Eväsretki (Sarja: Naruto)

Home Forums Sekalaista Omat tarinat Eväsretki (Sarja: Naruto)

  • This topic has 1 voice and 0 replies.
Viewing 1 post (of 1 total)
  • Author
    Posts
  • #112276
    hdkg35d
    Participant

    Nimi: Eväsretki
    Paritus: NejiTen
    Ikäraja: Sallittu kaikille. ^^ Ei sisällä seksuaalisia kohtauksia, kiroilua, paheita kuten huumeita, tai väkivaltaa.
    Genre: Huumori, pieni romantiikka
    Disclaimer: Hahmot kuuluvat Masashi Kishimotolle, tarina on minun omatekemäni. Omia hahmojani tässä ficissä ei ole. Ei spoilereita.
    Kommentit, risut, ruusut ja Kismetit ovat tervetulleita! x3

    Ficci naruto.fissä.

    Tälle ficille on myös jatko-osa, Satukirja jolla ei ollut onnellista loppua (Sangatsu Mangassa, naruto.fissä), mutta sitä ei ole välttämätöntä lukea että ficci päättyisi. Tämä ja jatko-osa ovat siis tavallaan molemmat omia tarinoitaan, mutta jos ne molemmat lukee, voi löytää uusia merkityksiä niille.

    *-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*

    Oli vaaleanpunaisen sateen aika.

    Puistoon oli kerääntynyt suuri määrä ihmisiä, luultavasti lähes koko Konohan väki. Jopa kaikki ninjat, joilla ei ollut suurempia tehtäviä täytettävinään, olivat saaneet Hokagelta erikseen luvan tulla ihailemaan kirsikankukkien sadetta. Muutama viikko sitten kukat olivat olleet täydessä kauneudessaan, mutta koko kylän ninjoja koskeva tehtävä oli riistänyt heiltä mahdollisuuden saapua hanami –juhlaan. Nyt kannatti siis ottaa kaikki mahdollinen irti.

    Ja se todellakin kannatti. Joidenkin mielestä oli surullinen näky, kun puut riisuutuivat vaaleanpunaisista lehtiverhoistaan, joistakin vaaleanpunaisten terälehtien sade oli kaunista. Joka tapauksessa tuo luonnonilmiö oli näkemisen arvoinen, erityisesti kun se tapahtui vain kerran vuodessa lyhyen ajan. Kuin värikäs syksy, joka ei kuitenkaan kestänyt yhtä kauaa. Lehtien lailla kirsikankukkien terälehdet kerääntyivät maahan paksuksi matoksi, johon hiljalleen alkoi ilmestyä ihmisten raivaamia polkuja. Tekipä osa lapsista lumienkeleitäkin, tai tässä tapauksessa lehtienkeleitä.

    Pikkuhiljaa puiston penkit täyttyivät ihmisistä, samoin puiston halki risteilevät polut. Puiston sisäänpääsypaikalla seisoskeli mies osallistujalistan kera ja kyseli puistoon saapujilta, olisiko joku halukas osallistumaan kilpailuihin, joita vielä sinä päivänä järjestettäisiin. Nurmikolle ilmestyi erivärisiä liinoja ja kaikenlaisia herkkuja, kun osa ihmisistä valmistautui piknikille perheensä ja ystäviensä kanssa. Lapset juoksentelivat kirsikkapuiden alla ja leikkivät keskenään. Päivä oli kuin sivu kauniista kuvakirjasta.

    Iloisten ja nauravien eväsretkeilijöiden maiseman rikkoi yksi retkeilijä. Eräs nuori tyttö istui yksin liinansa reunalla, vailla seuraa. Hän oli asettautunut polvi-istuntaan, katse suuntautuneena koristeellisen liinan keskelle laskettuun eväskoriin. Hänen kasvonsa olivat vakavat, jollain tapaa myös hieman mietteliäät. Tytön ruskeat hiukset oli kietaistu kahdelle donitsille kauniilla silkkinauhoilla, ja otsahiukset oli vedetty siististi sivuun. Päällään hänellä oli vaaleanpunainen vetoketjullinen pusero, jonka hihojen suita koristi punainen, kiemurainen kuviointi. Hän oli vetänyt jalkaansa siistit, mustat housut. Sandaalien muodosta ja päähän sidotusta otsasuojuksesta tytön erotti ninjaksi.

