Dream (Naruto, SasuNaru-hömppää)

Kirjoittanut: Greensister
Genre: Ei luokiteltu
Warning: Sisältää parituksen SasukexNaruto, jos et pidä niin mene pois (:
Summaru: Sasuke ei ikinä lähtenyt Konohasta Ääneen, mutta karkasi kylästä hänen ja Naruton riidan takia kolme vuotta sitten Juhannuspäivänä. Team 7 etsii poikaa kaikkialta, mutta häntä ei löydy. Naruto ja Sakura masentuvat kumpikin. Kolmen vuoden jälkeen Shippuden ikäisinä he ilmoittautuvat mukaan ryhmään, joka matkaa kohti pientä saaripahasta.

A/N No, tää perustuu miun uneen, joten anteeksi jos tämä on vähän sekava/olen jättänyt joitain asioita vain omaan tietooni (:

Puinen laiva halkoi aallotonta ulappaa. Sen kannella hääri ihmisiä, mutta yksi tuijotti taivaanrantaan masentuneena. Kukaan ei oikeastaan välittänyt hänestä, mikä sopi keltahiuksiselle ninjapojalle täydellisesti. Kenenkään ei tarvinnut välittää hänestä juuri sillä hetkellä. Kuitenkin, aina jostain löytyy yksi idiootti kysymään tietyt sanat.
”Naruto, oletko kunnossa?” Paikalle hiippaillut Sakura kysyi. Naruto ei irrottanut katsettaan merestä, mutta vastasi huokaisten.
”Tietenkin.” Sakura katsoi poikaa epäillen.
”Oletko varma?” Tyttö kysyi. Naruto nyökytti.
”Hyvä on, mutta jos sinulla on jotain asiaa niin voit aina tulla kertomaan minulle.” Sakura lähti pois. Naruto puri alahuultaan. Kuinka tyhmää Sakura esitti, tietenkään Naruto ei ollut kunnossa. Kumpikin tiesi mikä päivä oli, samaisena päivänä kolme vuotta sitten Narutolla ja Sasukella oli ollut riitaa jonka seurauksena Sasuke oli lähtenyt kylästä, eikä ollut palannut. Yhdessä Naruto ja Sakura olivat kahlanneet monet kylät etsien poikaa, mutteivät olleet löytäneet. Se oli kova paikka kummallekin, mutta he pääsivät siitä yli. No, ei kunnolla ikinä, mutta hyvin lähellä he olivat. Kolme vuotta sen tapahtuman jälkeen he kumpikin ilmoittautuivat mukaan erikoisryhmään, jonka tarkoituksena oli matkustaa kohti pientä Tacata-saarta joka sijaitsi kaukana muusta sivistyksestä, mutta jolla oli kuitenkin suuri vaikutus tuontitavaroidensa takia ulkomaailmalle. Siellä kävi ihmisiä vain parin vuoden välein tarkistuttamassa tilit. Tilaisuus päästä tutustumaan saaren harvinaiseen luontoon oli ainutlaatuinen.
”Maata!” Joku huudahti. Kaikki kerääntyivät heti kannelle näkemään kohdesaarensa. Narutokin jopa käänsi päätänsä.
”Siellä se on pojat!” Kapteeni huudahti, ”Monen päivän matka on ohi, edessämme häämöttää Tacata-saari!” Osa henkäisi ihmetyksestä. Jo kaukaa näki, että saaren luonto oli ainutlaatuinen. Saari melkein hohti eri värejä kukista ja puista ja merikin näytti muuttavan väriään mitä lähemmäs he pääsivät.
”Se on kaunis.” Sakura ihmetteli. Narutokin hämmästeli, mutta kahden vuoden takainen tuttu ajatus otti kuitenkin vallan.
”Hyvää juhannusta Sasuke…” Poika mutisi tuuleen.

Ankkuri loiskahti veteen ja hetken päästä ihmiset alkoivat pakkautua ulos veneestä. Satama näytti ihanalta, se oli kuin sadusta. Talot kohosivat korkealle mäkeä pitkin ja jokainen oli puoliksi peittynyt mitä ihanimpiin kasveihin. Kylä tai kaupunki näytti pieneltä, mutta tunnelmaltaan tiiviiltä. Kapteeni kertasi vielä porukan isojen jehujen kanssa aikataulusta, he viettäisivät kolme päivää saarella, ja sitten lähtisivät. Jos joku jäisi saarelle, häntä ei tultaisi hakemaan ennekuin parin vuoden päästä.
