- This topic has 31 voices and 539 replies.
-
Posts
-
Fieri oli vihdoin saanut huonon piirroksensa loppuun, vilkaisten uos tylsistyneenä, mutta huomasikin puskan takana vaaleanruskean letin. Fierin silmät pyöristyivät ilosta. "ANTTI-SETÄÄÄÄ! TUOLLA PUSKASSA ON ANTTI-SETÄ!" , Fieri huusi sisälle melkein kaikki rynnäten tuijottamaan haltioituneena puskaa, paitsi Luffy oli oli miettimässä seuraavia vessaeväitään.
"Antti-setää! Tuolla puskassa on Antti-setä!", kuuli Nanakin huudettavan, ja juuri kun hän oli lähtemässä tutkimaan asiaa tarkemmin, valtava väkijoukko rynnisti hänen ylitseen katsomaan tätä uskomattomaakin uskomattomampaa tapahtumaa. Näreissään Nanakin lähti etsimään vaivalla hankkimaansa taittoveistä, ja samaan aikaan oli paikalle hypähtänyt Devilman taas naureskelemassa säälittävimmälle henkilölle. Toisin sanoen Nanakinille, ja Luffylle joka pähkäili vieläkin Namin meloni -vitsin hauskaa osaa. Luffy ei keksinyt, joten hän päätti tuveta riehumaan, ihan vaan koska oli nälissään. Ensin lähti The Vegito, sitten Monninen ja pari muutakin heppua. Yhtäkkiä paikalle rynnisti Odakki huutaen, "Bataatti-voimaa!" Oda nappasi vähän bataattia, ja lähti lentoon. Hetken päästä hänestä ei näkynyt kuin pieni piste, ja vähän kaasua, jota purkautui jostain hänen supersankaripuvun syövereistä. Bataattimies seikkailee ilmeisesti jossain kaukana. Mutta ei hätää, sillä: "Devilman on täällä", karjaisi Devilman joka oli vetänyt päällensä punamustan puvun, jonka rinnuksissa oli kirjain D sarvien kera. Devilmiehen ensimmäinen tehtävä oli ilmeisesti hakata uusi ennätys Ms. Pac-Maniin. Sen kimpussa hän meinaan räpelsi. Nanakin löysi hienon taittoveitsensä, ja aikoi kostaa häntä piekseneille henkilöille. Sitten hän Nana muisti, että lähes jokainen oli jossain vaiheessa ollut hänen kimpussaan, joten hän unohti koko jutun. Nanakin huomasi Pirumiehen hienon puvun. "Mäkin haluun tollasen!", hän huusi, ja lähti etsimään itselleen sopivaa pukua.
Monninen katsoi ihmeissään kun Nanakin käänteli kiviä, heitteli ihmisiä ympäriinsä ja näytti etsivän jotain. "Mitä sää teet?" Monninen kysyi. "Etin punasta pirupukuu tietenki! KolloNanakin toitotti. "jjajah…" Monninen sönkötti. "Voisit säki lopettaa ton pelaamisen." Monninen kuuli Raxun toitottavan Devilmanille. "NNEVAAA!!" Devilman huusi silmät pac manina. Raxu tönäisi Pac man pelikoneen kumoon. "PAC MAN RAKKAANI KAI OLET KUNNOSSA?" DEvilman huusi. "wziuuuuuuuuuuu…." pelikone "sanoi" ja sammui. "sä tapoit pac manin!! SAAT MAKSAA!" Devilman huusi ja alkoi jahdata Raxua leipäveitsen kanssa. "ääähähäähähähäähä!!" Monninen ja Nanakin räkättivät maassa, kun näkivät Devilmanin laukkaamassa Raxun perässä.
Fieri yritti rauhoitella Devilmania tarjoamalla tälle Saatananpalvonta -DVD:tä, ja siitäkös Devilman riemastui. Pian hän kuitenkin suuttui, kun tajusi, että DVD olikin hänen ja Fieri oli pöllinyt sen. Nyt hän alkoi jahdata Fieriä.
The Vegito tallusteli ympäriinsä ja yritti löytää jälleen hukkaamaansa pornahtavaa kahvikuppia, samalla juoden vähän väliä Smurffi-limsaa.
Luffy oli päättänyt tehdä itselleen vessaeväiksi tonnikalavoileipää, tölkkipapuja ja kaakaota, muttei halunnut lähteä yksin kauppaan. Hän katseli epätoivoisesti ympärilleen, jos joku lähtisi hänen mukaansa. Nanakin suostuisi ainakin, sen tämä oli tullut sanomaan Luffylle, mutta yksi tyyppi vielä lisää olisi mukavaa.
