- This topic has 31 voices and 539 replies.
-
Posts
-
Tuo näyttää jo aika loppuneelta, joten… …Uusi tarina!
Olipa kerran pieni SlamDunk. Hän kuitenkin kasvoi ja päätti lähteä seikkailemaan Saharaan.
Saharassa oli kuuma. Siellä oli niin kuuma, että vettä piti juoda litra kolmessa tunnissa. Yöllä siellä taas oli niin kylmä, että se litra jäätyi kolmessa tunnissa. SlamDunkilta oli vesi kuitenkin loppunut jo aikoja sitten ja hän oli kävellyt jo 29,48 tuntia juomatta.
Hän huomasi keitaan 93 metrin päässä ja lähti laahustamaan sitä kohti. Hän täytti vesipullonsa ja tyhmänä joi kerralla kaksi litraa vettä putkeen. Yhtäkkiä hän näki kauempana kamelin, jonka jalka oli juuttunut maahan. SlamDunk lähti vatsa kipeänä kävelemään sitä kohti ja tultuaan perille hän alkoi tutkia tämän laukkuja etsien arvotavaroita ja helppoa ruokaa. Yhtäkkiä kävi kuitenkin niin, että maa sortui hänen altaan ja hän yllätys, yllätys, putosi. Vähän ajan päästä kuului läiskähdys, kun hän putosi maanalaiseen lähteeseen. Hän tunsi käden tarttuvan omaan käteensä ja vetävän hänet ylös.
Rannalla, jos sitä voi rannaksi kutsua, SlamDunk näki hänet ylös vetäneen henkilön. Hän piti kädessään Devilman-sarjakuvaa ja luki sitä tunteikkaasti. "Kukas sinä olet?", SlamDunk kysyi. "Olen Devilman", Devilmania lukenut henkilö vastasi silmät yhä kiinni sarjakuvassa. SlamDunk katseli ympärilleen ja terävästi havaitsi huoneessa olevan muitakin ihmisiä. "Moi!", SlamDunk tervehti. Gawonarus ja Blackbeard kohotti päänsä, Nanakin ja eerol nukkuivat ja Fieri ja Monninen lukivat mangaa melkein yhtä tunteikkaasti, kuin Devilman, eivätkä jaksaneet välittää uudesta tulokkaasta. "Mene istumaan tuonne muiden viereen", Devilman neuvoi, "Lähdemme kohta". SlamDunk totteli ja meni istumaan muiden viereen. "Minne me lähdemme", hän kysyi. Devilmanin suunnalta alkoi kuulua matalaa ja käheää naurua samalla, kun valot himmenivät ja lopulta sammuivat kokonaan.
"No voi ruutana! Just parhaassa kohtaa!", Fieri ja Monninen parahtivat.Jos vaan sopii, hyppään mukaan tarinaan pitkästä aikaa =3 Jos joku haluaa, saa lisätä minut mukaan tarinaan.
"Me lähdemme erääseen kuumaan paikkaan, josta ei ole paluuta…" Devilman hohotti, mutta hänen naurunsa laimeni kun SlamDunk kirosi:
"Ei taas kuumaan paikkaan, vasta pääsin pois sieltä!"
"Huonompi sinulle," Monninen mutisi yrittäen silmät sirrillään jatkaa lukemista. "Me mennään Muumilaaksoon."
"Muumilaaksoon!?" SlamDunk älähti. "Eihän siellä ole kuuma!"
"Nyt on. Pyrstötähti on kuumentanut sen laakson eikä siellä ole ketään."
"Miksi me sinne mennään?" SlamDunk kysyi Devilmanilta, joka tunki sarjakuvan taskuunsa ja vastasi:
"Lähden etsimään sitä Nipsun luolaa. Olen aina halunnut nähdä sen…""Millä ihmeellä me menemme Muumilaaksoon?", SlamDunk murahti. Fieri nosti kätensä ottaakseen puheenvuoron. "En tiedä.", hän sanoi ja kihisi tyytyväisyydestä kun sai vastata. "….olipa tuostakin apua.", SlamDunk puuskahti. Samassa kuului kamelin askelten kolinaa. "Vaientakaa se!", Nanakin murahti ja käänsi kylkeä.