Naruto ja Sakura lähtivät yhdessä tutkimaan saarta. Aina sieltä täältä tuli joitain saarelaisia, jotka halusivat kovasti jutella heille, kuulla tarinoita ulkomaailmasta. Monesti he jäivätkin suustaan kiinni kun Naruto vähän innostui kertomaan seikkailuistaan. Innostus kuitenkin lamaantui aina, kun hän tulikin ajatelleeksi Sasukea.
”Mikä luulet olevan saaren vientituote?” Naruto kysyi Sakuralta kun he kapusivat mutkittelevaa katua yhä ylemmäs.
”Kukat?” Sakura ehdotti katsellessaan kirkkaita, suuria kukkia erään talon pihalla.
”Pidättekö kukistamme?” Kuului tytön ääni. Kumpikin kääntyi katsomaan puhujaa. Erään talon pihalta tuli hiukan heitä nuoremman oloinen tyttö, jonka valkeat pitkät kutrit olivat pirteällä nutturalla hänen päälaellaan. Hänellä oli päällään vaatteet jotka toivat pakostakin Sakuralle mieleen Yamanakan kukkakaupan vaatetuksen.
”Oi, oikein paljon!” Sakura sanoi iloisesti. Tyttö näytti ylpeältä.
”Tacata-saaren asukkaat ovat hyvin ylpeitä harvinaisista kasveistaan.”
”Syytä ollakkin!” Naruto naurahti. Tyttö punastui lievästi.
”Minun nimeni on Yowai, omistan Yaman kukkakaupan.” Yowai osoitti taloa jonka pihasta hän oli juuri tullut.
”Ei ihme…” Naruto kuiskasi Sakuralle, ”Täällä tienaa varmaan hyvin kukkakauppiaana.” Sakura tirskahti.
”Kiinnostaisiko teitä tulla katsomaan? Voisin kertoa teille erilaisista saaren kasveista.” Yowai ehdotti. Naruto ja Sakura katsahtivat toisiaan.
”No, siinähän se kolme päivää kuitenkin menisi.” Naruto totesi.
”Me tulemme mielellämme!” Sakura sanoi. Yowai hymyili ja johdatti kaksikon sisään.
”Sasuke, meillä on asiakkaita!” Yowai huusi heti päästyään sisälle. Jos nimi olisi ollut jokin toinen, Naruto ja Sakura olisivat hämmästelleet upeaa kukkakauppaa. Niin ei kuitenkaan käynyt.
”Sa-”
”-su-”
”-ke?” He sanoivat yhteen ääneen. Kummankin henki salpaantui kun huoneen toisessa päässä olevasta ovesta tuli esille heidän ikäisensä mustahiuksinen poika jonka silmillä oli vanhannäköinen sähkönsininen kangaspala.
”Yowai, eikö pieneen päähäsi mahdu ajatus siitä, etten halua tavata asiak-” Sasuken lause jäi kesken kun Sakura kiljahti itkun partaalla.
”Sasuke!” Poika vavahti.
”Häh? Sakura?” Sakura lähti juoksuun pillahtaen itkuun ja rutisti Sasuken märkään halaukseen.
”Au, älä kurista minua!” Sasuke huudahti Sasukemaiseen tyyliinsä.
”Sasuke!” Sakura itki.
”Mitä täällä tapahtuu?” Yowai ihmetteli kasvoiltaan todella punaisena, ”Sasuke, kuka tämä tyttö on!”
”Voi, olemme Naruton kanssa olleet niin huolissamme!” Sakura sanoi kyyneleidensä seasta. Sasuke jäykistyi.
”Naruto? Onko hänkin täällä?”
”Jonkun on parempi selittää minulle heti!” Yowai sanoi hyvin ärsyyntyneenä.
”Onon! Tuossa ovel-… -lla?” Sakura tajusi silloin, että Naruto ei ollut enää kaupassa.

