- This topic has 4 voices and 5 replies.
-
Posts
-
Kuten nimestäkin voi päätellä, tässä ketjussa voit esitellä mangasarjoja, jotka eivät mielestäsi saa huomiota ja kiitosta, jota ansaitsisivat. Perustelut ovat pakollisia, tai ainakin toivottavia.
Ral Ω Grad on minun mielestäni ehdottomasti liian aliarvostettu. Sen juoni on hyvä, kekseliäs ja piirosjälki upeaa niin kuin Takeshi Obatalla aina:) . Harva tuntuu edes tietävän saatikka sitten lukeneen kyseisen mangan:( Itse asiassa, en ole törmännyt vielä yhteenkään tähän sarjaan tutustuneeseen henkilöön:(
Ral Ω Grad kertoo maailmasta jossa demonit joita kutsutaan Varjoiksi, häiritsevät ihmisten elämää. Kunnes nuori poika nimeltä Ral ystävystyy hänen sisällään elävän varjon kanssa, todetaa että Ral saattaa olla viimeinen toivo pelastaa maailma Varjoilta.
Mangan on käsikirjoittanut Tsuneo Takano ja kuvitanut Takeshi Obata .Listata voisi aikojen tappiin saakka, mutta otetaan nyt yksi hyvä esimerkki näin alkuun:
Grappler Baki (+ jatko-osat Baki ja Hanma Baki)
Baki-eepos on Keisuke Itagakin mahtava mättösarja, joka on ilmestynyt Shounen Champion -lehdessä jo 20 vuotta ja on menossa tällä hetkellä kolmannessa sarjassa ja kirjoja on jo yli sata. Perusidea sarjassa on yksinkertainen; Baki Hanma on poika, jota on valmennettu pienestä pitäen vahvaksi ja aina vain vahvemmaksi tarkoituksena ylittää isänsä Yuujirou, joka on maailman vahvin olento ja huippuvaarallinen sekopää.Baki treenaa, treenaa ja treenaa ja kohtaa vahvoja vastustajia toistensa perään ja saa heidän joukostaan uusia tovereita, joihin lukeutuvat esim. teini-ikäinen (mutta keski-ikäiseltä näyttävä) yakuzapomo Kaoru Hanayama, karatemestari Doppo Orochi ja kiinalainen kung-fun taitaja Retsu Kaiou. Baki taistelee maanalaisessa taisteluturnauksessa, kohtaa karanneita supervahvoja vankeja ja vaikka mitä älyvapaata, mutta loistavasti toteutettua toimintaa on luvassa. Hanma Bakissa Baki jopa kidnappaa George W. Bushin (niiden kappaleiden ilmestyessä Japanissa Bush oli vielä presidentti) vain päästäkseen huipputurvalliseen vankilaan ja treenatakseen siellä isäänsä verrattavissa olevan "hirviön" kanssa.
Itagakin tyyli vaatii totuttautumista, sillä se on suoraan sanottuna rumaa. Grappler Bakin alkupuolella hänen piirrosjälkensä on myös melko karua, mutta sarjan aikana se kehittyy huimasti ja onkin esim. Bakin (eka jatkosarja) alussa uskomattoman hienoa, täynnä pieniä yksityiskohtia. Miesvaltainen hahmokaarti on suorastaan luonnottoman lihaksikasta, tyyli pysyy aina yhtä rumana ja taistelut tuppaavat kestämään kirjan tai parikin, aina. Edellämainitut asiat ovat varmasti syynä siihen, miksei Baki ole tunnetumpi ja isomman yleisön suosiossa, mutta se on silti loistava toimintamanga, joka tarjoaa juuri sitä, mitä lupaakin ja annostelee sitä isolla kauhalla: armotonta kamppailua, joka on kuvattu todellisella ammattitaidolla. Itagakilla on suorastaan hämmästyttävä tietous erilaisista kamppailulajeista ja hän hyödyntääkin sitä täysillä. Toiminta on vauhdikasta ja selkeää, koskaan ei tarvitse pohtia, kuka lyö ketä. Itagaki käyttää paljon koko sivun tai aukeaman kuvia ja dialogi (jota paikoin on runsaasti) jätetään tappelujen väliin. Yhden Baki-kirjan lukeekin helposti parissakymmenessä minuutissa ja sitten on saatava toinen HETI!
Suosittelen kaikkia mättöfanaatikoita tutustumaan, sillä Baki ei kalpene pätkän vertaa vastaavien tunnetumpien rinnalla ja menee jopa monesta ohi. Esim. Shijou Saikyou no Deshi Kenichiä (jolla silläkin saisi olla enemmän lukijoita) fanittavat voivat ajatella Bakia kuin Kenichinä ilman fanserviceä (paitsi jos muskelimiehet sattuvat kolahtamaan sillä tavalla).
Tässä on yksi sarja, joka omasta mielestäni on yksi aliarvostetuimmista:
Busou Renkin
Rurouni Kenshin-klassikon tekijän, Nobuhiro Watsukin kynästä peräisin oleva romanttinen toimintakomedia.
Lukiolaispoika Mutou Kazuki saa surmansa alkemiasta syntyneen hirviön, homunculuksen, toimesta, mutta herää alkemian avulla henkiin ja ryhtyy pelastajansa, alkemistisoturi Tsumura Tokikon ohjauksessa, taistelemaan ihmisiä syöviä homunculuksia vastaan ja opettelemaan omien alkemiavoimiensa hallintaa.