    Olisi voinut luulla, että kunoichi oli tullut vasta varten yksin eväsretkelle, jotta saisi olla rauhassa, mutta hänen jännittyneet hartiat ja rypistynyt otsansa paljastivat odotuksen. Hän oli nähtävästi sopinut tapaamisen jonkun kanssa.

    – Ai, huomenta Tenten! Lee hihkaisi heti kun oli nähnyt, kuka oli koputtanut ulko-oveen.
    – Hei, Lee! Onko sinulla mitään viikonloppuna? Tenten kysyi. Tämän ilme muuttui hieman harmistuneeksi, kun Lee nyökkäsi ja selitti:
    – Gai-sensei lupasi opettaa minulle uuden liikkeen. Kuinka niin?
    – E-ei minulla mitään tärkeätä ollut. No, onnea treeneihin! Tenten toivotti. Poika kiitti ja sulki oven, kun tämän tiimitoveri lähti taas matkaan. Kävellessään Tenten ihmetteli osittain mumisten ääneen, kuinka joku saattoi jaksaa päivästä toiseen treenejä, ja vielä aina yhtä innokkaasti. Tenten ei olisi ihmetellyt, vaikka vihreätrikoinen ninja olisi vaihtanut jopa joulun treeneihin.

    Pian Tenten saavutti toisen talon. Ovea koristi kaiverrus, joka tunnettiin myös Hyugan klaanin tunnuksena. Hänen kasvoillaan viivähti hetken epäröivä ilme, mutta pian hän kokosi rohkeutensa, veti henkeä ja koputti oveen. Kului hetki. Ja hetki. Ja vielä hetki. Tyttö kohotti kätensä koputtaakseen uudelleen, mutta samassa kahva kalahti, kun joku tarttui siihen. Tenten hätkähti ja laski kätensä niin nopeasti takaisin sivulleen, että iski itseään kylkeen. Hän yritti vääntää kasvoilleen tavanomaisen ilmeen ja yrittää pitää jännityksen sivussa, kun ovi aukesi.
    – Tenten? Oletpa sinä aikaisin liikkeellä, Neji tokaisi. Tenten kohotti kulmiaan: hänestä puoli kaksitoista aamulla ei ollut kovin aikainen. Nähtävästi vastaheränneeltä näyttävä Hyuga oli eri mieltä.
    – Miten sen nyt ottaa. Noh, tulin kysyäkseni, onko sinulla viikonloppuna mitään ohjelmaa, Tenten sanoi. Neji katsoi Tenteniä aavistuksen verran pidempään ennen kuin pudisti päätään. Tyttö jatkoi:
    – Katsos, kun… Öh, ajattelin että jos voisit tulla puistoon viikonloppuna. Silloin ovat ne kirsikankukkajuhlat.
    – Eivätkös ne olleet jo? Neji keskeytti, johon Tenten tarkensi:
    – Olivat, mutta nämä ovat ne toiset.
    – Aa, ne. No, katsotaan. Minulla on yksi työ kesken, mutta jos saan sen tehtyä ennen viikonloppua, tulen ilomielin.
    – Selvä. No, jos pääset, tule suoraan puistolle, odotan siellä, Tenten sanoi hymyillen. Neji nyökkäsi, katsoi Tenteniä jos tällä olisi vielä muuta asiaa ja kun hiljaisuus jatkui, veti oven kiinni. Heti oven kalkahdettua kiinni Tenten alkoi hymyillä leveämmin ja lähti astelemaan kotinsa suuntaan.

    Tenten pohti kuumeisesti, oliko Neji saanut askareensa hoidettua ennen juhlapäivää. Kasvavan ihmislukumäärän myötä hänen toivonsa hiipui. Vai oliko Neji kenties unohtanut koko päivän tykkänään? Hetken aprikoinnin jälkeen tyttö ravisti päätään otsahiukset kevyesti keinahdellen ja läpsäisi itseään henkisesti. Neji ei ollut sellainen. Hän varmasti muistaisi, ja mikäli Tenten Nejin tunsi, poika oli varmistanut, että saisi puuhansa valmiiksi ennen tätä päivää.

