Devilman

Are wa dare da? Dare da? Dare da? Are wa debiru, Debiruman, Debiruman!

Ajattelin, että olisi jo aika tehdä topicci mangasta, joka kuuluu ehdottomaan kärkikastiini, ja josta nickinikin tulee. Kyseessähän on siis kukkahattutätien raivostuttamisen todennäköisesti parhaiten koko maailmassa osaavan mangakan, Go Nagain 70-luvun alussa piirtämä legendaarinen kauhu- ja toimintaklassikko, Devilman.

Shoonenmangaksi suorastaan ainutlaatuisen kypsä ja synkeä tarina alkaa, kun Ryou Asuka -niminen poika saa edesmenneen tiedemiesisänsä tutkimusten pohjalta selville ihmiskuntaa vaanivasta tuhosta. Dinosaurusten aikana maapalloa hallinneet groteskit, hirviömäiset olennot, demonit, ovat nousemassa ja aikovat vallata maailman takaisin ihmisiltä. Jääkaudella jään vangeiksi jääneet demonit ovat heräämässä niillä maapallon alueilla, joilla on vielä jäätiköitä. Ryou voi uskoutua asiasta vain parhaimmalle ystävälleen ja sarjan päähenkilölle, Akira Fudoulle. Akira suhtautuu luonnollisesti epäluuloisesti Ryoun väitteeseen, mutta kun poikien kimppuun hyökkää lauma demoneita, Akira joutuu hyväksymään paitsi sen, että nämä kammottavat hirviöt ovat todellisia, myös sen, että ainoa keino taistella niitä vastaan ja pelastaa ihmiskunta sukupuutolta, on yhdistyä demonin kanssa. Demoneilla on kyky sulautua yhdeksi toistensa kanssa ja muodostaa näin uuden, entistä vahvemman (ja oudomman näköisen) demonin. Ihmisen kanssa yhdistyminen on mahdollista, mutta tämä onnistuu vain jos ihminen lakkaa toimimasta järkensä ohjaamana ja on täysin vaistojensa varassa. Ryoun suunnitelma on luoda devilman, olento, jolla on demonin ruumis ja voimat, mutta ihmisen sielu. Akira onnistuukin yhdistymään erittäin voimakkaan Amon-demonin kanssa. Ennen pelkurimaisesta ja väkivaltaa kaihtavasta Akirasta tulee aggressiivinen, eikä hän enää anna kiusaajien höykyttää häntä miten lystäävät. Akiran ihastuksesta, Miki Makimurasta, jonka perheen luona hän asuu, Akiran luonteen muutos on tervetullut, onhan vellihousu-Akirasta viimeinkin tullut mies.

Tästä Devilman vasta alkaa. Akira joutuu heti hyödyntämään uusia voimiaan, sillä demonien keskuudessa suuresti arvostetun Amonin voimien "varastamista" ei hyvällä katsota. Akira saa vastaansa esim. Amonin rakastajattaren, harpyijamaisen Sirenen ja kilpikonnaa muistuttavan Jinmenin, jonka syömien ihmisten kasvot ilmestyvät sen kilpeen. Tarina voisi jatkua tällä kaavalla kilometrien mittaiseksi, mutta muutaman Akira vs. random demoni -taistelun jälkeen Nagai laittaakin jo lopun alkamaan. Demonien kolmipäinen kuningas Zenon julistaa sodan ihmiskunnalle ja demonit aloittavat hyökkäyksensä. Akiran tehtävä pelastaa ihmiskunta alkaa näyttää entistäkin toivottomammalta, kun demonit hyökkäävät valtavina laumoina ympäri maailmaa. Kun tiedemiehet tulevat siihen tulokseen, että tyytymättömyys yhteiskuntaa kohtaan laukaisee muutoksen, palaa maailma pimeän keskiajan noitavainojen hulluuteen. Ja kaikki menee kuten Saatana on sen alunperinkin suunnitellut.

Devilman on kiistatta yksi mangan, ja sarjakuvan yleensäkin, suurimmista mestariteoksista. Tähän on syynä uskomattomalla huolella laadittu juoni, joka pitää otteessaan eikä koskaan lakkaa hämmästyttämästä yhdistettynä Nagain mestarilliseen, usein elokuvamaiseen tyyliin tehtyyn kuvakieleen. Väkivaltaa on reippaasti (kuten suurimmassa osassa Nagain tuotannosta) ja mitä pidemmälle sarja menee, sen verisemmäksi meno käy. Kaksi viimeistä kirjaa sisältävät aivan aidosti shokeeraavaa ja vatsaavääntävää väkivaltaa, mutta Nagain kyky kuvata hurmeista hulluutta on niin yksinkertaisuudessaan loistava, ettei herkempikään lukija voi kääntää katsettaan Devilmanin sivuista pois.

Tämä klassikko teos on must-read kauhumangan ystäville ja niillekin, jotka ylipäätään odottavat mangalta enemmän, kuin narskoilla ja bliitseillä on tarjota. Se ei sovi kaikille, mutta hyvän mangan päälle ymmärtävän ei silti luulisi katuvan tähän tutustumista.