Alfred J. Kwak

Tämä olisi kova, tosin suomennokset eivät ole parhaimmasta päästä. Pitäisikin katsoa enemmän, josko tottuisin siihen.

Oih Alfred J. Kwak~ Vaikka en katsonutkaan sitä ihan pienenä kun ei silloin tullut telkkarista mutta nyt vanhempana katsoin sen ja rakastuin heti. Molemmat tuotantokaudet on ostoslistalla:d

erakko wrote:

Eikös anime ole nimenomaan japanilaista animaatiota?

Alfred J. Kwak on hollantilais-japanilaista tuotantoa, ja käsittääkseni tarina on Hollannista, kun taas animaatio on japanilaista perua. Joten animeksi tämä laskettaneen.

Suomennokset? En ole huomannut moitittavaa. Ehkä Hannun hämmentävä naisääni ensimmäisellä kaudella.
Jaa. Minä olen katsonut tätä uusintojen alusta asti ja lapsuudestakin on muistikuvia (ne länkkärijaksot esimerkiksi). Ja tykkään. About kaikki ovat kuulleet tästä Korpin takia, lastenohjelmien oma Hitler, ja onhan hän hauska hahmo. Nuoruusjaksoissa jotenkin hellyttävä ja seuraavissa jaksoissa sellainen idiootti että sitä oikein rakastaa inhota. Ja tietysti myös Pekka Autiovuori. Varsinkin näissä korppionoikeus-jaksoissa kun ensin puhuu vakavalla ja juonittelevalla ihmisäänellä ja sitten kun yhtäkkiä parkaisee jotain ("Väärin! Sellaisia on!") taas sillä lintuäänellä niin ihan hyppää ilmaan. Sitten miettii miten se sen tekee.
Mutta Alfred erottuu lastensarjojen päähenkilöistä muutenkin. Niitä peruspäähenkilön hyveitä – rohkeus, reippaus ja toiveikkuus – arvostaa enemmän kun hänen maailmansa on aivan yhtä pas-… epäoikeudenmukainen ja korruptoitunut kuin meidänkin. Verrattuna tavallisiin lastenohjelmien dreamlandeihin.

Repesin muuten sille sinätuuban Numa Numa -kohtaukselle tässä jaksossa (25.)
Päässä kuului vain numa numa.
Ei mitään muuta.

Oi että, se on sitten niin ihana anime!
Olen katsellut sitä pienenä (jos oikein muistan?) ja nytkin katson, joskus silloin kun tulee mieleen
”katsellaampa Alfred J. Kwakia!” :’D

Tämä on kyllä yksi kaikkien aikojen parhaista lastenohjelmista, kyllä. Olen katsonut koko sarjan – en lapsena, vaan nyt vanhemmalla iällä. Ja viihdyin kyllä kovasti sarjan parissa, vaikka olenkin jo 16-vuotias.

Pidän tästä, tämä on niin erilainen kuin nykyiset lastenohjelmat. Tässä oli oikeasti sellaista materiaalia, joka oli jännittävää ja jota seurasi mielellään – eli sellaista, mitä kukkahattutädit nykyään sensuroivat reilulla kädellä. Takaa-ajoja, villiä menoa, upeita seikkailuita, myös tosimaailmasta kiskottuja aiheita, eli juuri tätä rotusyrjintää, salametsästystä, luonnonsuojeluteemoja, pimeää kauppaa, sotia ja kahden maan välisiä ristiriitoja… Mutta ne on puettu hyvään ulkoasuun. Sellaiseen, joka kiinnostaa lapsia eikä ole aivan niin vaikeaa kuin oikeasti nykymaailmassa.
Pidän muutenkin tämän sarjan tyylistä, eläinten ystävä kun olen.

Yksi iso plussa myös pahiksesta. Korppi on ihan oikea pahis. Siis – nykyään lastenohjelmissa kamppailut menevät näin: pahis lähtee suuresti huutaen juoksemaan kohti hyvistä. Hyvis siirtyy sentin verran, ja pahis juoksee vahingossa tämän ohitse, törmää seinään ja kolkkaa itse itsensä. Ja hyvällä lykyllä tämä pahis viedään vielä sairaalaan, että tulikos tälle pipi. Mahdollisesti tämän jälkeen he ovat parhaimmat ystävykset ja ohjelma päättyy kukkakedolle hyppelyyn. Ei, ei tätä! Alfredissa tuli lastenohjelmaksi aivan oikeasti mahtavia takaa-ajoja ja tappeluita, eikä Korppi ole sellainen nyhverö kuin nykyiset pahikset, vaan ihan kunnon varteenotettava paha tyyppi, joka oikeasti osaa hommansa ja saa jotain kamaluuksia aikaan. Tässä hyvis saa oikeasti tehdä töitä, että päihittää pahiksen.
(Plussat muuten Korpin äänestä, tykkään kovasti. Hyvä Pekka Autiovuori(ko se oli)!!)

Itse en tätä yleensä animeksi laske, vaikka kyllähän tämä teoriassa onkin anime. Itse en vain niin tunne. Mutta kun Japanissa tehty, niin kyllä se silloin…