    Ja pian Tenten saattoikin todistaa olleensa oikeassa: ihmismassan mukana lähemmäksi ajautuvan pojan erotti helposti pitkistä, tummista hiuksista ja niiden vastapainona toimivasta vaaleasta pukeutumisesta. Tenten nousi ylös ja ravisti hieman pitkän istumisen rasittamia jalkojaan. Nejin saapuessa muutaman metrin päähän Tenten erotti, kuinka Nejin silmät suurenivat hieman ja suupielet nousivat aavistuksen verran tämän huomatessa tytön.

    – Hei, Tenten. Anteeksi, jos jouduit odottamaan, Neji pahoitteli samalla kun istuutui maassa lojuvan liinan äärelle. Tenten katseli hiljaa Nejiä, joka etsi mukavaa istuma-asentoa. Hän oli kiskonut ylleen valkean, yhdellä napilla kiinnitettävän puseron sekä valkeat housut. Housujen päälle hän oli vetänyt ruskean hamemaisen vaatteen, joka oli edestä auki. Hän oli sitonut hiuksensa kärjistä kiinni ja otsahiukset hän piti pois silmiltään samanlaisella otsasuojuksella kuin mitä Tentenillä oli. Toisin sanoen, hän oli laittanut ylleen samat vaatteet kuin mitä yleensä. Tyttö ei oikein tiennyt mitä oli odottanut, muttei ainakaan tätä. Tosin, eihän tällaisessa tilanteessa ollut ehkä tarvetta pukeutua eritavoin kuin arkena.

    – Öh, Tenten…Hyuga aloitti hieman huvittuneella äänellä. Tenten ynähti kysyvästi ja huomasi Nejin katseen suuntautuneen liinalla lepäävään koriin. Samassa tyttö havaitsi pojan käden puristuneen toisen eväskorin kahvan ympärille. Pian molemmat alkoivat nauraa hiljaa: kumpikin oli tuonut sattumalta oman eväskorinsa.
    – No, ainakaan eväiden ei pitäisi loppua kesken, Tenten tokaisi.

    Neji laski oman korinsa liinalle, mutta ennen kuin hän alkoi purkaa sen sisältöä esiin, hän vilkuili ympärilleen ja kysyi:
    – Eivätkö Lee tai Gai-sensei tulleet? Tyttö pudisti päätään ja vastasi:
    – Kävin kysymässä Leetä, mutta hänellä oli kuulemma treenit sensein kanssa tänä viikonloppuna. Neji nyökkäsi ja alkoi lappaa tavaraa liinan päälle. Hän oli ottanut mukaansa voileipiä, erilaisia leivoksia kuten keksejä, dangoja sekä rasiallisen kakkuviipaleita. Tentenin korista paljastui suurin piirtein samanlaiset retkivarustukset, mutta hän huomasi ottaneensa mukaan mausteisia erikoiskeksejä. Tyttö päätti jättää ne korin suojiin, sillä hänen mieleensä muistui, ettei Neji oikein välittänyt tulisista ruuista.

    Hiljaisuuden vallitessa kumpikin kävi käsiksi piknikkieväisiin. Tenten jauhoi suussaan sämpylän täytettä samalla kun katseli, kuinka Neji oli kiinnittänyt huomionsa kauempana leikkiviin lapsiin järsien samalla hieman kovaa keksiä. Tytön silmät kiersivät poikaa päälaelta hitaasti hiuksia pitkin ja sitten kasvoihin. Tytöstä tuntui kuin tämän ajatukset olisivat virranneet näyn mukana kokonaan pois: ei ollut häntä itseään, ei ollut kurkun, juuston ja tomaatin sekoitteista makua suussa, ei heitä ympäröivää puiston hälinää – vain Neji. Poika, johon kohdistaa katseensa ja ihailla tätä…

    – Tenten? tytön tarkkailun kohteen ääni kajahti Tentenin ajatusmaailmaan herättäen hänet takaisin maailmaan. Hän hätkähti ja ynähti kysyvästi, tuntien nolostuksen tuoman kuumoituksen poskillaan.
    – Ei sinulla sattuisi olemaan juotavaa? Neji kysyi. Tenteniltä kului muutama sekunti ennen kuin hän tajusi, mitä Neji oli kysynyt, ja pudisti päätään.
    – Noh, minä voin käydä ostamassa. Mitä makua haluat? poika tarjoutui. Tenten kiitteli ja ehdotti appelsiinia. Poika nyökkäsi, nousi ylös ja lähti kävelemään polun viereen pystytetyn kioskin suuntaan.

