sit veren ottoa, plus vähän pimeää. Iskä yritti kovasti pelotella muumimöröllä, mutta ihme kyllä ei se koskaan pelottanut.
– Ennen minulla oli ramppikuumetta, nykyiseltään monet sanovat, että esim. esitän luokan edessä hyvin, vaikka kuullostan kuulemma kovaääniseltä saarnaajalta aina kun joudun luokan eteen. Nykyiseltään ei onneksi kovin monet asiat pelota, syvän veden kammosta alan pikku hiljaa päästä eroon ns. itse keksityllä siedätyshoidolla, eli vaikka pelottaa, hypin silti esim. laiturilta ja hyppyreistä. "Musta" vesi vähän kammottaa, mutta olen kyllä ilman sydäriä/shokkia saanut sukelleltua. :’-D
(johtuu siitä kun kerran melkein hukuin ja näin pelottavia juttuja aivojen sähkökatkoksen aikana. Vähän naurettavaa ehkä, mutta tuon kokemuksen toistuminen oikeastaan pelottaa enemmän kuin se hukkuminen.)Laiskottaa ja kopioin tuolta jostain off-topicista:
Someone wrote:Tuli muuten eilen todettua, että en tykkää myöhästelystä. Jos myöhästyn edes pari minuuttia sovitusta tapaamisesta , koulusta, etc., niin oikesti alkaa tuntua tosi ahdistavalta ja pelottaa, että minuun ei enää luoteta,minulle huudetaan tai ei enää jakseta odottaa. Rintakehässä tuntuu paniikinomaista puristusta. Se ei ole kiva tunne. Myöhästyminen paha, tosipaha.
En nyt tiedä lasketaanko ihan fobiaksi, mutta inhon ja pelon kohde on ainakin.
narusaku12 wrote:
Laiskottaa ja kopioin tuolta jostain off-topicista:
Someone wrote:Tuli muuten eilen todettua, että en tykkää myöhästelystä. Jos myöhästyn edes pari minuuttia sovitusta tapaamisesta , koulusta, etc., niin oikesti alkaa tuntua tosi ahdistavalta ja pelottaa, että minuun ei enää luoteta,minulle huudetaan tai ei enää jakseta odottaa. Rintakehässä tuntuu paniikinomaista puristusta. Se ei ole kiva tunne. Myöhästyminen paha, tosipaha.
En nyt tiedä lasketaanko ihan fobiaksi, mutta inhon ja pelon kohde on ainakin.
Sama täällä. Jos myöhästyn, tai vaikka tehtävät on tekemättä, menen melkeinpä paniikkiin. Ja tänään oli se, että meidän piti tehdä koneilla arvostelut eräästä näytelmästä "Niskaveto ja Viimeiset hitaat", niin mulla oli netti auki, ja menin sitten sen näytelmän kotisivuille. Yllättäen opettaja saapuu ja sanoo, että mun täytyy sulkea kone ja tehdä paperille, koska "menin toisiin paikkoihin koneella". Selitin siinä änkyttäen missä olin (muutaman luokkalaisen säestyksellä), ja opettaja tajusi mistä oli kyse ja antoi mun olla. Pitkään mun rintakehässäni jyskytti kuitenkin paniikki, että muhun ei enää luoteta, ja sitä pelkoa lisäsi vieressä ilkkuva luokkatoveri.
Pimeä, ja piikit. Neulat siis, en tykkää verikokeista ja rokotuksista. Pimeä on kammottavaa välillä, varsinkin kun sen yhdistää yksinäisyyteen.
Tämän ketjun perustajana olisi varmaankin ihan kohtuullista, että kirjoittaisin tänne itsekin ja herättäisin samalla tämä ketjun takaisin eloon.
Itselläni on useita pelkoja. Kerron tässä nyt vain osan niistä, kun en viitsi kirjoittaa pitkää selostusta. Ensinäkin, pelkään joitain aika lailla samoja asioita kuin varmaankin kaikki. Pelkään, että jollekin itselleni tärkeälle henkilölle tapahtuisi jotain. Se on mielestäni aika normi pelko, mutta välillä vähän hankaloittaa elämää. Saatan nimittäin kytätä itselleni tärkeitä ihmisiä vähän liikaakin, jotta olisin varma että he ovat kunnossa.