Monninen suostui yhdeksi tyypiksi lisää ja eeppinen odysseia Likakadun Siwaan alkoi. Luffyn piti saada juosta kauppaan, mutta Monninen ja Nanakin eivät viitsineet. Siwan jo edessä päin häämöttäessä Monnisen ja Nanakinin nielaisi maa. He tömähtivät alas syvään kuoppaan. Kipeitä takamuksiaan hieroen he ihmettelivät, kuka älypää oli kaivanut ansakuopan keskelle jalkakäytävää. Mainittakoon, että kuopan kaivaja oli Fieri, joka oli pyrkinyt saamaan sillä Antti-sedän kiinni.
Monninen ja Nanakin kököttivät kuopassa 12 minuuttia, kunnes Devilmanin kaveri ja sielunveli Yooichi Hiruma käppäili kuopan reunalle. Hiruma tosin vain sylkäisi alas kuoppaan ja jatkoi matkaansa. Sitten kului vielä 35 minuuttia ja paikalle tuli kavereitaan etsimään tullut Luffy.
– Luffy, auta meitä! Nanakin huusi.
Luffy oli juuri antamassa auttavaa venyvää kumikättä kavereilleen, kun hän siinä samassa tajusi vitsin Namin meloneista ja alkoi hillittömän räkätyksen. Luffy kaatui selälleen ja hohotti itsensä tajuttomaksi.Tällä välin Fieri oli eksyttänyt Devilmanin ja löytänyt Antti-sedän. Hän sai sedän kiinni ja alkoi pommittamaan tätä mangaan liittyvillä kysymyksillä. Sitten hän huomasi, että pitkätukka oli liian pulska Antti-sedäksi. Se ei ollutkaan Antti-setä, vaan joku randomi no life -otaku.
Sillä aikaa kun Nanakin ja Monninen kököttivät kuopassa. Kawamaru kiusasi The Vegitoa, koska tämä oli hukannut pornahtavan kahvikuppinsa. "Helevattu mää en jaksa kököttää tässä" Monninen tuhahti ja alkoi kaivamaan sivukäytävää kuoppaan, ja hups hei! He olivat kuussa. "Miten me tänne jouduttiin?" Ihmetteli Nanakin.
Tällä välin kun Monninen ja Nanakin seikkailivat kuussa Fieri suunnitteli miten voisi kostaa no life-otakulle, koska tämä oli teeskennellyt Antti-setää. Hän päätyi siihen suunnitelmaan, että tönäisee no life-otakun siihen kuoppaan, jonka tämä oli suunnitellut oikealle Antti-sedälle. Niimpä Fieri otti no life-otakun niksapers-otteella kiinni ja alkoi marrsia kohti kuoppaa.
Samaan aikaan Devilman yritti epätoivoisesti korjata Pac maniaan, mutta onnistui hajottamaan sitä vielä enemmän, joten hän suuttui ja kävi syömässä The Vegiton pornahtavan kahvikupin, jonka hän oli aiemmin piilottanut.
Kun The Vegito ei huomannut, Kawamaru kävi rei’ittämässä hänen smurffi-limu pullonsa. Kun The vegito yritti juoda siitä, hän ihmetteli miksi limpparia ei ollut, joten hän otti Sherlock Holmes Hatun, suurennuslasin ja piipun ja alkoi tutkia asiaa.
Ilman johtolankoja oli vaikea tutkia mitään, joten The Vegito meni etsimään sellaisia lankapuodista. Lankakeriä tutkaillessaan ja piipua poltellessaan hän huomasi hassun pikkuäijän seuraavan häntä joka puolelle.
– Kukas saateri sinä oot? The Vegito ihmetteli.
– Sherlock, sehän olen minä, Watson, pikkuäijä sanoi.
– Mikä Herlokki? Mä oon… The Vegito sanoi ja yllättäen jokin hänen päässään naksahti. – Ei mutta hei, minähän olen Sherlock. Sherlock Holmes.
The Vegito luuli olevansa Sherlock Holmes, todennäköisesti siksi, että hänen päässään pitämänsä hattu oli noiduttu. Limpparit eivät kaikkien aikojen suurinta mestarietsivää kiinnostaneet, vaan hän halusi ratkoa ihan oikeita mysteereitä.Kadulla Watsonin kanssa kulkiessaan hän huomasi jotain ja kuiskasi tälle:
– Sanohan, Watson, eikö tuo tuolla kahvilassa olekin varkaiden vastine minulle, Arsene Lupin?