Kaukaa horisontissa lähestyi kameli, jonka selässä roikkui tajuton lumppuröykkiö. "Miten lumppuröykkiö voi olla tajuton?", Blackbeard ihmetteli. "Ehkä niin, että se ei ole lumppuröykkiö.",Gawonarus vastasi. Kameli oli hyvinkin hidas, mutta huomatessaan vettä se kiisi vettä kohti kuin elosalama jättäen selässään olevan pojun maahan. "….no, ei se paljon lumppuröykkiöstä eroa. Se on oma kylähullumme Dents.", Devilman sanoii ja käveli kauemmas.
Kohta Monninen ja Fieri menivät uteliaina katsomaan, oliko Dents edes elossa. Ja olihan se. Heti kun Monninen ravisti pulloa, jonka sisältä kuului veden hölskyntää, Dents loikkasi ilmaan ja sieppasi pullon sammuttaakseen jo pitkään vaivanneen janonsa.
"Mistäs Dents tulee?" Fieri kysyi. Hetken aikaa juotuaan vettä Dents vaimensi röyhtäyksensä ja vastasi:
"Yhdestä kuumasta paikasta."
"Täällä on monta kuumaa paikkaa."
"Siellä oli sellainen tuleen syttynyt iso sininen talo ja hiekoittuneita kumpuja ja vanha rämä silta ja…"
"MUUMILAAKSO!!!" Devilman hihkaisi innoissaan ja sekunnin päästä hän oli syöksynyt tarttumaan Dentsin paidan rinnuksista kiinni, kiskonut tämän sentin päähän kasvoistaan ja ärähtänyt: "Näytät meille tien."
"Ei! Sinne minä en palaa!" Dents vaiersi. Devilman pohti, kuinka saisi Dentsin kiinnostumaan paluusta Muumilaaksoon."Minä en menisi sinne edes sadasta miljoonasta!", Dents puuskahti ja marssi kohti kameliaan, kunnes herännyt Nanakin pysäytti hänet.
"Etkö edes…..tuplamakupirtelöstä?", Nanakin kysyi.
Dents lipaisi huuliaan ja pohti. Pitkään hän pohtikin ja lopulta tokaisi:
"Sovittu!"Dents loikkasi kamelinsa selkään, kun Slam Dunk tokaisi:
"Millä me sinne mennään?"
Samassa Dents painoi kamelinsa otsaa, joka määkäisi ja sen selästä nousi asuntovaunu.
"….selvä. Mikset sä täällä torkkunut, täällähän on ilmastointikin.", Gawonarus ihmetteli.
"Tota, ei tullut mieleen."
"Oukei."Matka kohti Muumilaaksoa alkoi.
Sangatsulaiset köröttelivät kohti pahamaineista Muumilaaksoa, vauhti oli tosin melkoisen hidas, sillä kamelin hevosvoimat olivat vähäiset. Dents ohjaili kameliaan ja siihen köytetyssä asuntovaunussa sangatsulaiset alkoivat tehdä kukin mitäkin. Blackbeard, Devilman ja Gawonarus katselivat matkatelkkaristaan Mauritanian mutapainin maailmanmestaruuskisoja. "Anna mennä, Ould Haidallah!", Devilman kiljui kun hänen suosikkinsa nosti mutakökkärettä heittääkseen sillä vastustajaansa. "Turhaa touhua", Monninen tuhahti, "merisimpanssi Saul ennusti Maaouya Ould Sid’Ahmed Tayan voittavan." Nanakin ja eerol jatkoivat tyytyväisinä uniaan asuntovaunun extralargeissa porealtaissa, joita löytyi vaunu perältä kolme kappaletta. Valitettavasti vaunun hyppyallas oli suljettu, sillä ponnahduslauta oli epäkunnossa.
Yhtäkkiä, kaikkien yllätykseksi yhdestä kaapeista alkoi kuulua epämääräistä huutoa. "Turpa kiinni!", omiin maailmoihinsa vajoutunut eerol karjaisi ja heitti kaappia kumiankalla. Monninen rohkesi avata kaapin oven, ja yhtäkkiä lattialla makasi mystinen henkilö. Oranssista lapusta hänet tunnistettiin Kawamaruksi. Kawamaru aukaisi suunsa puhuakseen: "…
"…myydäänkö täällä mansikoita?"
"No ei helkutissa!", Monninen huusi ja oli tunkemassa Kawamarua takaisin kaappiin, kun yllättäen Kawamaru heitti Monnisen judoheitolla seinään, joka aiheutti voimakkaan jysähdyksen. Tämä aiheutti telkkarin lentämisen suoraan Devilmanin naamaa päin. Devilman huusi superhidastetusti: "NOOOOOOOOO!!!!", ja väisti lentävän töllöttimen, joka tosin lensi ikkunasta.