Naruto juoksi mäkeä alas. Aluksi hän oli ollut onnellinen ja helpottunut Sasuken nähtyään, mutta sitten hänen oli pakko päästä ulos. Onni oli kadonnut hetkessä ja kasvanut peloksi kun kummalliset ajatukset olivat putkahtaneet hänen mieleensä: Mitä jos Sasuke olisi hänelle vieläkin vihainen, mitä jos vanha riita puhkeaisi jälleen. Mitä jos juuri sen takia Sasuke oli jättänyt kylän, ettei hän enää kestänyt nähdä Naruton naamaa. Yllättävä tunteiden purkaus kasvoi pojan sisällä ja hän lysähti maahan. Lämpimät onnen ja pelon sekaiset kyyneleet valuivat vuolaina tämän kasvoja.

”Sasuke, miksi sinulla on tuo vanha rätti silmilläsi?” Sakura kysyi kolmannen halauksen jälkeen ja yritti ottaa Sasuken silmillä olevaa kangasta pois. Sasuke kuitenkin tarrasi tämän käteen.
”Älä.”
”Mitä?” Sakura ihmetteli.
”Sasuke!” Yowai kiljahti, ”Onko hän se!?” Ääni kuulosti Sakuran korviin hyvin mustasukkaiselta ja hän punastui.
”Minun pitää päästä Naruton luokse.” Sasuke sanoi totisesti.
”Onko hän se!?” Yowai kiljui.
”Sasuke?” Sakura ihmetteli. Mitä täällä tapahtui, miksi pojalla oli kangaspala silmillään, miksi hän oli täällä?
”Vie minut Naruton luokse!” Sasuke määräsi. Sakura epäröi.
”Sa… suke…” Tyttö ei osannut sanoa muuta.
”Sasuke!” Yowai kiljui. Sasuke silitti Sakuran kättä.
”Sakura. Vie minut Naruton luokse. Sitten selitän kaiken.”
”Hyvä on.” Sakura myöntyi ja pyyhki kyyneleet poskiltaan, ”Mennään.” Hän otti paremman otteen Sasuken kädestä ja lähti viemään sokkoa poikaa ulos.
”Sasuke!” Yowai kiljui vielä.

Naruto istui edelleen kadulla ja nyyhkytti. Ohi kulkevat ihmiset katsoivat häntä hiukan kummallisesti, mutta jättivät rauhaan.
”Narutoo!” Sakuran ääni kuului. Naruto nousi äkkiä ylös ja pyyhki kyyneleensä. Sitten hän katsoi sumein silmin ylämäkeen. Sieltä tuli Sakura, joka johdatti Sasukea mukanaan. Naruton valtasi äskeinen pakokauhu, mutta tällä kertaa hän ei lähtenyt karkuun. Nielaisten palan pois kurkustaan Naruto oli valmis ottamaan kohtalonsa vastaan.
”Naruto, Sasukella on sinulle asiaa!” Sakura huusi vielä hyvän matkan päästä. Pala palasi Naruton kurkkuun. Hänelle? Asiaa?
”Missä hän on?” Sasuke kysyi kun he vihdoin olivat Naruton kohdalla. Sakura ohjasi Sasuken käden Naruton käteen.
”Naruto!” Sasuke henkäisi.
”Sasuke.” Naruto sanoi yrittäen pidättää itkua. Sillä hetkellä se oli erityisen vaikeaa. Oli hämmentävää nähdä kuinka paljon Uchiha oli kasvanut kolmessa vuodessa, kuinka hiukset olivat pidentyneet, mutta ne olivat edelleen yhtä sähköisen näköiset kuin ennenkin, naaman muodot olivat jäykistyneet ja niin edespäin.
”Naruto, olen niin pahoillani.” Sasuke sanoi todellinen anteeksipyyntö äänessään, ”Minun ei olisi pitänyt lähteä, minun,”
”Sasuke, älä.” Naruto keskeytti, ”Minun se pahoillaan pitäisi olla, minä olin hölmö.” Heidän viereltään kuului Sakuran niiskaus.
”No niin olit, mutta niin olin minäkin.” Sasuke sanoi nyt jo kuulostaen omalta itseltään. Tuli hetkellinen, mutta sitäkin kiusallisempi hiljaisuus.
”Saat anteeksi.” Naruto sanoi hiljaa hymyillen. Pieni hymynkaari kasvoi Sasukenkin kalpeille kasvoille.
”Niin sinäkin tomppeli.” Naruto naurahti. Voi kuinka hän oli kaivannut Sasuken solvauksia. Naruto nosti oman kämmenensä ilmaan, samoin Sasuken ja löi heidän kätensä yhteen. Sitten hän naurahti helpottuneena.
