Doing all right [SasoDei, fluffy]

Home Forums Sekalaista Omat tarinat Doing all right [SasoDei, fluffy]

  • This topic has 6 voices and 9 replies.
Viewing 10 posts - 1 through 10 (of 10 total)
  • Author
    Posts
  • #92719
    Avatarräsynukke
    Member

    Title: Doing all right
    Author: räsynukke, eli toiselta nickiltäni (N.fissä) Jatt-An
    Pairing: SasoDei
    Genre: AU, oneshot, kinda romance ja fluffy
    Warnings: Homoja. Don’t like, don’t read
    Disclaimer: Hahmot kuuluvat Kishimotolle, teksti minulle
    "Se oli niitä päiviä, jolloin ei tarvinnutkaan sanoa mitään."

    A/N: Uh oh, uskaltaudun lisäämään jotain. Täällä Sangatsulassa on Naruto-ficeillä mielestäni melkein liiankin selvä yliote, mutta silti päädyin lisäämään yhden sellaisen lisää ("mutku sehän on SasoDeitä eikä täällä vielä oo sitä!!"). Sry, jos OTP:ni olisi mikään muu, niin laittaisin kyllä jostain muusta sarjasta. Mutta siis, itse ficistä. Inspiraatio lähti Greendayn Wake Me Up When September Ends -kappaleesta, ja päädyin kirjoittamaan tälläistä minulle tyypillistä pointitonta fiilistelyä. Tämä ei oikeastaan ole kovinkaan uusi, joskus lokakuun lopulta peräisin. Ja lyhyt. Tiedän.

    ***

    Oli yksi sen kesän monista pilvisistä päivistä. Pilvet peittivät taivasta painostavina, kuin varoittaakseen kohta satavan jälleen. Ne eivät välittäneet ollenkaan ihmisten kaipuusta aurinkoon, ne halusivat vain eroon kantamistaan pisaroista. Kaatoivat ne maan päälle vähääkään välittämättä.

    Sasori istui yksin penkillä mäen päällä. Tuuli hieman ja se liikutti kaikkea vihreyttä vasten hänen punaisia hiuksiaan. Hitaasti hän siirsi katseensa pilvistä Deidaraan, kun tämä käveli lähemmäs ja istui penkille toisen viereen. Hän ei sanonut mitään, eikä sanonut Deidarakaan.

    Se oli niitä päiviä, joina ei tarvinnutkaan sanoa mitään. Sai vain istua sillä tavalla, katsella toista ja tuntea kesän ympärillään.

    Se oli vielä niitä viikkoja, jotka sai vain kellua läpi. Mitään tekemistä ei löytynyt, ja jos löytyikin niin mitään ei tehty.

    Se oli niitä kesiä, jolloin ei oikeastaan tapahtunut mitään, tai sitten kaikki tapahtui muualla.

    Se oli niitä vuosia, jolloin ei oikein tiennyt kuka oli. Ei osannut ottaa suuntaa, ei tehdä suunnitelmia. Epätietoisuudessa unohti lopulta kokonaan jossain olevan vielä tulevaisuuskin. Unohti, kunnes joku ravisteli hereille unensekaisista päivistä ja patisti oikeasti tekemään jotain.

    Mutta vielä ei ollut sen aika, vielä sai istua keskellä pilvistä maisemaa ja olla hiljaa.

    Siinä istuessaan Deidara huomasi, kuinka hiljaisuus alkoi soida. Tätä Sasorikin varmaan aina kuunteli, Deidara ajatteli, siksi hän oli aina niin vähäpuheinen. Tuuli oli ottanut esiin huilunsa, se havisutti varovasti ruohoa ja puiden lehtiä. Kävi kaksikon hiuksissa, kiikuttamassa läheistä keinua ja tervehtimässä kukkasia ennen kuin palasi takaisin taivaalle.

    Oli niin hiljaista, että melkein kuuli pilvien liikkeet niiden yrittäessä viedä yhä enemmän tilaa auringolta.

    Deidara tunsi pienen virnistyksen nousevan kasvoilleen. Sasori olisi varmasti ollut ylpeä, jos olisi tiennyt hänen arvostavan hiljaisuutta.

    Silmäkulmastaan Sasori huomasi Deidaran suupielteen kääntyneen huvittuneeseen hymyyn ja käänsi pähkinän ruskeat silmänsä toista kohti.

    Hetkeksi Deidaran silmät jäivät ihastelemaan, kuinka vanhemman hiukset heilahtivat hieman tämän kääntäessä päätänsä. Hän piti niin paljon toisen hiuksista, niiden väristä. Huomattavan täyteläiseen punaiseen sekoittui tummenpia sävyjä, hieman ruskeaa ja joitain pieniä häivähdyksiä, joita Deidara ei osannut nimetä. Usein hän yllätti itsensäkin näpräämästä hieman normaalia jäykempiä huissuortuvia, kunnes Sasori hermoistui hänelle ja käski lopettamaan.

