Jäätelöä ja kyyneleitä (FB: TooruxShigure)

Sain Kawamarulta haasteficin kirjoitettavaksi, ja tässähän se tulee! Lopusta voitte lukea mitä ficin piti sisältää. Ja huamioo! Tämä on ihka ensimmäinen ficcini ikinä!! ^w^/ Jotenkin tykkään tästä, tosin alku on vähän kömpelö ja genre taitaa vaihtua noin puolivälissä… :”D But hope you like it.~

~~~~~~

Nimi: Jäätelöä ja kyyneleitä
Sarja: Fruits Basket (hahmot (c) Natsuki Takaya)
Genre: Piti olla huumori (+ lievä angst halutessani) mutta taisi vaihtua romantiikaksi…
Paritus: TooruxShigure~
Muuta: Ei spoilaa sarjaa, -kun ym. päätteet ovat luultavasti vähän sekaisin, en muista niin tarkasti miten he toisiaan kutsuvat.

~~~~~~

Jäätelöä ja kyyneleitä

Ovessa oleva tuulikello kilisi ja tummasävyisen kimonon helma viisti kevyesti lattiaa. Sisään astui vajaa kolmekymppinen komea mies. Hänen tummien hiustensa takaa näkyi kynä oikean korvan takana. Hän harrasti tai jopa harjoitti jotakin taidealaa, ehkäpä kirjoitti kirjoja.
Kauppa taasen ei ollut pientä kioskia suurempi, mutta valikoima vastasi jopa markettia. Kassan takana istui vanhempi rouvashenkilö, joka kirjoitti tiiviisti jotakin pieneen paperin palaseen.
”Iltaa”, mies sanoi kohteliaasti. Nainen kohotti päänsä ja katsoi hieman oudoksuen luultavasti illan viimeistä asiakastaan. Mies väläytti kasvoillaan pienen hymyn, mutta nainen tyyntyi vain nyökkäämään ja jatkoi taas kirjoittamistaan. Mies ei kuitenkaan lannistunut.
”Vehnäjauhoja.” Nainen nosti katseensa.
”Anteeksi?”
”Ei teillä sattuisi olemaan vehnäjauhoja?” mies kysyi uudelleen, korottaen ääntään. Nainen nousi seisomaan ja kiersi kassan takaa miehen luo.
”Voisitko toistaa, nuori mies?” hän sanoi. Asiakas hymähti ja sanoi miltei huutaen: ”Niin että onko teillä myynnissä vehnäjauhoja?” Myyjä vavahti ja katsoi miestä kummaksuen. Hän saattoi mutista jotain huutamisesta ja huonoista käytöstavoista vaappuessaan kaupan toiselle puolelle ja napaten hyllystä kellertävän pussin vehnäjauhoja. Mies käveli rauhallisesti kassalle ja kaivoi taskustaan muutaman kolikon.
”Riittävätköhän nämä?” mies kysyi. Myyjä pamautti pussin kassalle niin, että jauhot pöllähtivät miehen kimonolle. ”Ah…”
”Juu, se onkin tasaraha”, myyjä sanoi kovaan ääneen. Mies pamautti rahat myyjälle, nappasi jauhopussin käteensä ja paineli ulos. Peräänsä hän vielä huikkasi hyvät illan jatkot. Myyjä tuskin kuuli hiljaista mutinaa.