"MEIDÄN TELKKARI!", Devilman, Monninen ja Gawonarus huusivat kuorossa. "Nyt me ei koskaan saada tietää voittajaa!" Dents virnisti ilkeästi kamelin selästä ja huusi: "Mä katoin ton ottelun jo eilen. Mä tiedän kuka voitti."
Devilman ryntäsi suoraan Dentsin luokse, riuhtaisi tätä rinnuksista ja kysyi: "KUKA? Kerro jo!"Dents työnsi Devilmanin luotaan ja tokaisi: "Jimmy Jump hyppäsi lavalle kesken ottelun ja potkaisi kummatkin tainnoksiin karatepotkullaan." Gawonarus huusi: "Arvasin!" Devilman murahti ja työnsi Dentsin pois, jolloin poika putosi maahan vieden kamelin mukanaan, ja he putosivat maan läpi.
Devilman heräsi ensimmäisenä ja näki edessään jotain kuivaa, kuumaa ja liekehtivää. "Kaverit hei herätkää!", hän huusi ja herätti kaikki. "Siinä se nyt on. Muumilaakso."
– No joo, tosi hienoa! Tällaista ei tapahdu kuin teidän seurassa! Devilman keuhkosi otsan verisuonet nyrkin kokoisina pullistellen. – Minä menin Saharaan voidakseni olla hetken rauhassa, ja eikö kaikki pölähdä sinnekin paikalle! Ja Muumilaaksoon kun päästään, niin koko paikka roihuaa kun Lappi sakemannien jäljiltä!!!
Devilman valahti maahan kouristellen ja Gawonarus totesi lääkintämiehen taidoillaan hänen hermojensa romahtaneen. Hermojen riekaleita tursusi ulos korvista ja ne kerättiin Piltti-purkkeihin ja laitettiin kaiken varalta jääkaappiin, että säilyisivät.
– Hyvä, että sulla oli toi kaappi ja noi tyhjät purkit mukanas, Monninen sanoi Dentsille.
– No joo, mä oon aina valmiina kaikkeen, sanoi Dents polleana.
– Ei siellä kaapissa olis kylmää juotavaa? Blackbeard kysyi. – Tulee kuuma täällä liekkien keskellä.
– No en mäkään ny aina kaikkeen ole valmiina, Dents tuhahti.Devilman oli saatava hoitoon, joten jengi lähti etsimään pöpilää. He eivät kuitenkaan aavistaneet heitä vaanivaa uhkaa. Yksi Devilmanin hermojenkappaleista oli päässyt karkuun romahduksen yhteydessä ja suuruudenhulluuttaan päättänyt perustaa oman valtakunnan. Muumilaakson näennäisdemokraattisen kansantasavallan perustamiskokouksessa Tuutikin asuttamassa uimahuoneessa. Haisulin mielestä Hermosta (tästedes hermojen riekaleesta käytettävä nimi) ei ollut elinikäiseksi presidentiksi, mutta Hermolla oli Nipsun ja Myyn pikkusisko #4:n vankkumaton tuki. Möröllä oli loistava suunnitelma, jonka toteuttamalla kaikki olisivat olleet tyytyväisiä, mutta koska Mörkö osasi vain äristä, kukaan ei tajunnut, mitä se ajoi takaa.
Hermon suunnitellessa Nipsun, Myyn pikkusisko 4#:n ja edelleenkin avuttomana ärisevän mörön suunnitellessa pahojaan joukkio alkoi etsiä Nipsun luolaa – sitähän tänne oltiin tultukin hakemaan, joten samahan se oli käydä vilkaisemassa. Ehkä samalta suunnalta löytyisi apukeinokin Devilmanin pääparalle.
"Vettääääh…" Monninen vaiersi. Hän ei enää kyennyt kävelemään suorassa voiman puutteesta, joten hänen oli käsillään kannateltava leukaansa, ettei se raastaisi hiekkaista maata.
"Eikös meri ole Nipsun luolan edessä?" Fieri kysyi, mutta Kawamaru muistutti:
"Etkö muista, että siinä elokuvassa merikin oli kuivunut?"