”Mukava nähdä sinua!”
Yhdessä Sakuran kanssa Naruto auttoi Sasuken istumaan penkille läheisen puiston viereen. Sitten Sasuke kertoi kaiken.
”Kolme vuotta sitten riitamme jälkeen kun lähdin kylästä, tarkoitukseni ei ollut karata, vain lähteä selvittämään päätäni. Kuljin ajatuksissani merelle ja ennen kuin tajusinkaan olin avomerellä ja voimani olivat lopussa. Pyörryin siihen paikkaan ja seuraavan kerran heräsin kalastajaveneestä, joka oli matkalla tänne. Päätäni särki hirvittävästi, enkä keksinyt muuta kuin pistää otsapantani silmilleni. Saarelle minut tuotiin nukuksissa ja kaikki luulivat minua sokeaksi. Minulle kerrottiin, että saarelta ei pääsisi pois ennekuin seuraavan kerran parin vuoden päästä, niinpä Yowain vanhemmat ottivat minut siksi aikaa heille töihin. He kuolivat parin viikon päästä siitä ja Yowai peri kaupan. Sittemmin olen odottanut seuraavan laivan tuloa auttaen Yowaita koko saaren luullessa minua sokeaksi.”
”Miksi ihmeessä halusit kaikkien luulevan sinua sokeaksi?” Naruto ihmetteli. Sasuke kohautti olkapäitään.
”No, sittenhän voit jo ottaa tuon pois silmiltäsi.” Sakura sanoi.
”Ei. Ei vielä.” Sasuke sanoi. Sakura kohotti kulmiaan, mutta hyppäsi sitten iloisesti ylös.
”Minä menen heti ilmoittamaan kapteenille, että varaa yhden ylimääräisen paikan laivasta!” Sen sanottuaan hän lähti kohti satamaa.
”Pitäisikö meidän mennä mukaan?” Naruto kysyi.
”Ei.” Sasuke sanoi, kääntyi penkillä sivuttain ruumis kohti Narutoa ja risti jalkansa penkin päälle.
”Naruto, ota kangas pois.” Hän sanoi. Naruto ei tajunnut.
”Mitä?” Sasuke nappasi tämän käden omaansa.
”Haluan, että sinä otat kankaan pois silmiltäni.” Naruto epäröi hetken, mutta tarttui sähkönsiniseen kankaaseen ja veti sen pois pojan silmiltä. Hetken Sasuke räpytteli mustia silmiään auringon valosta häikäistyneenä.
”Et ole tullut yhtään järkevämmän näköiseksi kolmen vuoden aikana.” Hän sanoi irvistäen.
”No et sinäkään!” Naruto puuskahti ja töksäytti Sasukea otsaan kämmenellään. Sasuke katseli ympärilleen.
”Oho. En tullut ajatelleeksikaan kuinka kaunista täällä on.”
”Kolmeen vuoteen!?”
”Pidä itse rättiä silmilläsi sama aika niin et paljoa tule ajatelleeksi miltä ulkona näyttää!” Sasuke kivahti. Naruto nauroi.
”Mainitsinko jo kuinka mukava on nähdä sinua.” Naruto huudahti ja pörrötti Sasuken hiuksia. Hetken tämä näytti siltä, että voisi murhata Naruton, mutta ei tehnyt sitä.
”Sasuke!” Kuului Yowain kiukkuinen ääni. Hän tömisteli vähän matkan päästä hyvin murhaavan näköisesti.
”O-ou, tyttöystäväsi on vihainen.” Naruto nauroi ja nousi ylös, ”Minun on parempi mennä Sakuran mukaan! Nähdään!” Sitten hän lähti juoksemaan suuntaan mihin Sakurakin äsken. Sasuke alkoi heti näytellä sokeaa.
”Niin?” Hän sanoi katse jossain ihan muualla kuin suuntaan mistä Yowai tuli.
”Selitä!” Yowai kiljui.
”Vanhojen tuttujen tapaaminen vain, ei sen kummoi-”
”Onko se hän!?” Yowai kiljui.
”Kuka on kuka?” Sasuke kysyi.
