- This topic has 6 voices and 10 replies.
-
Posts
-
Hikaru no Go on Yumi Hottan (tarina) ja Takeshi Obatan (kuvitus) luoma mangasarja, joka ilmestyi Shounen Jump -lehdessä vuosina 1998-2003. Kirjoja on yhteensä 23, mutta tietääkseni englanniksi on tähän mennessä julkaistu 13.
Päähenkilö Hikaru on kuudesluokkalainen poika, joka löytää isoisänsä ullakolta vanhan go-laudan. Lauta kuitenkin pitää sisällään haamun, joka on Fujiwarano Sai. Sai on aikaisemmin ollut keisarin go-opettajana ja lisäksi erään legendaarisen go-pelaajan, Honinbo Shusakun, ’sisällä’. Hikaru ei ole kiinnostunut go’n pelaamisesta, mutta suostuu pelaamaan vähän Sain iloksi. Sain avulla Hikaru päihittää go-salongissa erään ikäisensä pojan, Toya Akiran, joka olisi kuitenkin jo taidoiltaan valmis tulemaan ammattilaispelaajaksi. Täsä alkaa Hikarun tie go’n parissa kohti kaukana siintävää ammattilaispelaajan titteliä.
ELI: keskustelua Hikaru no Gosta! Mitä tykkäätte sarjasta vai tykkäättekö? Risuja, ruusuja, kommentteja, kokemuksia!
Itse tutustuin kyseiseen sarjaan tutun tekijän kautta, eli olin aijemmin lukenut Obatan piirtämän Death Noten ja tätä kautta tahdoin lukea mangakan muitakin sarjoja. Alussa en ollut varma, oliko sarja juuri minua varten (ja varsinkin päähenkilö tuntui aluksi vähän ärsyttävältä – ja Hikarulla oli/on tosi ruma tukka 😆 . Nyt ehkä ymmärrän vähän perusjuttuja, mutta aika heikosti *öhöm öhön*..
Tuota en oikein tiedä miten tähän sarjaan tutustuin. Ehkä idea siitä että lautapelistä on tehty manga-sarja huvitti minua jotenkin ja siksi päätin katsastaa että mitä siitä onkaan syntynyt. Ja tosiaan jäin aivan totaallisesti koukkuun. Ihan sen verran pahasti että kaikki pokkarit tuli luettua ja animet katsottua. Ja opettelinpa Go-pelin säännötkin. On muuten erittäin mielenkiintoinen peli. Tarkoituksena olisi vielä kehittyä pelaamisessa.
En oikein osaa sanoa kuka hahmoista on suosikkini. Ogata, Kawaii, Sai ja Toya-seniori ovat tosin erittäin mielenkiintoisia. Vaikka taidan pitääkkin kaikista hahmoista. Hmm…
Kyllä muuten pänni miten anime jätettiin kokonaan kesken. Olisin niin halunnut nähdä Hokuto cupin.
Hihi, ihanaa kun on muitakin jotka ovat koukuttuneet 🙄 . Se tuntui jotenkin niin hupsulta, koska itse en tajunnut pelistä juuri lähes mitään. Välillä tosin kuvittelin tajuavani.. En tiedä mikä siinä vetosi sitten. Hyvät henkilöhahmot vai intensiivinen tunnelma ja jännite, vai hyvin rakennettu tarina vai mikä.. en oikeesti tiedä.
Ostin kirjamessuilta kaksi ekaa osaa ostovimmassani. Ihan kelpo sarja, Go on tosiaan kiinnostava peli, vaikken siitä mitään oikeen älyykkään 🙄 Lempihahmo on Sai. Siinä on äijllä persoonallisuutta! Kerrankin ei sellasia avuttomia pikku sidekickkejä. Käännös kelvollinen, etenkin miellytti se että srajna nimeä ei muutettu *whew* Voin vaan kuvitella miltä kuulostais "Hikaru’s go" Tai jos 4kids olisis asialla niin varmaan päättäisi että Go on liian japanilaista ja vaihtais sen vaikka shakiksi..
Allen wrote:
Tai jos 4kids olisis asialla niin varmaan päättäisi että Go on liian japanilaista ja vaihtais sen vaikka shakiksi..
Shakki, håhåhå 🙄 .
pikku-oRkki wrote:
Mä oon miettinyt kanssa, että pitäisikö hankkia ainakin muutama osa, mutta ei ole antanut rahatilanne myöten.. kun on niin paljon kaikkea mitä tahdon/tahtoisin keräillä… argh, kirjallisuus/sarjakuvat/manga ei ole kaikista kannattavin harrastus 😉
Minä yhdyn siihen mielipiteeseen että HNG:stä pullittaa ihan kevyeesti sen 8 euroa. Ja ihan kannattaa myös. Kyseessä on erittäin hyvä sarja kaikella tapaa. ^^ Itse odottelen tässä vielä suomijulkaisua… kyllä se tulee vielä joskus. Joskus.
Omistan sarjasta yhden pokkarin, muistaakseni 5 numeron. Tosin en ole vieläkään kyseistä pokkaria ehtinyt lukemaan, kun kerran aika keskeltä oleva numero, joten vaikea päästä juonesta hyvin kiinni. Sarjan tyyli ainakin näytti hauskalta, joten täytyy tätä joskus hieman tarkemmin katsoa varmasti.
Vanhan ketjun nostaminen ihan viimeisiltä sivuilta on kivaa.
Hikaru no gon olen lukenut…ehkä joskus yli vuosi sitten. En siis muista ihan hirveästi kaikkea, muistan kyllä sen, että tykkäsin, ja oli pakko lukea tämä niin nopeasti kuin mahdollista kun ei pystynyt hitaamminkaan, oli niin kiinnostava.
Jotenkin tuntui koko ajan siltä, että miten tämä nyt näin voi kiinnostaa, aihehan on ihan tajuttoman kuiva ja tylsä. Go’n pelaamista koko sarja läpeensä. Sai oli semmoinen hahmo joka kyllä toi paljon väriä sarjaan, ja sen takia jaksoinkin lukea niin hyvin tätä. Oli tosin hyvin epäselvää onko se Sai nyt mies vai nainen, ja päädyin tulokseen että se on mies. Sanokaa jos olen väärässä. Ihmeen hyvä oli.
Meni muuten varmaan puoleenväliin sarjaa ennen kuin tajusin että se piirtäjä on sama kuin Death Notessa. Kumma kun en huomannut yhätäläisyyksiä tai mitään.Onhan tuokin joskus ammoisina aikoina tullut luettua. Taisi olla heti Death Noten perään, kun hain Obatalta vanhempaa tuotantoa.
Ihan jees. Jännää kuinka tosiaan noin puisevista lähtökohdista on luotu niinkin mukaansa tempaava ja intensiivinen sarja. En ymmärtänyt Go:sta hölkäsen pöläystä, enkä sarjan lukemisen jälkeenkään sen enempään. Silti sitä halusi vain jatkaa eteenpäin, koska tunnelma oli tarttuva. Sai oli tosiaan piristävä tapaus, ja hänen lähtönsä jälkeen sarja kävikin aika kuivaksi.
Ei mitenkään erityisen huippu kokonaisuus, mutta varsin viihdyttävä ja vähän erilainen shonen, jota oli mukava lukea.
- You must be logged in to reply to this topic.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