Sitten muihin pelkoihin. Yksi pelko, joka on ollut itselläni niin kauan kuin muistan, on hyönteispelko. Hyönteiset. Ne kauhistuttavat, saattavat pakokauhun valtaan ja ovat kuvottavimpia eläviä otuksia mitä tiedän. Niiden epämuodostuneet jalat ja vartalot, kuvottavan rahisevat ja sirisevät äänet ja taipumus kävellä ihmisen käsivartta pitkin kirkumista aiheuttamisen ovat kuvottavia. Jos näen hyönteisen, pienenkin tai vaikka pelkän hyönteisen kuvan, panikoin. Kiljun ja tarpeen vaatiessa juoksen pois. Kuulostaa varmaan vähän naurettavalta, mutta pelkään todella paljon kaikkia hyönteisiä (paitsi kärpäsiä). Kaikki sanovat, että "eihän se mitään sulle tee" tai "se pelkää sua enemmän kuin sä sitä" hyönteisistä. Tuollaiset lausahdukset eivät auta. Pelko on pelko, vaikka se järjetön olisikin.
Sitten on myös lento-, ja autoilupelko. Lentäminen on asia, jota jännitän aina. Vaikka olen lentänyt elämäni aikana monta kertaa (arviolta jopa n. 90 kertaa), pelkään lentämistä silti. Lentopelko ei kuitenkaan ihan hirveä ole, sillä pystyn lentämään ihan hyvin. Autoilupelkoa ei muuten ole, mutta moottoritiellä ajettaessa on aika levoton olo. Varsinkin kun rekkoja tai muita autoja ohitetaan.
Lisäksi on myös pimeän ja yksin olemisen pelko. Yöllä, kun muut ovat jo mennet nukkumaan, käy usein niin, että valvon, koska en uskalla mennä nukkumaan pimeän takia. Se on aika hirveätä, vaikkei välttämättä siltä kuulosta. Olen nimittäin usein iltaisin kauhean väsynyt, jolloin kaikki kuuluvat äänet saavat mielikuvituksen laukkaamaan aika ikävällä tavalla. Aamulla olen taas ihan kuollut, kun pitää herätä aikaisin ylös. Enkä ole tietenkään saanut nukuttua, kun olen yölla valvonut pelkoni takia. Yksin olemisen pelko taas ilmenee silloin, kun joudun olemaan jossain yksin. Yksinäisyyden pelko ilmenee kuitenkin vain jos joudun olemaan yksin pimeässä tai muuten vain pelottavassa paikassa. Myös suljetussa paikassa voi yksinäisyys ahdistaa (en nyt kuitenkaan tarkoita, että pelkäisin olla yksin WC-kopissa, vähän yksityisyyttä kiitos:"D). Esimerkiksi en tykkää käyttää hissiä yksin.
Pelkään myös peilejä. Varsinkin pimeässä peilit kammottavat. Pelkään, että peilissä näkyy joku itseni sijasta, että näen peilissä esim. vieressäni jonkun kammottavan hahmon, tai että nën peilissä jonkun tulevan takaa päin uhkaavasti. Kammottavinta on se, että huoneessani sattuu olemaan hyvin iso kokovartalopeili. Voi kuvitella miten ihanaa on herätä yöllä ja katsoa suoraan edessä olevaan peiliin.
Lopuksi listaan pienemmällä selostuksella vähän vähemmän tärkeitä asioita, joita pelkään. Pelkään mm. jollain tavalla pelottavan tai epäilyttävän näköisiä ihmisiä. Lisäksi pelkään tuntemattomia miehiä, jos joudun kulkemaan heidän ohitseen kapeassa paikassa, ilman että lähietäisyydellä on muita ihmisiä. Myös se on epämielyttävää, jos kävelen jossain ja kuulen, että takanani kulkee joku. Tulee sellainen epävarma tunne, kun ei näe ihmistä.