– Tuo on hänen pojanpoikansa, Lupin III. Lupin on jo eläkkeellä.
Sherlock the Vegito päätti jahdata Lupinia, mutta ajautui äänekkääseen riitaan Lupinin jahtaamiselle omistautuneen Zenigatan kanssa, koska molemmat halusivat pidättää Lupinin. Lupin itse huomasi heidät ja pötki tiehensä ennen kuin etsivät huomasivat mitään.Nyt Sherlock lähti tutkimaan kummallista mysteeriä. Miten Monninen ja Nanakin joutuivat kuuhun? Selityksenä kaikelle tälle taisi olla Bataattimiehen salainen bataattikätkö. Kaivaessaan sivutunnelia, Monninen ja Nanakin onnistuivat nappaamaan suuhunsa palat bataattia. Eikä mikään ihmekkään jos he löysivät itsensä kuusta. Herlokki Vegito kyllästyi Watsonin alituiseen seuraamiseen, ja päätti lavastaa kuolemansa. Näin hän siis kävi eeppisen taistelun Professori Moriartyn kanssa, ja taistelu päättyi molempien kuolemaan. Tai niin Watson ainakin luuli.
Nanakin oli saanut MacGyver-kohtauksen ja taittoveitsensä, ilmastointiteipin palasen ja purkkapallon avulla hän rakensi toimivan avaruusaluksen, jolla MacNanayver ja Monninen palasivat takaisin maahan. Maassa odottikin melkoinen mylläkkä. Fieri oli alkanut riehua, ilmeisesti menettänyt järkensä liian pitkien viestien johdosta, The Vegito oli "kuollut", mutta silti haeskeli uutta pornohtavaa kahvikuppia, valepuvussa tottakai, muutenhan Watson olisi tunnistanut hänet. Kyseinen Watson taas oli pukeutunut suruhameeseensa, ja suri muutaman muun marttakerhon jäsenen kanssa Sherlockin kuolemaa. Kaikki kuvittelivat syyn olleen yliannostus, Holmesilla oli tapana napata hiukan kokaiinia piippuunsa kun oli ratkaistavana kiperä tilanne. No, Holmes oli kuollut, Fieri seonnut ja Devilman oli ostanut läheisestä käytettyjen pelien kaupasta GameBoy Colorin, ja työsti Pokémon Blue’ta. Aikomuksissa oli ostaa myös versiot Silver ja Gold, mutta Mansikka ja Tuplapotti olivat nielleet valtaosan hänen rahoistaan. MacNanayver pistäytyi lähimmälle kioskille, joka sattui olemaan Teuto Grilli. Sieltä hän osti Kuuman koiran, makkaran munkin väliin tungettuna. "Herkkua", totesi Nanakin, ja hillittömästä naurunpuuskastaan selvinnyt Luffy pomppasi paikalle ja tilasi 87 Kuumaa koiraa.
Kuumat koirat olivat turhankin kuumia niissä olleen "extraspecialsupertulikuuman chilikastikkeen" takia, joten Luffyn suu tarvitsi kipeästi jäähdytystä. Sitä saatiin saavillisesta mango-banaanijäätelöä, jonka kylmyyden takasi myyjänä toiminut jäämies Aokiji.
– Jääjäämarjamies, mitä sä täällä teet? Luffy kysyi Aokijilta.
– Töitä. Oletkos moisesta kuullut, gumigumimarjamies?
– Etkö sä ole joku merivoimien isoherra?
– Eeeei… se on ihan vaan sivutoimi se semmonen hanttihomma. Jäätelömyyjä minä olen. Niin kuin isäni. Ja isäni isä. Ja, tiedätkös, isoisoiso… äh… isoisoiso… isoisäni se vasta merkittävä mies jäätelön kannalta olikin.
– Mitä se teki? Keksiks se jäätelön?
– No ei nyt sentään. Mutta hän keksi myydä sitä tällaisissa pikku kopeissa.
Jäätelösaavin tyhjennettyään Luffy totesi käsiensä tuntuvan kohmeisilta ja hän ihan itse päätteli kylmän jäätelösaavin pitelemisen olleen siihen syynä. Devilman huomasi tilaisuutensa aiheuttaa tarpeetonta kalabaliikkia ja sanoi Luffylle:
– Kätesi taitavat olla jäässä, ne kannattaisi saada äkkiä lämpimiksi, kuule.
– Miten nii? Luffy ihmetteli.
