- This topic has 5 voices and 5 replies.
-
Posts
-
History’s Strongest Disciple Kenichi
Tarina keskittyy Kenichi Shirahamaan, tavalliseen heikkoon 15 vuotiaaseen, jonka elämä muuttuu helvetiksi kauniin, naivin ja vahvan vaihto-oppilaan Miu Fūrinjin ilmestymisen myötä. Kun Kenichi todistaa Miun taitoja taistelulajeissa, hän liittyy Ryōzanpaku dojolle. Paikkaan, jossa kokoontuvat ne, jotka ovat oikeasti vahvoja, ja joka myös sattuu olemaan Miun koti. Kun hän voittaa karate oppilaan ottelussa, hän herättää kaikkien koulun rikollisten huomion. Sen jälkeen Kenichin rutiini on jaettu kahteen osaan. Todella rankaan harjoitteluun Ryōzanpakussa ja tappeluihin Ragnarok jengin kanssa, joka näkee Kenichin liittolaisena tai kasvavana uhkana heidän tulevaisuuden suunnitelmilleen.Mangaka: Syun Matsuena
Genre: Toiminta, Komedia, Romanssi, Taistelulajit, Shounen
Lukuja: 420+ (jatkuu)Lisätietoja: http://myanimelist.net/manga/988/Histor … le_Kenichi
Eli keskustelua, mielipiteitä, kysymyksiä jne. koskien sarjaa.
Jotain yli sata lukua takana ja tykkään todella paljon. Justiinsa sellaista viihdyttävää mättöä, jonka pariin jaksaa aina palata (vaikken olekaan nyt vähään aikaan lukenut). Kenichi on toivoton nössö alussa ja hän todellakin aloittaa aivan tyhjästä kehittyen varteenotettavaksi taistelijaksi, mikä on paljon realistisempi lähtökohta kuin että päähenkilö olisi treenannut hulluna pikkupojasta saakka, kuten vaikkapa Grappler Baki -sarjassa (älkää käsittäkö väärin, Baki on ihan huippukamaa).
Hahmokaarti on mahtava, vaikkakin geneerinen kuin mikä. Löytyy piilosadistinen (tai piilo ja piilo…) sensei Akisame, pervo äijänkäppänä -sensei Ma Kensei, yliampuvan karski lihaskimppu -sensei Sakaki, hyperaktiivinen Apachai ja vähäpuheinen mysteerinainen Shigure… moisen joukkion parissa ei voi olla tylsää. Miu on silmäkarkkia, joka kerrankin osaa myös tapella ja pitää huolen itsestään ja isoisänsä on jo suorastaan eeppinen tapaus! Paholaismainen alieni Niijima on hauskimpia kieroja nilviäisiä, mihin olen mangan maailmassa törmännyt ja pahikset ovat hekin mieleenpainuvaa sakkia. Kisara on noussut suosikkihahmokseni koko sarjassa, sillä viileän kuoren alta paljastuva heikkous kissanpentuihin on vain niin suloista. Ja Kisarahan on myös perhanan kova mimmi.
Kamppailulajien kuvaus on sarjassa todella hyvää ja meno niin sekopäistä, että Kenichiin ei varsinkaan mättöfanaatikko voi kyllästyä. Ansaitsisi saada animekin jatkoa pikkuhiljaa.
Todellakin sarja on yksi omista suosikeistani.
Mielestäni yksi mieluisimpia puolia koko sarjassa on se, että mestareiden tasot asetettiin jo sarjan alussa niin älyvapaalle tasolle, ettei jouduta sellaiseen power-up -kierteeseen kuten esimerkiksi DBZ:ssä.
Harmi vain ettei sarjaa ehkä tulla koskaan suomeksi näkemään, ainakaan niin että lähikaupan hyllyltä voisi löytää.Sarja on mielestäni yksi parhaista lukemistani sarjakuvista, sillä pidän siitä löytyvästä huumorista, toiminnasta ja tarinasta, mutta ainoana miinuksena voisin sanoa lisääntyneen alastoman pinnan minkä takia lukeminen voi välillä olla vähän kiusallista.
Epäilen vahvasti ettei tätä sarjaa tulla vielä vähään aikaan näkemään suomeksi, mutta saa nähdä…En yhtään muista miksi aloin tätä lukemaan. Hyvin voi olla syynä se, että sitä mainostettiin kaikkialla. Viime kesänä tuli aloitettua se "ikuisuusprojekti", kun chapujahan oli lähemmäs 400, mutta todella nopeasti tuli nekin luettua. Vähän päälle kuukaudessa. Sarja keskittyy siihen shounenin aihealueeseen, josta minä pidän eniten eli vahvemmaksi tulemiseen. Se on yksi syy siihen, miksi pidän paljon tästä sarjasta.
Juoni on aika shounenille tyypillinen. Sen puolelta sinänsä ei löydy mitään hirveän erikoista, mutta silti se on erittäin kiinnostava. Salaliittoja löytyy, Mysteerisiä henkilöitä lyötyy ja sen sellaista. Se pitää otteessaan 400:kin chapun jälkeen. Matsuena ei ole kiirehtinyt myöskään Kenichin vahventumisen kanssa mitenkään sarjassa ja kasvaminen vahvemmaksi on esitetty realistisella tavalla. Sarjan aikana ei itse edes huomaa, miten Kenichistä tulee lihaksekkaampi yms. vaan se kasvaminen tapahtuu niin luontevasti, että vain vertaamalla ekaa chapua vikaan voi itsekkin tajuta miten suuri ero siinä välillä on.
Matsuenan piirto tyyli on kaunista ja selkeää ja hän on hyvin onnistunut sarjassa kuvaamaan erilaisia kamppailulajien liikkeitä ilman, että lukijan pitää arvuutella, mikä on tyypin jalka ja mikä käsi. Silmäkarkkiakin löytyy sarjasta mukavasti (niinkuin Devilman mainitsi) ja sen määrä on tuntunut nyt sarjan edetessä kasvavan (ja vaatteet vähenevän…).
Hahmoja löytyy kyllä todella paljon ja jokaiselle on jotakin, johon voi samastua, tykästyä yms. Kukaan hahmoista ei ole samanlainen ja jokaisella on selkeät omat tyypilliset piirteensä.
Toivoisin todellakin, että sarjaa julkaistaisi täällä lännessäkin päin, mutta tällä hetkellä se näyttää kaukaiselta haaveelta. Sarja ansaitsi paljon enemmän huomiota, mutta ainahan näin ei käy. Voi vain toivoa että joku uskaltaisi poimia sarjan käännettäväksi.
- You must be logged in to reply to this topic.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