”Tuo tyttö! Hänellekö olet kaikki nämä vuodet yrittänyt lähettää niitä kukkia!?” Yowai huusi, ”Aina joka juhannus ja 10. lokakuuta! Se on hänen syntymäpäivänsä, eikö olekkin!?”
”Yowai, rauhoitu. En ole,”
”HÄN ON SINUN TYTTÖYSTÄVÄSI EIKÖ OLEKKIN!?” Yowai karjui pää punaisena.
”Ei ole.” Sasuke sanoi pitäen äänensä tasaisena, ”Sakura ei ole minulle mitään muuta kuin ryhmäläinen.” Vastaus rauhoitti tyttöä hiukan.
”Eikö? Entäs se poika?”
”Naruto? Vielä vähemmän.” Sasuke sanoi. Hymy palasi Yowain kasvoille.
”No hyvä!” Sitten hän istui Sasuken viereen, ”Tiesinhän minä sen kokoajan.” Sasuke huokaisi. Aina tytöt olivat hänen perässään. Hyvin ärsyttävää.

Kun Sakura ja Naruto saivat asiansa hoidettua laivalla, he kapusivat uudestaan Yaman kukkakaupalle. Yowai ja Sasuke olivat jo siellä, Sakura oli innoissaan valmiina auttamaan Sasukea pakkaamaan. Yhdessä he menivät Sasuken perässä jonnekin. Yowai hiippaili Naruton vierelle.
”Tiedätkö kuka se on?” Hän kuiskasi.
”Kuka?” Naruto kysyi ihmeissään.
”Sasuken salainen tyttöystävä.” Yowai kuiskasi.
”Mikä?!” Naruto ihmetteli. Oliko Sasukella tyttöystävä?
”Niin. Aina joka juhannus ja 10. lokakuuta Sasuke lähettää salaiselle tyttöystävälleen kukan.” Yowai supsutti.
”Kukan?”
”Niin, ei täällä mitään muuta ole. Hän lähettää sen kuin kertoakseen olevansa kunnossa.”
”10. lokakuuta?” Naruto ihmetteli. Yowai nyökytti.
”Niin. Se on kaiketi tytön syntymäpäivä.” Sitten hän katsoi Narutoa syvälle silmiin, ihankuin yrittäen lukea pojan ajatuksia, ”Tunnetko ketään tyttöä jonka syntymäpäivä sattuisi sille päivälle?” Naruto katsoi kummissaan oven suuntaan mihin Sasuke oli Sakuran kanssa äsken mennyt.
”En.” Hän vastasi. Se oli hänen syntymäpäivänsä.
”No, eipä sillä ole väliä.” Yowai sanoi iloisesti, ”Yksikään niistä kukista ei ole ikinä päässyt perille.”
”Mitä tarkoitat?” Naruto kysyi. Yowai väläytti hänelle valkoisia hampaitaan.
”Minä olen varastanut ne kaikki. Tuolla ne ovat kaapissa.” Hän sanoi hiljaa. Naruto katsoi kaappeja.
”Kolmen vuoden takaa?”
”Jep! Yaman kukat ovat tunnettuja kestävyydestään!” Yowai sanoi pirteästi. Naruto katsoi häntä.
”Saanko nähdä?” Yowai luuli myyntipuheensa tepsineen ja vei Naruton piilokaapilleen. Avatessaan sen Naruton henki salpaantui. Kaapissa oli kuusi erilaista kukkaa, jotka olivat todennäköisesti saaren kauneimmat.
”Oho.” Hän sanoi.
”Eikö vain? Sasukella on muuten todella hyvä tuntemus kukkiin vaikka sokea onkin. Tuo tuolla, sen nimi on Caritas fulgur, ja sen vieressä oleva, tuo tummanoranssi, aika sanomaton kukka, mutta tuoksu. Ah! Sen nimi on Fortuna, ei mitenkään erikoinen nimi, tai kukka, mutta sen kerrotaan tuovan onnea. Ja tuo taas on Iudicium verum, eli tuomio oikea. Kuulemma, jos sen taittaa ja kantaa mukanaan, kukka alkaa tuoksua kun joku, joka rakastaa taittajaa, on lähettyvillä. Entäs sitten tuo,” Yowai jatkoi selittämistä, mutta Naruto ei enää kuunnellut. Kenelle Sasuke oli yrittänyt lähettää näitä kukkia kahtena päivänä vuodessa, jotka olivat Narutolle tärkeitä?