    Pian Hyuga ilmestyi takaisin polulle ja lähti kulkemaan takaisin Tentenin suuntaan. Tyttö huomasi pojan käsissä kaksi mukia, joista poika mainitsikin saapuessaan kuuloetäisyydelle:
    – Siellä myytiin juotavaa vain mukeissa, mutta kyllähän se…

    Pojan lause katkesi, kun hänen saapuessaan ruohikolle hänen jalkansa tökkäsi maassa olevaan paksuun ruohomättääseen. Seuraavaksi poika rojahti maahan nurin, mukien kirvotessa samalla hänen otteestaan.
    – Oletko kunnossa? Tenten kysyi pian ja syöksähti Nejin luokse. Poika nousi ylös istumaan ja nyökkäsi. Hän pyyhkäisi paidastaan muutaman ruohonkorren, käänsi sitten katseensa tyttöön ja säpsähti. Tentenin kauniin vaaleanpunaisen puseron keskelle oli ilmestynyt suuri, oranssi läntti. Nejin kaatuessa pahvimukit olivat lennähtäneet suoraan tytön syliin.
    – Voi ei, sinun puserosi… Anteeksi, Neji pahoitteli. Hän noukki koristaan paperiliinan ja ojensi sen Tentenille. Mutta läntti otti ja pysyi puserossa.
    – Ei se mitään, yksi puserohan se vain oli, tyttö lohdutti osittain itseään ja hymyili hieman.

    Samassa kuului kahahdus ja Tentenin eteen ilmestyi valkea, pitkähihainen pusero. Tyttö kohotti katseensa puseroaan ojentavaan Nejiin ja punastui hieman: tämä oli ottanut vaatteen pois yltään ja ojensi tätä Tentenille. Nejin yllä oli nyt valkea t-paita, jonka hihoja koristi Hyuga-merkki.
    – Anteeksi. Lainaa tätä, poika kehotti ja tyrkytti puseroaan. Tenten mumisi jotain vastalauseeksi, mutta Nejin tyrkätessä puseroaan yhä tytölle tämä lopulta suostui ja vaihtoi likaisen puseronsa Nejin lainaamaan.

    Pian tyttö oli vaihtanut ylleen valkean puseron. Hän huomasi sen olevan hieman väljä, eivätkä kädet yltäneet aivan hihasta ulos. Nejiltä pääsi pieni naurahdus katsellessa huvittavaa näkyä. Aluksi Tenten mutristi huuliaan, mutta pian hän alkoi nauraa itsekin.

    Tenten luuli jo sydämensä hypähtävän kurkkuun, kun hän kuuli megafonin kautta kuuluvan ilmoituksen:
    ”Viimeiset hetket ennen kolmijuoksukilpailua ovat jo käsillä! Mikäli olette halukkaita osallistumaan kisaan, käykää ilmoittautumassa puistoa kierteleville järjestäjille!”
    – Osallistutaanko? Tenten hihkaisi samalla sekunnilla kun ilmoitus päättyi. Neji katsoi hetken epäröiden tytön anelevia kasvoja, kunnes huokaisi hymyillen ja nyökkäsi. Tenten ryntäsi siltä seisomalta tavoittamaan yhden muistiinpanojen kanssa talsivan kisajärjestäjän. Pian Tenten saapui takaisin kahden lapun sekä narun kanssa. Neji katsahti numerolappuihin – 38 ja 39. Osallistujia taisi olla paljon.
    – Tule, mennään! Se alkaa pian! Tenten kehotti. Poika nyökkäsi ja lähti kävelemään Tentenin kanssa kohti aloituspaikkaa. Lähtöviiva erottui kauas, sillä se oli täynnä osallistujia.

    Neji kiskaisi solmun kiinni ja kysyi:
    – Onko liian tiukka?
    – Ei, se on sopiva, pojan oikealla puolella seisova tyttö vastasi. Hän katsoi vasenta jalkaansa, joka oli sidottu kiinni pojan oikeaan jalkaan. Neji hymähti ja mumisi puoliksi itselleen hieman huvittuneeseen sävyyn:
    – Mitäköhän tästäkin tulee? Samassa ilmoille kajahti tuttu megafoniääni:
    ”Kas niin, tervetuloa kolmijalkajuoksukilpailuun! Ja sitten säännöt: ensimmäinen maaliin saapunut voittaa, tietty! Teillä ei ole lupaa irroittaa narua, tai teidät diskataan, samoin toisten kilpailijoiden kisailun sabotoiminen on kielletty hylkäämisen uhalla! Ette saa käyttää mitään apuvälineitä, jotka nopeuttaisivat etenemistänne! Ja kilpailuradalla on pysyttävä, oikoreittejä ei saa käyttää! Kolme parasta palkitaan, joten kannattaa yrittää parhaansa. Kas niin, oletteko valmiina?”
    – Valmista näyttäisi olevan, lähtöviivan vieressä seisova kisajärjestäjä huikkasi. Kun kukaan kilpailijoista ei antanut merkkiä, ettei vielä saisi aloittaa, megafoniääni kuulutti:
    Valmiina… Paikoillanne… HEP!”