    "…Huhuu?" Sasorin ääni kuulsi Deidaran mietteiden läpi. Nuorempi ravisti päätänsä karkottaen ajatukset ja katsoi Sasoria kysyvästi.
    "Sanoitko jotain, un?"
    Sasori pyöräytti silmiänsä.
    "Sanoin."

    Deidara jäi odottamaan toisen kertaavan kysymyksensä, mutta turhaan. Tämä oli yksi niistä piirteistä, jotka hän olisi halunnut poistaa Sasorista. Räjäyttää, hävittää, kadottaa taivaan tuuliin.

    Deidara tiesi, että Sasori ei pitänyt siitä kuinka Deidara aina välillä ei kuunnellut häntä. Aluksi hän oli torunut nuorempaa siitä, huomauttanut lähes ivallisesti, läpsäyttänyt takaraivoon, mitä ikinä oli keksinytkään.

    Sitten hän oli tajunnut paljon paremman keinon.

    Hän oli aivan hiljaa. Hänen ei tarvinnut sanoa mitään saadakseen Deidaran katumaan huomionsa herpaantumista. Sasori tiesi kuinka utelias toinen oli, hän tiesi sen paremmin kuin kukaan muu. Ja tälläiset tilanteet, peitetty tieto ja epävarmuus toisen asiasta, herättivät tuon uteliaisuuden helposti

    Ja ennen kuin Deidara huomasikaan hän oli anelemassa, että saisi kuulla Sasorin asian uudestaan.

    Tämä oli sellaista hiljaisuutta, josta Deidara ei pitänyt. Lopulta hän tuhahti tyytymättömänä unohtaen ylpeytensä ja avasi suunsa.

    "Mitä sinä sanoit, un", Deidara kysyi.

    Hän vihasi sitä itsetyytyväistä hymyä, joka nousi Sasorin kasvoille. -Ja toisaalta kuitenkin, hän olisi halunnut ottaa siitä kuvan ja katsoa sitä joka ikinen hetki.

    "Kysyin, että miksi sellainen hymy", vanhempi vastasi jatkaen kuitenkin heti, "mutta ei sillä enää ole väliä, et näytä enää yhtä iloiselta."
    "Ja kenenköhän syy se on, un?" kysyi nuorempi kääntäen kasvonsa pois päin.

    Ja heti hänen teki mieli räjäyttää jotain, ehkä itsensä tai sen ympäröivän hiljaisuuden, jonka takia kaikki kuului niin selkeästi, kuullessaan Sasorin äänensävyn tämän puhuessa taas.

    "Teenkö minä sinut surulliseksi?"

    Deidara oli varma, että Sasori teki tämän tahallaan. Sai äänensä kuulostamaan niin vilpittömän hämmästyneeltä, epäuskoiselta ja surulliselta. Joku muu olisi ehkä uskonutkin esityksen, mutta Deidara tunsi toisen liian hyvin. Tämä oli kaikkea muuta kuin vilpitön ja epäuskoinenkin vain ihmisten typeryyttä kohtaan.

    Mutta surullinen Sasori oli toisinaan ja Deidara inhosi sitä. Hän oli niin huono sellaisissa tilanteissa, niin kuin oli Sasorikin. Molemmat olivat niinäkin hetkinä hiljaa, mutta aivan eri syistä kuin nyt. Sasori siksi, ettei olisi ikinä suostunut myöntämään olevansa surullinen ja Deidara siksi, ettei hän osannut tehdä mitään.

    Nopealla liikkeellä Deidara pakotti päänsä kääntymään takaisin Sasoria kohti. Heti kun hän näki toisen silmät hän tiesi, että toinen oli jälleen vain bluffannut. Silti, ihan vain varmuuden vuoksi, Deidara juoksutti nopeasti ulos suustaan sanat, jotka oli äkkiä muotoillut.

    "Et, un, et sinä tee."

    Sasori katsoi häntä hiljaa. Katse oli melkein lämmin, aavistuksen hyväksyvä ja ennen kaikkea omistava. Ei kovin hitaasti, mutta hyvin hellästi hän kumartui ja kosketti huulillansa Deidaran suupieltä.

    "Hyvä, minä jo ehdin pelästyä", hän sanoi Deidaran korvaa vasten.

    Ensimmäiset sadepisarat putosivat jo. Deidara halusi uskoa, että hänen sisällänsä kulkeva väristys johtui niistä. Hän ei halunnut olla näin riippuvainen toisesta ihmisestä.

    Ja samaan aikaan ajatus siitä oli niin kiehtova. Niin lämmin ja turvallinen.

    Hieman eri aikoihin he nousivat penkiltä, Sasori ensin ja Deidara perässä, kun sade alkoi hitaalla tahdilla yltyä. Pisaroiden ropina oli jo rikkonut hiljaisuuden, kesä päivä, hetki penkillä ja pienet minuutin olivat särjetty. Ei ollut enää syytä jäädä siihen.

    "Et sinä surulliseksi tee, un", Deidara sanoi vielä, "enemmän onnelliseksi."

    Hän ei nähnyt Sasorin kasvoja, mutta tiesi tämän hymyilevän samalla tavalla kuin Deidarakin sillä hetkellä.