Päästyään takaisin talolleen, miestä oltiin vastassa.
”Shigure-saaaan!” nuori lukiolaistyttö heilutti iloisesti kättään oven suussa. Shigureksi kutsutun miehen kasvoille levisi hymy. Olipa tyttö iloinen ja huoleton, kuten aina.
”Hei taas Tooru-kun. Tässä jauhot”, Shigure sanoi. Tooru ojensi kätensä ja nappasi jauhopussin syliinsä. Hän hymyili suloisesti.
”Paljon kiitoksia! Nyt pääsemme vihdoin leipomaan!” hän huudahti ja kiirehti sisälle. Shigure tuli perässä hymyillen raukeasti. Eteisessä jokin kopsahti hänen jalkojensa vierelle: oikean korvan takaa pudonnut kynä. Hän nosti sen hitaasti ja kuunteli samalla talon muita ääniä. Hänen ”nuorikkonsa” Tooru puuhasi keittiössä innokkaana, kuten aina. Kyoo-kun taisi olla vielä mestarin luona dojolla, Yuki-kun taas oppilaskunnassa. Aayakin oli lähtenyt eilen harvinaisen pitkältä vierailultaan, häntä tuskin tänään näkyisi.
Shigure meni keittiön ovensuulle ja nojautui kädellään yläkarmiin. Hän tarkkaili tyttöä. Vaaleanruskeat hiukset olivat kahdella letillä selkää vasten. Erittäin sievä näky, varsinkin jos sattui olemaan ihastunut kotitöitä tekeviin nuoriin luokiolaisneitoihin.
”Tooru-kun?” Shigure kysyi varovasti. Tooru pyörähti ympäri.
”Hm?” hänen kasvoilleen levisi ystävällinen hymy.
”Kuule, mietin vain… Jos jättäisit sittenkin leipomisen sikseen”, Shigure sanoi. Tooru näytti yllättyneeltä.
”Mutta tehän itse pyysitte…”
”Anteeksi, muutin mieleni.” Shigure hymyili ilkikurisesti. ”Mitä jos pitäisimme sittenkin treffit?” Puna levisi hitaasti Toorun kasvoille.
”Eh? M-m-mutta kuinka? Tai siis…” Tooru hämmentyi entisestään. Shigure hymyili. Juuri näin.
”Pakastimessa pitäisi olla Aayan tuomia jäätelöitä. Tule.”
”Odottakaa, siivoan ensin tämän keittiön!” Tooru huudahti. Äänensävystä huomasi hänen olevan hiukan nolostunut. Shigure käveli tytön luo ja tarttui tätä kädestä.
”Ei, se voi odottaa. Tule nyt”, Shigure käski ja veti Toorua perässään pakastimelle. ”Käsiraudat…” hän mutisi. Tooru hätkähti.
”Anteeksi mitä? Kuulin varmasti väärin”, hän sanoi.
”Mitä?” Shigure kysyi ja kääntyi.
”Äh, ei mitään!”
Shigure kaivoi pakastimesta kaksi mehujäätelöä ja ojensi Toorulle mansikanmakuisen. Itselleen hän otti vesimeloninmakuisen.
He kulkivat pienen hiljaisuuden ja jännityksen vallitessa takapihalle, istuivat terassille ja käärivät jäätelönsä papereista.
”Mm, tämähän on hyvää”, Shigure sanoi ja katsoi hymyillen Toorua. Tämä tuijotti punaisena eteensä, mutta huomattuaan Shiguren tuijotuksen hän tunki jäätelön suuhunsa ja yritti hymyillä kömpelösti.
Siinä he istuivat, kaksi kohtalon toistensa luo ohjaamaa sielua, syömässä jäätelöä päivän kääntyessä illaksi. Jos he saisivat valita, he istuisivat siinä vielä illan kääntyessä yöksi. …ja yön vaihtuessa aamuksi.
Tooru värähti.
”Hm, onko sinulla kylmä?” Shigure kysyi. Molemmat olivat syöneet jo jäätelönsä ja Shigure keräsi roskat yhteen. Tooru nyökkäsi ja kietoi käsiä ympärilleen.
”Tulen pian takaisin”, Shigure sanoi ja katosi sisälle. Tooru mietti itsekseen huomisen ruokailua. Jos hän laittaisi ruohosipulia, Kyoo-kun tuskin söisi sitä riitelemättä ensin Yuki-kunin kanssa. Toisaalta ruohosipuli voisi odottaa Kisa-sanin vierailuun.
Shigure palasi talosta kantaen pientä kynttilää.
”Oi!” Tooru huudahti. ”Sehän palaa kauniisti…” Shigure katsoi tyttöä hymyillen.
”Illat ovat tosiaankin alkaneet viiletä. Saanen tarjota lisää lämmikettä sylissäni?” Shigure kysyi hiljaa ja kohteliaasti. Tooru punastui taas. Hän laski katseensa.
”Mutta tehän muuttuisitte”, Tooru sanoi punastuen. Hän katseli hitaasti palavaa liekkiä. Se lepatti kevyessä tuulenvireessä. Hän tärisi ja yritti lämmittää enemmän itseään. ”Jospa haen vain lisää päälle pantavaa?”
”Ei muuttumiseni haittaa yhtään”, Shigure sanoi. Tooru punasteli, kun hän siirtyi lähemmäs Shigurea. Hänen sydämensä alkoi hakata yhä kovempaa…
POFF
Samassa kun Shigure syleili Tooruaan, hän muuttui tummaksi koiraksi. Tooru halasi koiraa ja tunsi sen karkeahkon turkin käsissään ja naamassaan. Yksittäiset kyyneleet kastelivat Shiguren niskaa. Mies heilutti surullisesti, mutta onnellisena häntäänsä…

~~~~~~

Ficissä piti olla sanat häntä, kynttilä ja käsiraudat. Shiguren oli myös käytävä kaupassa. <– Enkös toteuttanitkin sen mahtavasti? xD