"Ehkä luolassa on vettä?"Tuota ei olisi kannattanut sanoa. Puolet joukkiosta ryntäsi heti ´sadan kilometrin tuntivauhtia kohti suuren kuopan – siis kuivuneen meren – rantaa etsimään Nipsun luolaa. Jos siellä vettä olisi, paikalle jääneille eerokille, Nanakinille, Kawamarulle ja Blackbeardille ei sitä riittäisi. Jopa hermoraunio Devilman oli ponnistanut jaloilleen ja juossut muiden mukana vettä etsimään.
"Mennään katsomaan, ettei ne tee jotain hullua" Blackbeard tokaisi.
"Kuten räjäytä sitä luolaa?" eerol kysyi. Blackbeard läimäisi käden otsalleen ja mumisi:
"Etkö tiedä, että aina kun sanoo jonkin esimerkin, se tietenkin tapahtuu?"Ja kuin todisteena pian kuului voimakas jysähdys.
Eerol, Nanakin, Kawamaru ja BlackBeard juoksivat paikalle tuhatta ja sataa.
Kun he olivat tulleet paikalle, luola oli säpäleinä.
"Okei, kuka tämän teki?" Nanakin kysyi. Kaikki paikalla olleet osoittivat Monnista. "… NO MUTTAKUN EI TÄÄLLÄ OLLUT VETTÄ!!" Monninen huusi. "No ei se silti oikeuta sinua räjäytämään Nipsun luolaa!" Kawamaru sanoi.
"No… No muttakun… IHAN TYHMÄ LUOLA!!" Monninen änkytti.
"…No nyt me ainakin tiedetään, että siellä ei ollut vettä… Mutta tuossa meni sihhen suoja paikkakin…" BlackBeard sanoi. "Niin, tulitko ajatelleeksi sitä?" Eerol tivasi. "No… en. Oikso pitänyt?" Monninen kysyi."Noh… lähdetään etsimään jotain paikkaa missä ei olisi näin kuuma ja missä olisi vettä…" Kawamaru sanoi.
"Miten olisi muumitalo?" Dents ehdotti. "JOOO!!" Fieri huusi, joten kaikki lähtivät kohti muumitaloa.Pian sankarimme olivat matkalla kohti Lakefront Citya, ja he ovat napanneet kohta 150 pokemonia…..anteeksi, väärä käsis. *paperin kahinaa* Kas, löytyihän se. Sankarimme ovat matkalla kohti muumitaloa, koska edellinen turvapaikka, Nipsun luola, räjähti Monnisen takia. Ihmeellistä kyllä, luolassa ei ollut edes räjähteitä, mutta silti Monninen onnistui jotenkin sen räjäyttämään.
"Ne kakarat eivät saa päästä Muumitaloon!", Hermo huusi pahismaisesti Mörölle, Haisulille, Myyn pikkusisko #4:lle ja Nipsulle.
"Mikseivät?", Nipsu ihmetteli päätään raapien.
"Etkö tajua? Vaikka pyrstötähti kärvensikin muumitalon niin että se liekehti, siellä asustaa silti vielä isältään vallan kaapannut Muumipeikko, hänen tyttöystävänsä Niiskuneiti, se pimahtanut Niisku ja kaikenlisäksi vielä…..Nuuskamuikkunen…..", jatkoi Hermo ääni väristen."Nuuskamuikkunen!?", muut paitsi Mörkö parahtivat. "Se Nuuskamuikkunen? Kulmikkaan pöydän 14:nnen mutanttiritarisamurain poika?", kuului värisevä ääni oven toiselta puolelta. Kaikki kääntyivät oveen päin. "No mutta kappas, sehän on The Vegito", Hermo sanoi. "Liity toki seuraan." "Onko totta, että Nuuskamuikkunen on siellä talossa", The Vegito kysyi yhä värisevällä äänellä. "On", Hermo vastasi raskaalla äänellä huokaisten. "Miten me pärjäämme niin legendaarista henkilöä vastaan näin vähällä porukalla", The Vegito kysyi. "En tiedä! En ti-hi-he-däää", Hermo huusi ja alkoi itkemään. "Hiljaa!", ääni oven toiselta puolelta huusi. Minä tiedän, mitä tehdä." Kaikki kääntyivät katsomaan oveen päin, kun sieltä astui esiin Antti-setä. "Tunnen erään vahvan voiman lähellä. Se tuntuu olevan matkalla kohti Muumitaloa. Meidän on kiirehdittävä pysäyttämään se.