Busou Renkin on niin hyvä kuin se on kahdesta syystä:
1. Sen tekijä on Nobuhiro Watsuki.
2. Tokiko.
Watsukin upea piirtojälki, monipuolinen hahmogalleria ja hulvaton huumorintaju jo yksin riittäisivät nostamaan sarjan hyvän shounenin kategoriaan, mutta erinomaiseksi se nousee siksi, että Tokiko on NIIN SUUTARIN HIENO HAHMO! Paikoin elegantti, raivokas taistelija, paikoin taas herkkä ja söpö… ehdottomasti kaunein, elegantein ja eniten badass naishahmo, mitä olen japanilaisissa sarjakuvissa nähnyt. Busou Renkinistä on myös anime, jolle pitäisi olla ketjukin täällä jossain… anime on loistava myöskin, joskin sitä on muutettu juonellisesti mangaan nähden jonkin verran ja siitä on poistettu Tokikon paras kohtaus koko sarjassa…Vähälle huomiolle ainakin täällä lännessä on jäänyt Ring ni Kakero, Masami Kurumadan (Saint Seiya) nyrkkeilymanga 70- ja 80-lukujen taitteesta. Vähän realistisempana alkava tarina lähtee käsistä ja muuttuu Seiyan tapaan älyvapaaksi ja yliampuvaksi mätöksi joka hakee energisyydessä ja kahjoudessa vertaistaan.
Ryuuji Takane on nuori poika, jota tämän isosisko Kiku on valmentanut pienestä pitäen mahtavaksi nyrkkeilijäksi kunnioittaakseen edesmenneen nyrkkeilijäisänsä muistoa ja antaakseen köyhissä oloissa elävälle äidilleen paremman tulevaisuuden. Ryuuji kehittyy varteenotettavaksi nyrkkeilijäksi Boomerang Hook -tekniikka tukenaan, joka lennättää eräänlaisella paineaallolla vastustajat kehästä repien viillon näiden paitoihin. Vastustajina ja sittemmin tovereina ovat lyhyestä mitastaan huolimatta hurja katutappelija Ishimatsu Katori, pianovirtuoosi nättipoika Takeshi Kawai, rikkaan perheen poika Kazuki Shinatora ja Ryuujin kilpailija Jun Kenzaki.
Kun näistä viidestä on koottu edustusjoukkue Japanille, on aika kohdata näytösottelussa Amerikan nuorten mestari Black Shaft, ylimielinen naistenmies (ja kyllä, tummaihoinen), joka pitää ottelua Japania vastaan vitsinä ja värvääkin joukkueeseensa joukon rikollisia, kuten kuolemaantuomitun vangin ja suuren moottoripyöräjengin pomon. Ryuuji ja kumppanit pyyhkivät lattiaa jenkeillä (tietysti vasta kun ovat ensin ottaneet kunnolla pataan). Japanin joukkueesta kiinnostuvat myös Ranskan Napoleon Baroa ja Saksan Führer Skorpion.
Kurumadan tuotannosta pitävien ei ole mitään syytä pelätä, etteivät pitäisi Ring ni Kakerosta, muutkin toki voivat pitää, kunhan eivät odota liikoja realisimin – tai minkäänlaisen logiikan – suhteen. Mutta tylsä Ring ni Kakero ei ole, vaan äärimmäisen viihdyttävää aivot narikkaan -viihdettä.
Liar Game (Shinobu Kaitani)
Liar Game kertoo nimenomaisesti pelistä, joka on nimeltään Liar Game. Ensimmäisellä kierroksella pelaajat saavat alussa summan rahaa, ja hänellä täytyy olla enemmän rahaa kuin vastapelaajalla voittaakseen. Jos meinaan häviää, joutuu maksamaan alkusumman verran rahaa. Nao, sarjan naispäähenkilö saa osallistumissumman ja hänen vastapelaajanaan on hänen vanha opettajansa. Perusnaiivina päähenkilönä hän tietysti ottaa opeensa yhteyttä ja he päättävät yhdessä laittaa molempien rahat opettajalle säilöön… Mutta ope meinaa siis pettää Naon. Nao tajuaa sen, ja epätoivoisena kysyy Akiyamaa, vankilasta päässyttä rikollista auttamaan. Akiyama suostuu, jos saa puolet palkkiosta.Vaikka Nao onkin alussa ja aina välillä muutenkin ärsyttävä ja kyvytön, hänellä on suurta hahmokehitystäkin. Takaan että kehitys ei jää Sakuran (Naruto)tasolle… Akiyama, joka on siis kaksikon mastermind, osoittaa myös heikkouksia myöhemmin, vaikka vaikuttaakin alussa erehtymättömältä, empatiakyvyttömältä rikolliselta. Hahmot ja niiden väliset kemiat ovatkin yksi sarjakuvan vahvuuksista. Kaikki tyypit erottaa varmasti toisistaan, ne ovat eri luontoisia ja mielenkiintoisia.
Manga sortuu toisinaan ehkä liikaan selittelyyn psykologisista trikeistä, mutta peli ei ole pelkkää kikkailua vaan oikeaa ajattelemista. Sen sijaan mitään fyysistä toimintaa ei juuri ole. Muutama isku, mutta muuten ei veri lennä, koska se on pelissä kiellettyä.Piirrustukset ovat mielestäni hyvin miellyttäviä ja ilmeikkäitä ja kerronta sujuvaa. Suosittelen kaikille, jotka voivat lukea sarjakuvaa ilman ilmassa lentäviä kukkasia ja sydämiä, ja ilman hahmoja joiden voimalevel on OVER NINE THOUSAANDD!!
(Mangasta on myös tv-draamasarja, mutta siinä on vähän… sovellettu. Alkuperäinen on aina parempi!)
- You must be logged in to reply to this topic.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
