Dream Kiss

Mmh, rapeat 9 sivua mangatupia, eikä omaansa ole Dream Kissille. Onhan täällä toki sohjotupa, mutta sitten taas toisaalta paaaaaljon vähäpätöisemmilekin sarjoille on omat tupansa, niin kyllä minun nyt oli aivan ehdottomasti korjattava tämä vääryys, ja perustaa tälle mössöshõjon aatelille oma tupansa. Tässä sivussa tietysti kehoitan kaikkia lukemaan ko sarjan, ja siitä sitten voimme täällä kaikki kirahvit yhdessä keskustella, sitten.

No jos jollain nyt on niin suuri aukko sivistyksessä, ettei tiedä mitä DKissä tapahtuu, niin se on semmoinen, että Azuki on semmoinen ihan tavallinen tyttö, joka koulii viileistä ja vähemmän viileistä nuorukaisista julkimoita. Näitä julkimokokelaita varten on sitten semmoinen Romeo-opisto, jossa he harjoittelevat kaikenmoisia hyödyllisiä julkimon taitoja, tanssia ja laulua ja semmoista, ja sitten käykin niin, että yksi niistä hehkeistä ja villeistä, ei sentään taikavoimaisista, pojista saa Azukin hormoonit hyrräämään. Loppuhan onkin sitten pelkkää jännityksentäyteistä sohjoilua.

Minä luin DKit alunperin vähän trolliakseni, koska selailtuani huomasin, kuinka hulvatonta Ohyan kuvitus oli. Nimittäin kun DKeissä on melkomoisen persoonallinen kuvitus. Yleensä kun sohjossa on vain semmoisia rasittavia anorektisia mutantteja, niin DKeissä kaikki ihmiset ovatkin semmoisia suhteettoman pienipäisiä bodarinvartaloisia jättiläisiä. Aluksi ajattelin, että luenpa tämän vain saadakseni räkäiset naurut hassusta kuvituksesta, mutta sitten lukiessani huomasinkin, että taide on DKeissä kyllä oikeasti todella hienoa. Juuri tuommoista persoonallisuutta moni Näin piirrät sohjomangaa -kirjasta piirrustustyylinsä ammentanut sohjomanga kaipaisi.

No, tuossa nyt vähäsen selitin DKien juonta, minkä nyt muistin, se nyt ei mikään varsinmoisen persoonallinen ole, mutta toisaalta, koska sarja on älytty pitää vain 4 osan pituisena, niin persoonaton juonikaan ei kerkeä haitata. Eikä se oikeastaan edes ole niin persoonaton kuin voisi olla, nimittäin kuinka monessa sohjomangass on Rome-opisto, eippä kovinkaan monessa. Muutenkin DK oli mielestäni erittäin miellyttävää luettavaa ja katseltavaa, melkein voisi sanoa, että yksi parhaita sohjosarjoja joita olen lukenut.