Joukko lähti juokemaan Antti-sedän näyttämään suuntaan. He tulivat perille ja Antti-setä huusi joukolle "Hoi! Pysähtykää!" He pysähtyivät ja katsoivat ihmeissään joukkoa ja kaukana takana laahustavaa mörköä. "Hermoni!" Devilman parkaisi ja lähti juoksemaan sitä kohti. Hermo lähti karkuun ja eeppinen hermojahti alkoi.
Antti-setä astui eteen päin, käveli Monnisen luo ja sanoi: "Aistin suuren voiman sinussa". Monninen tuli siitä niin iloiseksi, että räjäytti kaukana juoksevan hermon. Kaukaa kuului "Eeiiii". "Ai niinkö!?", hän huudahti.Monninen oli niin innoissaan voimasta, että nosti Nanakinin voimillaan ylös ja heitti Muumitalon katolle. Sinne jäi Nanakin, huutamaan yksikseen. Nyt heillä oli Monnisen voimat, he suuntasivat Muumitalolle.
Muumitalolla heitä odotti Mörkö, joka näytti hermostuneelta. Mörkö yritti hipelöidä Fieriä jotta tämä jäätyisi (ja ehkä jostain muustakin syystä), mutta Monninen sinkosi Mörön takaisin vuorille. Näin he olivat päässeet jo yhden vastustajan yli, mutta niitä olisi vielä jäljellä.
Seuraavaksi eteen tuli Haisuli, joka haisi niin pahalta että edes Monninen ei pystynyt hyökätä. Antti-setä oli unohtanut kertoa, että haju kumoaa Voiman.
Pusikosta kuului rahinaa, ja pian sieltä nousikin……Hemuli.
"EIII MINUN POSSTIMERRKKINI!!" Hemuli huusi ja katsoi Antti-setää. "Mitä nyt?" Antti-setä kysyi. "TUO VEI MINUN POSSSTIMERRKKINI!!!" Hemuli huusi taas tosi kovaan ääneen.
"Jumankeuta ole hiljaa" Monninen sanoi ja kumautti Hemulilta vahingossa tajun kankaalle. "…oho…" Monninen sanoi ja meni poimimaan omenoita läheisestä puusta.
"…selevä." Sanoi Nanakin.
Yhtäkkiä Haisuli hyökkäsi hyppäämällä Fierin päälle. Fieri pyörtyi, koska Haisuli haisi niin pahalle.
"EIIIII FIERIIIIIIIIIII!!!" Monninen huusi dramaattisesti ja rupesi tulittamaan Haisulia poimimillaan omenoilla.
Mutta Monnisen sihti ei ollut maailman parhain sillä hetkellä, koska Haisuli esti hänen voimansa kulun, hän viskoikin omenat vahingossa Kawamarun päälle.Kawamaru kaatui maahan omenoiden osuessa tämän takaraivoon. Eerol oli läksinyt takaisin porealtaaseensa, ja yhtäkkiä mystinen henkilö käveli häntä kohti pusikosta. Yhtäkkiä vesi alkoi väreillä, ja hetken päästä siitä alkoi nousta ilmakuplia lämpötilan noustessa. "Mitä halvattua?!", Eerol karjaisi ja pyörtyi veden kuumuuden alkaessa vaikuttaa, hetken päästä olisi tarjolla keitettyä Eerolia.
Monninen yritti epätoivoisena pelastaa Fieriä kamalalta kohtalolta, nimittäin kuolemalta Haisuli naamallaan, mutta oli liian voimaton sen nimenomaisen hajun takia. The Vegito katseli tapahtumia kiinnostuneena, kun äkisti muisti ensisijaisen suunnitelman, laittaa Monninen taistelemaan Nuuskamuikkusta vastaan, ja näin tuhota molemmat, sillä Hermon joukoista ei ollut vastusta kummallekaan. Yhtäkkiä ilman halki lensi tajuton Eerol, ja kauempana seisoi henkilö, jonka voiman saattoi aistia ilmassa. Tämä mies seisoi vähän matkan päässä osoittaen Monnista, huutaen: "Sinäkö varastit Hemulin POSTIMERKIT??!!" Monninen ei ehtinyt vastata, kun soturi hyökkäsi, juuri heränneen hemulin ulistessa taustalla: "Minun phoostimerkkini, ne ovat poissa, poissa!" The Vegito oli pyörtyä todellisuuden iskiessä häneen. Hän kuiskasi ääni väristen: "Se… se… on Nuuskamuikkunen."
- You must be logged in to reply to this topic.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
