- This topic has 18 voices and 67 replies.
-
Posts
-
Idea on siis, että minä kirjoitan ensiksi jonkin pienen sitaatin, vuoropuhelun tai vastaavan viestiini, ja siitä muut saavat sitten arvata, mistä kirjasta on kyse. Käytetään sitten pelkkiä vuorosanoja, ei sivulauseita eikä suoraa kerrontaa. EIKÄ MAINITA NIMIÄ, paitsi jos ne tulevat esiin vuorosanassa, silloin ne saa mainita. Oikean kirjan arvannut saa antaa seuraavan sitaatin. Jos tietää myös kirjailijan, se olisi kiva mainita, mutta pakko ei ole. Jos kukaan ei keksi oikeaa vastausta, saa antaa vihjeen, maksimissaan kolme. Jos sittenkään kukaan ei keksi, oikean vastauksen saa kertoa ja silloin uuden vuoron saa yksinkertaisesti nopein ehtijä.
Esimerkiksi:
Minä annan sitaatin:"Kaikkien sorakuoppien kautta, kuka tämä makeilija oikein on?? Oletko sinä nyt jo luutnanttienkin ystävä??"
"Onko sinulla jotain sotilaita vastaan? Valmente on pelastanut henkeni – kaksi kertaa!"Ja vaikka Sun Summer arvaa oikein: Jan Kjærin ja Merlin P. Mannin Taynikma 5: Viimeinen taistelu, vuoro siirtyy Sun Summerille.
Kysyttävää? Sitten aloitetaan:
"Se on minusta surullista."
"Mikä on surullista? Sekö että lähdit mukaan tälle typerälle retkelle?"
"Ei. Vaan TÄMÄ. Ja taivas. Täällä ei näy edes tähtiä. Taivaskin on pilattu saasteilla. Nyt on vaikea aika olla satyyri."
"Aivan. Sinä varmasti oletkin ympäristönsuojelija."
"Vain ihminen voi olla olematta. Sinun lajisi likaa maailmaa sellaista vauhtia… äh, antaa olla. Ei ihmisille hyödytä saarnata. Tätä menoa minä en ikinä löydä Pania."Unohdinko mainita, että sitaatin antaneen täytyy tarkistaa aina, onko tullut oikea arvaus ja jos on, kertoa, kuka arvasi oikein ja sitten antaa vuoro seuraavalle?
Mutta kyllä, kyseessä oli Rick Riordanin Salamavaras.Vuoro Seyralle.
"Kuinka pahassa kunnossa minä olen?" minä kysyin.
"Sinulla on jalka ja neljäkylkiluuta poikki, muutama murtuma kallossa ja iho kauttaaltaan mustelmilla ja lisäksi olet menettänyt runsaasti erta. Se oli ikävää – sinussa oli jonkin aikaa ihan vieras tuoksu."
"se oli varmaan mukavaa vaihtelua sinulle."
"Eikä ollut, minä pidän sinun tuoksustasi."
"Miten sinä pysytyit siihen?" kysyin hiljaa. Hän tiesi heti mistä puhuin.
"En tiedä."Kirjan lukeneet luultavasti tunnistavat, muille voi olla aika vaikeaa.
Tulee mieleen Houkutus, neito taisi olla pulassa sarjan ensimmäisessä osassa ja sitten käy homma groteskiksi.
Arvaan että Houkutus.YEAH. No okei nyt tulee seuraava.
"Ota se pois", Kivikoipi sanoi, "sinähän kuulostat ihan riesulilta."
Rautakynsi otti kiven pois ja toisti oletuksensa selvin sanoin. Sitten se pani kiven takaisin nokan sisään ja rusautti sitä kaikin voimin.
Samassa tapauhtui kolme asiaa.
Kiiltävä musta kivi singahti nokasta, kuten rautakynsi oli ennakoinut, ja putosi monen metrin päähän.
Rautakynnen nokkaan ilmestyi hakeama, ja se painoi päänsä siiven alle ja ulvoi kivusta.
Kivestä alkoi kehkeytyä hurjatti.Paljon fantasiatermejä ja hahmojen nimiä. Helppo tunnistaa jos joku muistaa hyvin lukemansa kirjat.