    ***

    A/N: Jos jaksoit lukea tänne asti, niin jaksat varmasti myös kommentoida, etkös? Täältä löytyy lisää ficcejäni, lähinnä SasoDeitä. Vaikka tästä lähtien varmaan lisään uudet ficit myös tänne. Ehkä.
    /kill edit/ Gah, headeriin lisäys jotta oneshot on kyseessä.

    #92733

    Nätti oli. SasoDeistä en usein välitä mutta tästä pidin. 8DD Olit kertonut kaiken hyvin kuvaannollisesti ja tahdikkaasti. Loppu oli paras! Pidän tästä itseasiassa ihmeen paljon! 8D
    Todella lyhyesti kommentoitu tiedän. XD

    #92748
    AvatarKawamaru
    Participant

    A-HAAA! TÄMÄ ficci! =D Luin tämän aikoinaan myös n.fissä ^^ En muista, kommentoinko sinne, joten kommentoidaanpas tänne sitten:

    Yksi suosikkiparituksistani, uih~ <3 x3 Olit osainnut kuvailla tilannetta erittäin hyvin ja kerronta oli sujuvaa. Kuten japan-angelkin totesi, loppu oli jotain mahtavaa ^^ Olet kyllä hyvä ficcari, luen mielelläni useamminkin töitäsi!

    Anteeksi, ei kovin pitkä kommentti, mutta tämä turrutti järkeni. *ei ole lukenut aikoihin SasoDeitä ja tämä paransi asiaa huomattavasti*

    #92758
    Avatarräsynukke
    Member

    Kiitoksia molemmille kommenteista.~: ) Ja ei, Kawamaru, et ollut kommentoinut aiemmin. Mutta kiva nyt tietää, että luet kirjoituksiani sielläkin. *poistuu hämillänsä takaoikealle*

    #92927
    AvatarFairymania
    Participant

    Todella sujuvaa tekstiä! Pidän erityisesti tavastasi kuvailla, sillä sen perusteella pääsee heti mukaan tarinaan. Kuvailun määrällä ja sen laadulla pystyy heti arvioimaan, millainen kirjoittaja on. En ole itse kovin paljoa seurannut Narutoa, joten en tiedä, millaisia nämä hahmot oikeasti ovat, mutta silti oli helppo lukea tekstiä, koska tuohon tilanteeseen voisi istuttaa helposti jotkut muutkin hahmot. Se siis oli plussaa, että olit kirjoittanut sellaisen tarinan, jonka ymmärtämiseen ei vaadita suurempia tietoja Narutosta.

    Harrastatko tai oletko harrastanut roolipelaamista? Jos vastaat myöntävästi, niin en ihmettele. Pidin tarinasta! Jatka ihmeessä! 😀

    #92930
    Avatarräsynukke
    Member

    Again, paljon kiitoksia kommentista! Kai se on ihan ymmärrettävää, ettei Narutosta tarvitse paljoakaan tietää kun kyseessä on kerta AU.: DD Mutta ei, en ole koskaan kokeillutkaan roolipelaamista. Joskus on tehnyt mieli kokeilla, though.
    Ahem, unohdin ilmeisesti laittaa headeriin maininnan, että tämä oli oneshot. Pitääkin korjata tilanne.

    Seriosly, en kyllä odottanut näin positiivista vastaanottoa, lol. Kritiikkiä, anybody?

    #93143
    AvatarArty-chan
    Member

    Nee hee… Takaisinmaksun aika…

    Oho…

    Damn! It´s too good! Eeeeei, en keksi itsekään kritiikkiä. Erityisesti pidin siitä miten alku oli tehty. Ihania kielikuvia.
    …. Enkä sitten osaa kommentoida, tiedän tiedän.

    Antaa tulla niitä muitakin vaan, tässä on sinulle lukija.

    #93144
    Avatarräsynukke
    Member

    Haha, kun luin tuon "takaisin maksun aika" olin ihan varma että sieltä tulee jotain kamalaa flamea.: DD Mufasahahaa~
    Ja kiitos.

    #93191
    AvatarShiroyuuun
    Member

    Ihanaa saada tännekkin SasoDeitä, se kun on yksi suosikkiparituksistani~ 83 Ja tämä oli todella hyvä, kaikkea oli kuvailtu hyvin ja hahmoistä pääsi kärryille. Koko ficci oli todella hyvä ja ihana. En tiedä muistuttivatko hahmot niin kamalasti alkuperäisiä, en kiinnittänyt siihen huomiota lukiessani.

    Tästä taisikin tulla yksi suosikkificeistäni~ Erityisesti pidin alusta ja lopusta. (niinkuin aika moni muukin, asd.)

    #93216
    Avatarräsynukke
    Member

    Once again, tuhottomasti kiitoksia kun vaivauduit kommentoimaan. Jokainen kommentti saa minut niin hyvälle tuulelle~
    Shiroyuuun wrote:

    Tästä taisikin tulla yksi suosikkificeistäni~

    Heart attack, uh oh.

Viewing 10 posts - 1 through 10 (of 10 total)
  • You must be logged in to reply to this topic.