- This topic has 27 voices and 44 replies.
-
Posts
-
Kummastelin erää seikkaa Hellsingin suomennoksen tokaa; alussa Käytetään Celas-nimiä, sitten yhtäkkiä kesken mangaa alettiin käyttää Serasta. : o Mutta onneksi on hyvä näin, kun Celas kuulostaa omituisesta. Tiedättekö te jotain, miksi vaihdettiin nimen?
Hahmon nimeä ei ole muutettu eikä muuteta – kyse oli mokasta. Celas on suomennoksessa käytetty kirjoitusasu. Tuota toista pääsi vain lipsahtamaan vahingossa. Asiasta myös täällä: http://forums.aniki.fi/viewtopic.php?f= … 60#p149360
T. Antti Kokkonen, sarjan kääntäjä
Hellsing kuuluu samaan sarjaan Death Noten kanssa: mielenkiintoa minulla piisaisi, rahaa ei. Olin kyllä tosi innoissani, kun hoksasin Hellsingin eräänä päivänä kaupan hyllyllä, ja ajattelenkin että ostan sitten kun rahaa on ylimääräisyyksiin asti. Mutta vielä niin ei ole käynyt. Olen jo hyvän aikaa ollut kiinnostunut kyseessä olevasta sarjasta ja sen synkistä vaikutelmista, mutta taitaa käydä niin että tutustumisaikataulu venyy vielä.
Hellsingiä aloin tuossa ostamaan, kun se suomeksi tuli (=sai helposti & halvalla). Aikaisemmin en tähän sarjaan ollut tutustunut, mutta hyvältähän tämä vaikuttaa. Käännös on hyvä, tosin itsekin ehkä pitäisin enemmän Seraksesta kuin Celaksesta. Ei tämä kumminkaan yhtään minua häiritse, luen sen joka tapauksessa Seraksena, oli se sitten miten tahansa kirjoitettu. Kiroiluahan tuossa opuksessa on aika paljon (ainakin Jan Valentinen osalta), tosin minua se ei haittaa. Enemmän vaan mietin, että mistä kääntäjä on vetäissyt noin monta kirosanaa :’D
Mutta piirtojälki on erittäin hienoa sarjassa, juoni rullaa hyvin, huumoriakin on ripoteltu sinne tänne ja mangakan loppuhöpinät on hauskaa luettavaa. Aihe tosin on hieman kulutettu (vampyyreja, vampyyrintappajia, uskonsodat etc.) mutta itse pidän sellaisen lukemisesta joten se ei haittaa. Väkivaltaa tietysti on paljon, eikä turhaan k-15-merkintä takakannessa komeile. Kumminkin Hellsingistä löytyy paljon muutakin kuin sitä verta ja suolenpätkiä.
Jos pitäisi arvosana kyseiselle sarjalle antaa, niin se olisi joko 8½ tai 9-. Päätän kumman annan sitten, kun olen lukenut sarjan kokonaisuudessaan.Piti suomijulkaisuna tätä ostaa, mutta hinta hirvitti sen verran, että päätin ainakin toistaiseksi olla ostamatta sarjaa. Kiinnostusta on ollut sarjaan jo jonkin aikaa, koska tämän tyylisiä sarjoja on osittain hiukan vähänlaisesti.
Kokemusta sarjasta itselläni ei ole paljoa, mutta jossakin vaiheessa olisi kyllä tarkoitus lukea tätä ehdottomasti. Ihan vaikka uteliaisuutta, koska sen verran positiivista palautetta olen lukenut tästä.
Omistan nyt nämä kummatkin suomi julkaisut ja aijon koko sarjan ostaa… Vaikka ensinmäisessä pokkarissa häiritsikin tuo Celas juttu- jonka jälkeen toisessa pokkarissa tuo vaihtui äkkiä Serasiksi. Muuten sarjan suomentaja on onnistunut hommassaan hyvin.
Eräänä kauniina talvipäivänä (siis viime viikon maanantaina) klenkkasin kyynärsauvojen kanssa kirjastoon lainaamaan jotain äidinkielen tehtävää varten. Siinä samalla katsahdin mangahyllyn suuntaan ja näin Hellsingin ensimmäisen suomenkielisen osan paistattelemassa siinä. Totesin mielessäni että "Varmaan ihan kamalaa kuraa. Jotain väkivaltaista ja järjetöntä vampyyrisotkua taas… mutta ei saa tuomita lukematta, joten otanpa mukaani tutustuakseni." ja kotiin päästyäni aloitin lukemaan.
Heti ensimmäisen kappaleen jälkeen taisin olla jo aika koukussa. Se ei totta vie ollut mitään kuraa, ennemminkin verta.