– Etkös muka tiedä? Kumi haurastuu kylmässä ja hajoaa.
Luffy alkoi parkua käsiensä hajoavan ja ryntäsi etsimään apua. Devilman kiherteli tyytyväisenä itseensä ja tilasi lempijäätelönsä, Hornantuutin.Vieraat ihmiset pitivät Luffya sekopäänä ja välttelivät häntä, joten hänen täytyi juosta satamaan ja siellä ankkurinsa laskeneeseen Thousand Sunnyyn apua hakemaan.
– Auttakaa! Käpälät hajoo! Luffy mekasti. – Tarttee lämmintä vettä!
Paikalla olleista vain Robin viitsi auttaa. Hän täytti lämpimällä vedellä pari savista kannua jotka oli jostain kaivanut poneglyfejä etsiessään. Luffy lämmitteli käsiään niissä kunnes oli varma, etteivät kätensä olleet enää vaarassa murentua olemattomiin. Sitten hän kiitti Robinia ja suksi takaisin Nanakinin luo.
– Mihin asti sä oikein menit? Nanakin kysyi.
– Laivalle. Lämmittelin käsiäni Robinin kannuissa, Luffy sanoi ottaessaan suksiaan pois jalasta.
Nanakin tuijotti hetken Luffya ja ilmehdittyään hetken aikaa niin, että oli syytä epäillä hänen käyttävän likaista mielikuvitusta, hän vuoti puolet verestään nenänsä kautta ulos.
– Jännä toi verensyöksy, Luffy sanoi ja tilasi vielä yhden hodarin.Äärimmäisen pervo ilme kasvoillaan Nanakin purskautti valtavat määrät verta nenästään. Nyt hän tarvitsi jotain verenhukkaansa. Päättipä kysyä apua Luffylta, ja vastaushan oli: "Lihaaa!" Näin Nanakin lähti talsimaan kohti Thousand Sunnya, jossa Sanji vokotteli Robinia. No Nanahan talsi suoraan keittiöön, jossa Zoro, Usopp ja Chopper lätkivät korttia. Ja Usopp huijasi. "Tollahan tulee ässiä hihoista!", Nanakin karjaisi osoittaen Usoppia. Tälläinen karjaisu ei tehnyt hyvää heikossa hapessa olleelle Nanakinille. Näinpä hän nappasi valtavan liha kimpaleen, ja alkoi järsimään sitä. Samalla vessasta kuului: "Peräjytky! Peräjytky! Peräjytky!" Hetkisen kuluttua Franky asteli sieltä sanoen: "Olipas vaan melkosen superi vessareissu." No näine hyvineen Nanakin tallusti kannelle jossa Robin ja Nami ryystivät Sanjin valmistamaa herkullista cocktailia. Bikineissä. No, nyt Nanakinilla oli taas valtava verenhukka, joten hän päätti täyttää sen Kuumilla koirilla.
Devilman heitteli ohikulkijoita donitseilla, ja naureskeli ilkikurista nauruaan. Paikalle rynnännyt Monninen liukastui yhteen donitseista, ja löi päänsä. "Aijaijai!", Monninen valitti ja mulkkasi Devilmania ikävästi. Luffy seisoskeli grillijonossa, ja päästyään tiskille tilasi uudet 87 Kuumaa koiraa.
Muut asiakkaat jäivät sitten ilman, kun myyjältä loppuivat nakit, ja koska 87:n nakkisämpylän tekoon kului hetki jos toinenkin, oli Luffyn perään kertynyt jono aikamoinen. Luffy hotkaisi kaikki kerralla ja suupieliään pyyhkiessään ihmetteli selkänsä taakse ilmestynyttä, vihaisesti murisevaa lynkkausjoukkoa.
– Tehdään siitä selvää! huusi joku ja porukka alkoi piestä Luffya.
– Lopettakaa tuo heti! Devilman huusi ja väkivalta loppui siihen paikkaan.
– Kiitosta vaan, Devilman, Luffy sanoi pudistellen pölyjä liivistään.
– Toi on ihan hullun hommaa toi kumimiehen lyöminen. Veteen se kannattaa heittää, Devilman virnuili.
– S-senkin petturi! Luffy huusi jengin lähtiessä kuljettamaan häntä satamaan.Luffy lensi pää edellä satama-altaaseen ja lynkkausjoukko meni sataman nakkikioskille. Luffyn onneksi Thousand Sunny oli ihan siinä vieressä, joten hänet noukittiin ylös. Laivalla olivat käymässä Monninen ja vähän aikaa tarinasta vessakäynnin takia poissa ollut Kawamaru. Luffy tuli pyyhkeeseen kietoutuneena valokuvia katselevien kavereidensa luo.