”Mikä tuo on?” Naruto kysyi ja osoitti puhtaimman ja tuoreimman näköistä kukkaa. Se oli punainen, pieni ja vaatimaton kukka, mutta todella kauniin näköinen.
”Ai se? Sen Sasuke yritti lähettää eilen. Sen nimi on Aveo. Se,” Yowailta jäi selitys kesken kun viereisestä huoneesta kuului askelia ja Sakuran ääni. Ripeästi Yowai kipitti pois kaapilta.
”Sulje se!” Hän sihahti Narutolle. Naruto teki työtä käskettyä, mutta taittoi yhden vihreän oksan Ludicium verumista.
”Olemme valmiita!” Sakura huusi tullessaan Sasuken kanssa ovesta ulos.
”Mi-mitä, ette kai te nyt jo lähde?” Yowai hermostui.
”Ei, laiva lähtee vasta ylihuomenna.” Naruto kertoi, mutta Sakuran ilmeestä näki, että hän oli valmis lähtemään jo.
”Niin, mutta kohta alkavat keskikesän juhlat kaupungilla.” Sasuke kertoi, ”Minusta meidän pitäisi mennä sinne.” Yowai ja Sakura innostuivat heti asiasta.
”Miten pystyi unohtamaan koko jutun, kuulkaa kuultaa, ne ovat saaren suurin tapahtuma! Voi ei, mitä minä pistän päälleni.” Yowai alkoi säätää.
”Mennäänkö jo?” Sakura kysyi Sasukelta. Tämä kohautti olkapäitään.
”Voi, menkää te jo, minä tulen sitten perästä!” Yowai huusi ja kipitti pois. Sakura hyppi innosta.
”Mennään Naruto!”
”Okei, nyt minä voin kävellä omilla jaloillani kun tuo hehkuttaja lähti.” Sasuke sanoi hampaidensa välistä ja kahdestaan he lähtivät ovelle päin. Naruto tuli perässä, mutta hän sattui ihmeekseen huomaamaan lempeän tuoksun joka nousi jostain hänen kukkaa pitelevän kätensä seuduilta. Hän nuuhkaisi vihreää oksaa ja tajusi sen tuoksuvan.
”Naruto, tule!” Sakura huusi jo pihalta.
”Joo!” Naruto huudahti ja juoksi kaksikon perään.

Illan myötä kadut muuttuivat. Jos saari vain pari tuntia sitten tuntui ulkopuolisesta sadulta, niin nyt hän oli joutunut jo ihan toiseen maailmaan. Joka paikkaan tuli koristeita, lisää kukkia, valoja, kukkavaloja ja ehdottomasti vielä ihmisiä. Mitä pidemmälle iltaan mentiin, sitä enemmän juhlilta alkoi näyttää. Lopulta, Sasuken keskustaksi nimeämässä osassa kaupunkia alkoi soida iloinen musiikki ja todelliset juhlat alkoivat. Sakura huomasi heidän kapteeninsa olevan jo alkuillasta täysin humalassa tanssimassa kauniiden neitokaisten kanssa. Narutolle tuli siitä miehestä pakostakin Jiraya mieleen. He pysähtyivät Sakuran takia varmaan jokaiselle myyntikojulle, sillä jokainen niistä sisälsi jälleen mitä kauneimpia ja eriskummallisempia tavaroita. Vanhojen aikojen muistoksi tyttö osti kolme pitkää paistettavaa tikkuleipää, tai mitä ne sitten ikinä olivatkaan ja yhdessä he paistoivat ne kokossa. Myöhemmin he juuttuivat eräälle pallonheitto kioskille, mistä sai kolmella kolikolla 10 palloa, mitkä piti heittää koriin. Sasuke päihitti kaksikon leikiten, vaikka esittikin sokeaa. Jossain vaiheessa Naruto huomasi eksyneensä kaksikosta. Kun etsimisestä ei tullut mitään siinä ihmispaljoudessa, hän päätti jatkaa juhlintaa. Voitettuaan tusinan kyläläisiä sikäläisessä Kukankaato kilpailussa, hän olisi voinut jatkaa pyörimistä, ellei joku olisi tarttunut häntä kädestä. Naruto säikähti hieman, mutta tajusikin sen olevan vain Sasuke.