Kahlattuani kirjan läpi lähes kymmenen kertaa, menin seuraavana päivänä lähimpään kauppaan viedäkseni mukanani kotiin Sarjan toisen osan muutamaa hassua lanttia vastaan. Ja heti alkoi lukeminen.
Sarja on todellakin mahtava. Olen aina haaveillut pääseväni lukemaan sarjaa, jossa olisi Alucardin kaltainen ihana ilmestys, niin raaka ja julma munchkin, mutta silti jotenkin lempeä. Rakastan sitä kun hän virnuilee~ <3 :3
Tarina menee koko ajan psykologisemmaksi, etenkin toisessa osassa, kun *Spoiler Alert* Alucard innostuu vahvasta vastustajasta, mutta pettyy verisesti kun tästä ei ollutkaan mihinkään. Alucard rakastaa tappamista, mutta hänellä ei ole ketään haastavaa vastustajaa, jota saisi raadella mielin määrin. Itsekin usein tekee mieli vain tapella, mutta kun ei voi satuttaa ketään… *End of Spoiler*
Juoni kulkee hiukan sekavasti, mutta siinähän päästään turhasta selittämisestä. Aina voi hiukan jäädä ajattelemaan niitä vähäisiä sanoja, mitä hahmot sanovat. Sitäpaitsi näin hyvän mangan lukee niin monta kertaa, että varmasti ehtii tajuta kaiken~ >x)
Milloin kolmas osa tulee~ ? :3 *Hyppelehtii malttamattomana ympäri huonetta~*
*Satuttaa nilkkansa, jonka unohti olevan yhä kipeä…*
Etsura wrote:
Milloin kolmas osa tulee~ ? :3 *Hyppelehtii malttamattomana ympäri huonetta~*
Se tulee helmikuussa. ^^ En malta odottaa. 8D
Aah… Hellsing hienosti tehtyjen "verta lentää" sarjojen aatelia, ainakin minulle. Minusta on aina hauska lukea kun mielipuoliset fanaatikot hakkaavat/ampuvat/repivät/viiltelevät toisiaan ja siihen lisätään "muutama" vampyyri niin hyvä tulee. Se on myös ensimmäisiä mangoja joita luin, kun luokkalaisella oli isoveljensä hellsingejä koulussa pyysin saada lukea ja pian olinkin lukenut kaikki siihen asti ilmestyneet viisi pokkaria.
Tuossa perjantaina löysin Hellsing 1 kirjastosta ja lähtihän se heti mukaan. Lukasin sen tuossa lauantai ja sunnuntai välisenä yönä ja se oli itseasiassa positiivnen yllätys, vaikka ei ollut ehkä ihan yö lukemiseksi parasta… ^^
Sarjan ensimmäinen osa oli aika mitään sanomaton, mutta siltikin se sai hyvin houkuttelevan olon lukemaan toisen osan. Juoni siinä lähti vasta liikkeelle pokkarin puolessavälissä, sillä ensimmäiset luvut olivat aika lailla sarjan esittelyä.Henkilö hahmot olivat sarjassa yksi kantavista voimista. Alucard oli sellainen super vampyyri, Integral oli hehkeä nais pomo, Seras Victoria oli se hömelö uusi vampyyrin alku ja Alexander Anderson on tämä pahis, joka luulee itsestään liikoja. Oma suosikkini näin ensimmäisen osan perusteella oli Integral.
Taide sarjassa oli erikoista ja kiinostavaa. Veriset kohtaukset oltiin tehty hyvin, pelottavan hyvin, hahmot olivat kaikki omanlaisiaan ja kokonaisuudeltaan kaikki sopivat yhteen. Uskonnollinen juoni oli kiinostava.
Uskon, että tulen lukemaan Hellsing kakkosen ensimmäisen osan perusteella, sillä sen verran kiinostava olo kuitenkin jäi.
Pakko sanoa että itsellä mennyt vähän maku sarjasta. Tutustuin sarjaan alunperin animen kautta, joten manga oli minulle hienoinen pettymys. Jotenkin juoni tuntii mangassa olevan reilusti sekavampi ja jotkin piirrosjäljet vielä hämäävät. Jää pakosti mieleen joissakin ruuduisso, että onko piirtäjällä loppunut into ja työ piti saada vain valmiiksi, vai eikö ole huomannut, että on käynyt näin?
Lainasin kirjastosta ensimmäisen osan, ja pitää sanoa, että se oli hyvä. Löysin sieltä myöhemmin osat 2 ja 3 mutta ei ollut korttia mukana 🙁
- You must be logged in to reply to this topic.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
