D’espairsRay

Ihan ok bändi on kyseessä. Kuten moneen muuhunkin, niin Despaankin olen jo ehtinyt hieman kyllästymään. On sitä parempiakin laulajia olemassa, kuin Hizumi, mutta eipä tuo mies huonostikkaan laula.

Viimeisimmät kappaleet (Scissorssia lukuun ottamatta) ovat olleet harvinaisen tylsiä, ja Despan tyyli on kaupallistunut valtavasti. Pidän vanhasta tuotannosta enemmän.

Näin yleensä ottaen Despan musiikki on paikoittain hieman puuduttavankin synkkää, siis jotenkin vain liian yksi puolisen synkkää, esim. kaikkien Mirrorin kappaleiden lyriikat ovat enemmän tai vähemmän toistensa kaltaisia, mutta kyllä kyseistä levyä siitä huolimatta on paljon tullut kuunneltua.

Ensimmäinen kappale, jonka kuulin oli Garnet. Ensin en pitänyt siitä ja pidin sitä pelkkänä kakofoniana, mutta sitten kuulin Bornin, joka kolahti heti. Ja niinpä tutustuin muuhunkin tuotantoon.

Minua myös harmittaa se, että Despan kappaleissa ei ole juuri olleskaan kitarasooloja, vaikka Despan tyylisessä musiikissa niitä pitäisi olla. D’espairsRay ei loppujen lopuksi ole kovinkaan raskasta musaa, kun seassa on paljon melko kevyitä elementtejä.

Lempikappaleeni ovat: Scissors, In vain, Sixty-nine, Damned, ja Reddish -Diva version-

Näin yhteenvetona voin sanoa, että ihan mukava bändi, vaikkakin ole jo hieman kyllästynyt siihen. Lahjakkaita muusikoita ^^

En mä itteäni kovin suureks Despan faniks laskis, mut jonkunmoiseks kuitenki. Suht pieneks kai. 8′)

Oon tietäny ne pitkän aikaa, tutustuin tosin vasta ku… jaksoin. Toukokuussa? >XD luin JaMEst haastattelui ja tällee. Sit oli ____pakko kuulla Hollow. 8′) Ja arvatka vaan rakastinko. Oi kyllä, kyllä mä rakastin. <3
Mut joo.

Lempijäsen on luokkaa Karyu-Tsukasa, ehk enemmän Karyu, mut… joo. Lempikappaleiks mainitsen etenki TRICKSTERin, MIRRORin, Hollowin, Dearsin, Garnetin, ja näin, myös Lost Scene, Tainted World ja Hai to ame on kivoja. 8—-)

Öö ei mul kai muuta. Mirrorii käytän terapiana ku ketuttaa. 8—) Yeah. So byebyeeee.