”Siinähän sinä olet!” Naruto huudahti. Sasuken toinen käsi sukelsi pojan keltaisiin hiuksiin.
”Ahaa, olet se sinä.” Sasuke sanoi näytellen edelleen sokeaa. Naruto irrotti Sasuken käden hiuksistaan.
”Mihin sinä Sakuran kadotit?” Naruto kysyi.
”Jonnekkin.”
”Pitäsiköhän meidän etsiä hänet?” Naruto kysyi. Sasuke näytti purevan huultaan, mutta hän myöntyi. Naruto oli jo lähdössä johdattamaan tekosokeaa ystäväänsä, mutta Sasuke hoitikin asian itse.
”Hän oli jossain täällä.” Sasuke sanoi vetäessään pöllähtänyttä Narutoa mukanaan.
Minuutit vaihtuivat tunniksi, eikä Sakuraa löytynyt. Narutoa alkoi ihme ja kumma painaa jaloista se käveleminen ja hän ehdottikin, että he pysähtyisivät hetkeksi. He siirtyivät sivuun juhlaporukasta, kohti merenrantaa, että Sasuke voisi ottaa rauhassa rätin silmiltään. Hiukan matkaa rämmittyään kasvien seassa he löysivät rauhallisen kohdan kalliolta, mihin ei kuulunut juhlan melut, ei näkynyt loistavat valot ja oli vielä hyvä istua, ettei istuisi jonkin harvinaisen ihmissyöjäkukan vierelle. Väsyneenä Naruto lysähti maahan istumaan.
”Aaaah!” Hän huokaisi onnellisena, ”Tuntee kuinka veri alkaa kiertää jaloissa!” Sasuke istui tämän vierelle. Kumpikaan ei sanonut hetkeen mitään.
”Minkä ihmeen takia…” Naruto sanoi enemmänkin itselleen kuin Sasukelle.
”Hmm?”
”Minkä ihmeen takia joku haluaisi olla tälläisellä saarella sokkona?” Naruto kysyi. Sasuke ei vastannut mitään. Naruto katsoi tätä sivusilmällä ja kaivoi taskustaan pienen tummanvihreän kukan palasen. Sitten hän nuuhkaisi sitä.
”Vitsit, miten on mielenkiintoinen kukka!” Hän virkkoi iloisesti, ”Tosi hassu tuoksu, mistähän ihmeestä se on tuttu?” Sasuke katsoi hänen pitelemäänsä kasvia ilmeettömällä naamalla.
”Mitähän, jokin kotoisa tuoksu, oikeastaan haju sekoittuneena johonkin muuhun… Päällimmäisenä ei huomaisi tuota pientä sivuhajua, se saa olon aika iloiseksi…” Naruto naureskeli. Sasuke käänsi hyvin hitaasti katseensa taivaanrantaan. Naruto hyppäsi istumaan polvilleen, kierähti Sasukeen päin, otti tätä takaraivosta kiinni ja upotti naamansa tämän hiuksiin.
”Naruto mitä helvet-” Sasuke karjaisi, muttei päässyt loppuun kun tajusi Naruton nuuhkivan tämän päänahkaa.
”Ahha! Tämä se tuoksu on!” Naruto huudahti voitonriemuisesti, päästi Sasuken pään irti ja pyllähti maahan leveään haara-asentoon, ”En tiennytkään, että olet alkanut käyttää kukkaistuoksuista shampoota!” Hän nauroi. Sasuke mulkaisi poikaa ja katseli ympärilleen. Sitten hän nousi, meni takana olevan kasvikasan luokse, taittoi yhden oksan tummanvihreästä kukkakasvista ja nuuhkaisi sitä.
”Kolme vuotta Yowai pisti minut taittelemaan tätä kasvia kyllästymiseen asti ja kertomaan miltä se tuoksui. Vastaus oli todenmukaisesti aina; Ei miltään.” Sasuke lähti kävelemään takaisin ja nuuhki kasvia. Naruto seurasi katsellaan kun Sasuke käveli hänen eteensä, kyykistyi aivan hänen naamansa eteen ja haisteli vihreää oksaa lisää.
