- This topic has 20 voices and 23 replies.
-
Posts
-
Jep, et ole ainoa ^^’ Itse itken onnellisessa ja surullisissa kohtauksissa. Normaalisti nyyhkytän vähän esim. jos sattuu niin en rupea itkemään, mutta jos kaveri sanoo pahasti, niin tulee kyllä tippa linssiin (kaveriporukasta aina se joka itkee X””D) No ehkä se kuuluu tähän ikään ? (tosin sinusta en tiedä .__.)
mua nyt ei oo koskettanu muu ku FMA animessa(SPOILER) edin kuolema ja sitten kingdom heartsin maailma, se kun sora menettää ystävänsä ja se ilo kun he ovat taas kotona ja kaikki on hyvin
HUOMIO: SEURAAVA SISÄLTÄÄ SPOILEREITA FF VII:STÄ!!
Alright, niitä on tasan yksi. Liikuttavia löytyy vaikka kuinka, mutta kaksi ihan OIKEASTI kyyneliä silmiin tuova on:
FF VII: Zackin kuolema. Elikkä crisis coren loppukohtaus. Totta kai tiesin itä tuli taphatumaan mutta siihen Zackkiin ehti kiintyä pelin aikana. Cloudin ääni on aika kauhee enkuks, varsinkin se "NOOO!" karjunta on täys fail. Tunnelmaa lisää se että taustalla soi yksi pelihistorian koskettavimmista biiseistä. Mielettömän hieno kohtaus.Aina tulee tunteiltua lempihahmojen kohdalla ja varsinkin sarjojen lopussa. DB’n jälkeen oli ihanan helpottunu olo, sen verran fani kun olen että kyseinen loppufinaali otti melkeinpä sydämestä. ;D
Ihme juttu että tulee itkettyä kaikkien shounen sarjojen takia mutta mitkään rakkaus löpinä sarjat eivät juurikaan liikuta, harvoin minä sellaista katselen. ^^’
Eniten varmaan olen itkenyt One Pieceä lukiessani(animea en ole nähnyt) ja kun katsoin Naushikaa. =3Juuh, koettu on.. sillon kun luin Death Noten loppuun. (Ei, en ajatellut spoilata.) Tuli sellainen ihmeellinen olo, että siinä se nyt oli. Sinne meni. Sydämessä oli vähän tyhjä olo, tosin saattoi johtua vähän myös siitä, että luin viimeisen osan keskellä yötä..^^ (Tunne ei kyllä toistunut, kun katsoin animen loppuun ja elokuvat, johtuikohan siitä että tiesin loppuratkaisun.)
No joo! En edes ole jaksanut miettiä kuinka monesti olen purskahtanut itkuun jonkun mangan/animen yhteydessä. Kuten jo jotkut saattoivatkin mainita: Aina kun tajuaa lukevansa/katsovansa viimeisiä hetkiä tietyssä sarjassa, joskus tulee tippa linssiin. Näin taatusti minun kohdallani, ja aina porukat alkaa hössöttää, että miksi itken. ^^
Tämä voi olla niille spoilaavaa, jotka eivät lue Narutoa netin kautta ja siksi ole selvillä kaikesta, mutta viime kesänä märisin kuin mikä kun luin sitä chapua, jossa Itachi kuoli. Spoiler! >.< Eli toistan itseäni, tossa oli spoileri, siksi vaalealla värillä ^^Ja silloin kun Fushigi Yuugissa Hotohori ja Nuriko kuolivat, itkin myös hullunlailla. Aina kun on saanut luettua mangasarjan X loppuun, tulee jotenkin tyhjä olo, sellainen, että siinä se. Mitäs sitten? Minulla ainakin on sellainen olo, kuin jotain olisi viety iäksi pois, eikä anneta enää takaisin.
Kyllä! Voisin sanoa, että anime on kuin uusi titanic. Sillä aina, kun joku anime(tai manga) jota seuraan loppuu alan itkemään. Erityisesti Studio Chiblin liikkuva linna-kosketti minua
Juu. Oikeassa elämässä en oikeastaan itke, mutta jollekin liikuttavalle asialle on kiva itkeä. Jopa omat ajatukseni voivat saada minut itkemään. Anime, elokuvat ja kirjat herättävät minussa aina tosi vahvoja tunteita, ja eläydyn tarinaan täysillä. Nauran helposti ja itken helposti. Erittäin hyvä esimerkki tästä on Laputa -linna taivaalla-. Lopussa nyyhkytin kovasti, ja ed-kappalekin oli vielä tosi ihana. Itken myös sarjoissa joissa kukaan täysjärkinen ei itkisi, esim. Fate/stay night ja Rozen Maiden, heh. Animea katsoessa vain on jotenkin tosi helppo purkaa tunteensa.
- You must be logged in to reply to this topic.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