    Seuraavan sekunnin aikana desibelimittari olisi pompannut hirvittäviin lukemiin. Jostain kumman syystä suurimman osan kilpailijoista oli pakko saada huudahtaa liikkeelle lähdettäessä, aivan kuin kaksikymmentä keihäänheittäjää olisi singonnut keihään taivaalle samalla sekunnilla. Maa tärisi kymmenten jalkaparien rymistellessä eteenpäin, ja toisiin kilpailijoihin törmäily oli väistämätöntä. Hetkessä kilpailijat olivat hajaantuneet sekasortoisesti ympäri polkua ja vielä pikemmin kolmasosa kilpailijoista kompastui kiskaisten partnerinsa mukanaan nurin.
    – Pysytkö mukana? Neji kysyi korottaen äänensä melun yli. Tenten nyökkäsi, vaikka hänellä olikin vaikeuksia astella yhtä pitkiä harppauksia yhtä aikaa Nejin kanssa. Poika kuitenkin havaitsi ystävänsä askelrytmin erilaisuuden ja muokkasi omaansa sen mukaan. Pian he harppoivat eteenpäin hyvässä tahdissa kuin toistensa peilikuvat.

    Hetkeen he pääsivät etenemään ongelmitta, mutta pian he saavuttivat kärkikilpailijat ja heidän oli hidastettava. Neji viittoi Tentenille kulkemaan vasemmalle, jotta he pääsisivät ohittamaan kärkikilpailijat sopivan tilaisuuden tullen. Polun kaartuessa vasemmalle Neji tarttui Tentenin kädestä kiinni ja nykäisi tätä kevyesti sisäkaarteen suuntaan. Tyttö oli vähällä jäädä jälkeen, sillä hän oli hätkähtänyt Nejin tarttuessa tätä kädestä ja jäänyt melkein seisomaan aloilleen.

    – Turha luulo! yksi kilpailijoista ärähti, kun kaksikko oli vähällä ohittaa tämän. Hän viittoi partnerilleen jotain ja sitten kaarsi suoraan Tentenin eteen, estäen tätä seuraamasta Nejiä kilpailijoiden edelle. Nejin rypisti otsaansa, kääntyi tyttöön päin ja kysyi:
    – Pystytkö juoksemaan?
    – Ehkä, Tenten vastasi varovaisesti. Samassa Neji työntyi väkisin toisten kilpailijoiden ohi, kiskoen Tentenin perässään, ja ryntäsi juoksuun ennen kuin toiset kilpailijat ehtisivät tukkia tien. Tenten horjahti, hyppi vähän matkaa Nejin juoksuaskelten tahtiin koettaen saada omat askeleensa kulkemaan samaan aikaan – ja rojahti nurin.

    – Tenten! Neji huudahti ja pysähtyi. Hän kumartui tytön puoleen ja kysyi:
    – Miten kävi? Oletko kunnossa? Tenten nousi seisomaan miten siinä tilanteessa kykeni. Neji huomasi Tentenin nostavan jalkaa, joka oli sidottu Nejiin kiinni.
    – Miten kävi? poika toisti kysymyksensä. Hän huomasi Tentenin purevan huulta, pitäen edelleen jalkaansa ylhäällä. Neji veti tytön varovaisesti nojaamaan olkaansa, ettei tämä kaatuisi.
    – Jalkaani sattuu, Tenten vastasi hetken päästä. Hän huokaisi
    – Luuserit! kuului huudahdus. Molemmat kääntyivät katsomaan, kuinka tuttu kilpailija kiiti heidän ohitseen.