Ensimmäinen vihje: "Minä olen Tom Collins", hän huusi, "Gráinne Ni Mháillen pojanpoika. Olen etsintäkuulutettu kautta koko Hispaniolan, sillä minä tapan ja sytytän tulipaloja, vapautan orjia ja varastan hevosia. Minut on yritetty hukuttaa, puukottaa, ampua ja hirttää, ja minut on piesty, kynitty, ryövätty, rosvottu ja vedetty kölin ali. Minulta on viety viimeiset rahat, paras veitsi ja kymmenes sormi, mutta silti Tom Collins seisoo tässä vieläkin. Jos jotakuta teistä huvittaa seurata perämies Moonin esimerkkiä, astukoon esiin. Muussa tapauksessa ehdotan, että seisomme rinta rinnan, olka olkaa vasten ja pidämme laivan pinnalla niin kauan kuin pystymme."
Toinen vihje: "Mitä saat, jos sekoitat juoman jalosta viinistä, väkevästä rommista ja puhtaasta lähdevedestä?"
"Jotain täysin juomakelvotonta."
"Olet juuri kuvaillut itsesi, Tom Collins."Kolmas vihje: "Buenas noches, herra kapteeni. Minä pulestani vetäydyn kirjurini seuraan."
"Kirjurinne, senor? Häntä te tuskin enää näette."
"Mutta olihan hän laivalla. Missä hän sitten on?"
"Senor, te olette juuri syönyt hänet."Luulisi olevan helppo kirjan lukeneille.
//Dodih. Minun puolestani saatte laittaa seuraavan kirjan, kun ei tätä kerran tunnuta arvaavan. Vaikka on niinkin hyvä kirja kuin Bjarne Reuterin Prinssi Faisalin sormus.//
Tämäpä on hauska topiikki! Laitanpas sitten omani tähän, kun edellisen suhteen oltiin jo luovutettu. Tämä on minun suosikki kirjasarjastani, mutta nyt kun ei ole kirjaa käsillä, niin vedän vain lyhyesti tähän sarjan viimeiset kaksi repliikkiä (jotka nekin tietysti väärin):
"Mikä meidän pitää rakentaa?"
"Taivaan tasavalta", vastasi Lyra.Helppo on, ehkäpä seuraavalla kerralla jokin haastavampi, kun on kirjakin käsillä :3
Jeah, kerrankin miekin tiedän. Kyseessä on Universumin tomu-trilogian viimeisen osan legendaariset päätöslauseet. Eli kirja on Philip Pullmanin maaginen kaukoputki.
Hö-höm, räsynukke, kyllä minä olisin sen arvannut… Mutta no, tässäpä nämä:
"Selvä, ymmärrämme kyllä", Artemis sanoi. "Kuinka paljon loitsun punominen vie sinulta?"
Nro 1 puri huultaan hetken. "Suunnilleen saman verran kuin teiltä vie ottaa vaatteet pois päältä."
"Hurkk", sanoi Artemis vähällä tukehtua yllätykseensä.
"D´Arvit", Holly kirosi.
"Me taidamme kaikki tietää, mitä D´Arvit tarkoittaa", Nro 1 sanoi. "Mutta hurkk ei ole englantia. Ellet sitten halunnut sanoa hark mikä tarkoittaa yhtä kuin kuunnella tai muistaa jotain mennyttä. Mikä voisi kai tässä tilanteessa tulla kysymykseen. Tai ehkä puhuit hollantia ja silloin hurk on käsky mennä kyykkyyn." Nro 1 vaikeni ja vilkaisi heitä. "Mitä minä taas en aio tehdä."
Artemis kumartui lähelle demonin trumpettimaista korvaa. "Miksi meidän täytyy riisua vaatteemme?"
"Se on erittäin hyvä kysymys", Holly sanoi hänen toiseen korvaansa.Kas näin. Tämä on yksi lempikohdistani kyseisessä kirjassa, mutta olisin halunnut laittaa myös erään toisen kohdan. Se oli kuitenkin liian pitkä, joten nyt on tyydyttävä tähän. Heh heh, ken tietääkään tähän vastauksen…
- You must be logged in to reply to this topic.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
