Hyvien mangojen huonoimmat puolet?

Bleach
Toiminnan korostuminen juonen kustannuksella. Bleachin toimintakohtaukset ovat tyylikkäitä ja niitä lukee ilokseen, mutta niitä on viime aikoina ollut vähän liikaakin. Soul Society- juonikaaren juonittelut ja tunnelmallinen tarinankuljetus ovat jotain, mitä kaipaan Hueco Mundon rymistelyjen keskelle. Etenkin, kun Kubo osaisi toteuttaa nämä asiat varsin hyvin. Kirja 36 oli virkistävä, sillä se keskittyi ennen kaikkea hahmojen ja maailman rakentamiseen ja tarinankuljetukseen. Summa summarum, Kubon kannattaisi ujuttaa taistelujen väliin vähän hengähdystaukojakin ja tarinankerrontaa.

Hahmojen sekamelska. Bleach pitää sisällään paljon värikkäitä ja karismaattisia persoonallisuuksia, niin ihmisten, shinigamien kuin arrancarienkin riveissä. Ongelmana on kuitenkin se, että Kubolla on paha tapa unohtaa hahmoja, jolloin nämä jäävät pitkäksi aikaa lähes näkymättömiin. Puhumattakaan siitä, että välistä tuntuu siltä, ettei Kubo itsekään tiedä, haluaako kertoa virallisen kuusikon (Ichigo, Rukia, Chad, Ishida, Orihime, Renji) vai Gotei 13:n tarinan, sillä Ichigoa lukuunottamatta Soul Societyn väki on huomattavasti enemmän parrasvaloissa ja vastaa kovempien vihollisten hoitelemisesta, kun taas Ishidalle, Chadille ym. jää keskitason kihot.

Ichigon taistelujen ennalta-arvattavuus. Useimmissa sarjoissa päähenkilön tappion pitäisi olla yllättävää ja poikkeuksellista. Bleachissa juttu on pikemminkin päinvastoin, Ichigo häviää melkein jokaiselle vastustajalleen vähintään kahdesti. Jos tätä formulaa käytettäisiin kohtuudella, se ei häiritsisi niin paljon, mutta Kubo annostelee sitä ihan liikaa. Kuviota voisi piristää esim. tasapeleillä tai ratkaisemattomilla otteluilla jatkuvan turpasaunan sijaan.

*miettii* se että mahtava tarina tulee loppuun. Tai vielä pahempaa, sille on lisää chaptereita, mutta kukaan ei käännä.

Mutta, jos sanoisin vaikkapa sellaisen sarjan kuin 7 Seeds (katso Mangafox) niin tässä on aivan nerokas laaja ja huolellisesti tehty psykologinen selviytymis tarina. Hahmojen rikkautta ja persoonallisuutta, monella eri tasolla ja eri suuntiin kulkevia tarinoita yhtä aikaa jotka nitoutuvat yhteen ja jännitystä mikä saa sinut huutamaan lisää luettavaa!

Mutta ehkä suurin syy siihen että tämä sarja ei ole niin laajasti tunnettu Japanin ulkopuolella on taide. Kyllä, se on HYVIN vanhanaikaisen näköinen tyyli ja aina välillä tulee niitä isoja vetisiä silmiä ärsytykseen saakka, mutta mielestäni tuo osittain luonnosmainen tyyli antaa hahmoille ja ympäristölle niin paljon lisää persoonallisuutta. Ja jos kattoo hieman tarkemmin, niin jokainen kuva on todella yksityiskohtainen.

• This reply was modified 10 years, 5 months ago by DreamFeathers.