    Samassa Neji kumartui riuhtaisemaan narun irti heidän jaloistaan. Tenten katsoi hetken aikaa Nejiä pettyneenä – hänen takiaan heidän piti lopettaa kilpailu. Mutta seuraavaksi Neji kumartui, laski toisen kätensä tytön polvitaipeeseen ja toisen tämän selälle. Seuraavaksi hän nosti tämän syliinsä.
    – M-mitä!? Tenten parahti hämmentyneenä. Vastaamatta Neji tiukensi otettaan ja ampaisi juoksuun. Tenten katsoi hetken ajan Nejiä, mutta tuntiessaan kuumoituksen valtaavan kasvonsa hän käänsi katseensa menosuuntaan. Hänen yllätyksekseen Neji pääsi nopeaa, vaikka kantoikin Tenteniä sylissään. Pian hän saavutti muut kilpailijat.
    – Niin mitä sanoitte äsken? En kuullut, Neji huikkasi ohimennen samaiselle kilpailijalle, joka oli heidän eteensä aiemmin ängennyt. Tenten naurahti, ja vaikkei hän katsonutkaan Nejiin, hän oli varma että tämä hymyili.

    Lopulta Neji saapui maaliviivalle. Kaksi paria oli saapunut jo maaliin. Neji hakeutui lähimmälle penkille ja laski Tentenin istumaan. Sitten hän riisui tämän vasemman jalan kengän ja katsoi tämän nilkkaa.
    – Se on luultavasti vain nyrjähtänyt, poika sanoi ja tunnusteli jalkaa. Tenten inahti kivusta, kun Neji painoi sormellaan jalkaan ilmestynyttä suurta mustelmaa.
    – Käyn kysymässä, onko kellään mitään tuohon jalkaasi, Neji ehdotti. Tenten katseli hiljaa, kuinka uusia kisapareja saapui maaliin sillä aikaa, kun Neji käveli lähimmän järjestäjän luokse.

    – Näin teidän kilpailunne, kuului ääni Tentenin takaa. Tyttö käänsi nopeasti katseensa takanaan seisovaan ruskeahiuksiseen poikaan. Tentenin vierelle ilmestyi suurikokoinen, valkea koira.
    – Johan se Neji osasi Romeoksi heittäytyä… Kiba naurahti, saaden Tentenin vaivaantuneen oloiseksi.
    – N-no kun minun jalkani…!! Tenten tiuskaisi, mutta poika keskeytti:
    – Mikäs se tämä on? Hän tarttui Tentenin yllä olevan puseron hihaan ja virnisti. Tyttö vilkaisi asuaan ja muisti lainaavansa Nejin puseroa. Nyt hän punehtui entistä enemmän ja ärähti Kiballe:
    – O-ole hiljaa siinä! Minä vain lainaan…!!
    – Juu juu. Jatkakaa vain treffejänne, poika naurahti. Hän hypähti Akamarun selkään ja lähti lönkyttämään toisaalle. Hän ohitti Tentenin suuntaan kävelevän Nejin ja heilautti tälle virnistäen kättään.

    – V-vai treffit… Tenten äyskähti kädet puuskassa. Neji vilkaisi olkansa ylitse vielä Kibaa ja kun hän kääntyi katsomaan Tenteniin, tämä oli erottavinaan pojan kasvoilla pienen punastuksen. Neji kumartui nopeasti Tentenin jalan ääreen ja alkoi sitoa siihen sideharsolla kiinni jääpussia. Tenten katsoi hiljaa Nejiä, kunnes sai sanotuksi:
    – Kiitos. Minulla oli hauska päivä. Neji kohotti katseensa, hymyili ja vastasi:
    – Niin minullakin.

    – Onneksi olkoon! kuului hihkaisu ja molemmat kääntyivät katsomaan äänen suuntaan. Paikalle oli ilmestynyt heidän tiimitoverinsa.
    – Kiba kertoi siitä, minun oli aivan pakko tulla onnittelemaan! Lee huudahti hymyillen. Neji ja Tenten vilkaisivat kummastuneina toisiaan. Lee huomasi heidän hämmentyneisyytensä ja jatkoi:
    – Kiba kertoi, kuinka teissä virtaava keväinen voima on vietellyt teidät yhteen…
    – Minä tapan Kiban, Tenten ja Neji ärähtivät yhteen ääneen, mutteivät pian voineet estää hymyilyään.

Viewing 1 post (of 1 total)
  • You must be logged in to reply to this topic.