”Mutta jostain syystä…” Sasuke katsoi syvälle Naruton taivaansinisiin silmiin, ”Tämä alkoi heti tuoksua.” Naruto tunsi lievän punan kohoavan kasvoilleen. Sasuken naamalla viivähti hymynkaari. Hän kohotti vapaan kätensä, upotti sen Naruton hiuksiin pehmeästi, niin, että Naruton selkää pitkin kipitti kylmä väreen poikanen. Sitten Sasuke veti pehmeästi Naruton päätä puoleensa ja haisteli tämän päätä. Naruton kylmän väreen poikanen kasvoi hetkessä aikuiseksi ja se värisytti hänen koko kehoaan. Hän sulki silmänsä ja nautti hetkestä.
”Hmm…” Sasuke sanoi pehmeästi vetämättä naamaansa kauemmas Naruton pehmeistä hiuksista, ”En tiennytkään, että olet alkanut käyttää kukkaistuoksuista shampoota…” Hän kuiskasi. Naruto nautti tilanteesta, Sasuken hengityksestä hänen hiuksissaan, pojan lämpimästä kädestä joka hiveli hänen poskeaan. Naruto avasi silmänsä, otti Sasukea toisesta kädestä kiinni merkiksi, että tämä istuutuisi. Toinen teki työtä käskettyä ja heidän katseensa kohtasivat.
”Tiedätkö…” Sasuke kuiskasi silittäessään Naruton poskea, ”Mikä oli todellinen syy siihen, että esitin sokeaa kaikki nämä vuodet?” Naruto katsoi poikaa kysyvästi hymyillen.
”Vain silmät suljettuina pystyin elämään. Vain niin sain pidettyä sinut aina luonani.” Naruto tunsi alaselästään lähtevän lisää kylmiä väreitä. Kumpikin hengitti toisen tahtiin, kummankin sydän sykki kiivaammin mitä syvemmälle toisen silmiin he näkivät.
”Sasuke…” Nimi leikitteli Naruton kielellä tämän kuiskatessa sitä. Sasuken hengitys vaikeentui kuullessaan Naruton kuiskaavan nimeään.
”Naruto.” Sasuke kuiskasi niin hiljaa, ettei meinannut kuulla omaa ääntään. Sasuke veti kädellään Naruton kasvoja puoleensa niin, että heidän huulensa koskettivat. Naruto muisti heidän ensimmäisen suudelmansa, joka oli hiukan erilainen, hiukan nuorempana, hiukan tunteettomampi ja ehdottomasti paljon lyhyempi.

Myöhemmin, melkein keskiyöllä kaksikko lähti piilopaikastaan käsi kädessä.
”Yowai ei tainnut kertoa kaikkea Ludicium verumista?” Sasuke kysyi.
”Hmm?”
”On totta, että se tuoksuu vain henkilön, joka rakastaa taittajaa, lähettyvillä, mutta tuoksu muistuttaa myös henkilöstä.” Sasuke kertoi. Naruto nuuhkaisi kädessään olevaa vihreää, vaatimatonta kasvia.
”Huomasin.”

Kaksi päivää kului nopeasti ja kun lähtöaamu koitti, oli kylällä vielä jokin suuri jälkijuhla, missä kylän päämies piti puhetta suuressa ulkoauditoriossa. Naruto ja Sasuke, jotka kovasti yrittivät piilotella tuoretta suhdettaan, istuivat eri riveillä ja Yowai oli vielä heidän välissään. Oikeastaan hän oli Sakuran ja Sasuken välissä, mutta välissä kuitenkin. Kun kylän päämies oli puhunut pitkään ja hartaasti, eikä loppua kuulunut, sujahti Yowailta pieni lappu Sasukelle. Edellisenä päivänä, kun hänelle selvisi, ettei Sasuke ollut oikeasti sokea, hän järkyttyi hiukan, mutta sanoi sitten tietäneensä sen kokoajan.
Lapun nähtyään Sasuke naurahti pilkallisesti. Naruto yritti kurkkia kiinnostuneena heidän yläpuoleltaan mitä siinä luki, mutta Sasuke ojensikin lapun hänelle. Yowai näytti hämmentyneeltä. Naruto luki lapun ja virnisti.

Rakastatko sinä häntä?

Yowai tuijotti vuoroin Sasukea, vuoroin Narutoa tajuten hitaasti tapahtuman kulun. Naruto kaivoi virnistellen kynän taskustaan ja kirjoitti vastauksen Sasukelle.

Minun ei ole tarvitse lähetellä kukkia kertoakseni sitä