Enempää ei juuri nyt tule mieleen. Mutta tulihan tästä aika pitkä selostus kuitenkin.
Bow wrote:
tuntemattomia miehiä, jos joudun kulkemaan heidän ohitseen kapeassa paikassa, ilman että lähietäisyydellä on muita ihmisiä. .
Tääkin on muuten aika inhottava. Erityisesti tälläiset karskit, isokokoiset miehet. En tiedä mistä juontaa juurensa, mutta on ahdistavaa.
narusaku12 wrote:
Myöhästyminen
Taidan muuten tietää, mistä tää johtuu.
Ekasta kolmanteen luokkan meillä oli eräs opettaja. Minä olen edelleenkin huonokuntoinen, laiska ja erittän huonomuistinen. Näistä syistä jouhtuen myöhästelin koulusta erittäin paljon. Unohdin myös läksyt moneen kertaan. Rakas opettajamme sitten huusi minulle aikas usein. Itkupillinä sitten aloin joka kerta itkemään, sillä se oli oikeasti pelottavaa. Vielä inhottavampaa oli, kun muut aina olivat tehneet läksynsä ja jäivät tuijottamaan.Nyt seitsemännellä luokalla en ole myöhästynyt koulusta kertakaan ja läksyt on jäänyt tekmättä kaksi kertaa. Tunneilla puhun jos on pakko. Olen rehllisesti sanoen opettajan lellikki näistä syistä johtuen.
Kiitos opettaja, kun opetit minut pelkäämään.
Mä oon aina pelänny korkeita paikkoja, mutta enää se ei oo niin paha kuin oli.
Pelkään myös älyttömästi neuloja, ainakin silloin kun pitää itse pistää itteään toisen tekemänä se ei ooniin paha.
Pienenä pelkäsin hämähäkkejä, mutta se katos ajan myötä itsestään.
Mainittakoon, että pyörryin pikkuipanana kun eka hammas lähti.Ikenestä tuli verta ja kun näin sen taju vaan meni.
Meinasin muuten tänäänkin pyörtyä bilsan tunnilla kun tehtiin veriryhmän määritys. (Kukaan ei kyl huomannu)Tais johtua siitä et piti pistää itteään neulalla.Bow wrote:
Pelkään myös peilejä. Varsinkin pimeässä peilit kammottavat. Pelkään, että peilissä näkyy joku itseni sijasta, että näen peilissä esim. vieressäni jonkun kammottavan hahmon, tai että nën peilissä jonkun tulevan takaa päin uhkaavasti. Kammottavinta on se, että huoneessani sattuu olemaan hyvin iso kokovartalopeili. Voi kuvitella miten ihanaa on herätä yöllä ja katsoa suoraan edessä olevaan peiliin.
Minulla on aivan sama pelko, taitaa olla yksi pahimmista peloistani. Aina nukkuessani yritän kääntyä pois päin peilistä ja rutistaa silmät kiinni, en uskalla katsoa peiliin eritotenkaan pimeässä. Sama koskee televisiota, televisioruutu heijastaa pelottavan hyvin pimeällä.
Ja jos vessassa peili on asetettu siten, etten pysty näkemään peiliä ja ovea yhtäaikaa (esim. jos peili on vessan perällä), se on kamalaa. Hyi, varsinkin juuri yöllä jos pitää kipittää vessaan.Tuosta kokovartalopeilistä sanoisin, että on keino välttää tuota pelkoa. Olen ollut kaverini luona yötä, ja siinä huoneessa missä nukumme on televisio. Kaverini tietää pelostani ja peittää aina televisioruudun liinalla tms. etten sitten näe sitä yöllä. Ja se toimii. Suosittelen kokeilemaan, ehkäpä sitten yöllä tai aamulla ei joutuisi säikkymään herätessään, kun näkee ensimmäisenä peilin ^^
- You must be logged in to reply to this topic.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
