Shuuichi Shigenon tällä hetkellä 38 kirjaa käsittävä Initial D -manga kuvaa driftingiä vuoristoteillä. Lukuisat eri tiimit antavat kumin palaa mutkaisilla teillä ja siinä se. Sen suurempaa juonta ei kannata sarjasta hakea. Päähenkilö Takumi Fujiwara kuljettaa vanhalla Toyota AE86:lla tofua ja vaikka hän alussa esittää kavereilleen, ettei ymmärrä mitään autojen päälle, eikä sen puoleen välitäkään niistä ymmärtää, on hän (tietenkin) loistokuski, jolle ei paljon vertaisia löydy.
Shigenon taide ei varmasti kaikkia miellytä. Ihmiset ovat suorastaan rumia, autot taas ovat upeasti piirrettyjä, lähes valokuvantarkkoja jäljennöksiä. Tästä ei tosin liene haittaa kun kyseessä on sarja, joka on melkeinpä pelkkää rallia. Animea on tehty tähän mennessä neljä kautta eli stagea. Autot ovat toteutetut CGI:nä (ja kieltämättä kovin kankeana sellaisena), mutta niihin tottuu, jos sarjaa jaksaa katsoa pitempään. Taustamusiikkina soi eurobeatiä, mikä sekään ei ehkä ole kaikkien mieleen, mutta kun sarjaa on aikansa seurannut, Initial D:tä ei voisi kuvitellakaan ilman sitä. Mangassahan ei tätä musiikkia tietenkään ole tunnelmaa luomassa, mutta onneksi sitä voi lukiessa laittaa soimaan taustalle.
Sarjan voisi helposti luulla uppoavan pelkkiin autohulluihin, mutta niin ei välttämättä aina ole, itsekin olen siitä esimerkkinä. Liikoja ei auta odottaa, sillä juoni on ohuempi kuin siitä vanhasta vitsistä tuttu kirja ruotsalaisista suurmiehistä. Initial D ei ole mikään erityisen hyvä sarja, muttei niin huonokaan, jos vain on sitä seuratessaan turhia ajattelematta.