– Mitäs te kattelette? Luffy kysyi.
– Nami on alkanu harrastaa valokuvausta. Se onnistu kuvaan superharvinaisen kaljupäämeritiikerin, Kawamaru sanoi.
– Niin, mutta helppoa se ei ollut, Nami sanoi. – Vaarallista touhua sellaisen ihmissyöjäpedon kuvaaminen, etenkin noin läheltä. Parempi arvostaa rohkeuttani.
– Joo, Nami on rohkea, kun otti tämmösiä kuvia, Monninen sanoi.
– Rohkea Nami otti kuvia, joo, lisäsi Kawamaru.
Juuri silloin Nanakin soitti Luffylle kysyäkseen, tulisiko tämä pelaamaan futista.
– Mis oot? Nanakin kysyi.
– Laivalla. Kateltiin just Monnisen ja Kawamarun kaa Namin rohkeita kuvia.
Nanakin-parka oli jälleen kuolla verenhukkaan, mutta onneksi hänen avukseen tuli Puniksen tallin uusi jäsen, vampyyrityttö Karin, joka antoi hänelle lisäverta.Niinpä niin, Nana menetti tajuntansa, ja heräsi siihen kun vampyyri antoi hänelle lisää verta. "Vampyyri!", Nana kiljaisi ja lähti pinkomaan kohti nakkikioskia.
– Kolme juustopurilaista ja Jaffa.
– Zori vaan, meiltä on kaikki liha lopuzza.Kioskin myyjänä oli yksi habajyräkolmikosta. "Mitäs sä täällä teet?", Nanakin kysyi, mutta ehti hädin tuskin puhua lauseensa loppuun kun paikalle rynnisti Kawamaru ja Monninen. "Kuinkas sulle kävi?", kysyivät molemmat yhteen ääneen. "No, mitäs tässä, yks vampyyri meinas syödä mut." Kumpainenkaan ei tietty uskonut häntä, ja häipyivät takaisin Thousand Sunnylle.
Devilman oli taas iskenyt kyntensä pelikoneeseen, tällä kertaa JokeriPokeriin. "Värisuora! Jeah!", hän kiljaisi, ja kone alkoi syöttää ulos pikkuhiluja. Kilinä herätti Luffyn, joka nukkui puun alla. "Ai niin! Munhan piti mennä pelaan futista Nanan kaa!", Luffy sanoi, ja lähti Gumigumi-raketilla kohti läheistä jalkapallo-kenttää. Nanakin odotteli jo pallon kanssa, ja heitti sen Luffylle. "Syötä!", huusi Nanakin, mutta Luffy päätti laukoa. Pallo lensi hieman yli maalin. Ja osui Bataattimieheen, joka haeskeli bataattia. Tai no, hän etsiskeli sitä bataattia Rain Dinners -kasinolta. Jossa hän oli viettänyt viimeiset 8 tuntia.
"Hups, sori vaan.", Luffy sanoi ja häipyi matkoihinsa.
Thousand Sunnylla oli taas hälinää. Zoro nukkui keskellä kantta. Usopp juoksi pakoon Monnista, joka oli Tabasco-tähdenlennon uhri. Kawamaru kokeili Frankyn suojavarustuksen toimivuutta. Nami ja Robin nautiskelivat Sanjin herkullisia jälkiruoka-annoksia. Chopper luki sarjakuvia. Devilman tuli juhlistamaan voittojansa, ja joi Siwasta ostamaansa 1,5 litran Pepsi Maxia. "Buahahhahhaa! Voitin Jokkapokassa 5000 berryä!", hän julisti ja istuutui kannelle ryypiskelemään limsaansa.
Kun Monninen oli jahdannut Usoppia tarpeeksi ja kostanut tälle, kaikki Thousand Sunnylla olleet ihmiset (ja eläin) alkoivat pelata korttia. Yhtäkkiä paikalle tuli Ace. "Moro! Hei Tiesittekö et mulla on pikkuveli?" Ace sanoi. "AIJAA!! Onks sul kuvii siit?" Monninen ja Kawamaru huusivat. "Juu on kattokaapa." Ace sanoi ja alkoi näyttää kuvia.
Yhtäkkiä alkoi sataa ja Nanakinin ja Luffyn piti tulla takaisin Thousand Sunnylle. "Moi mitäs teitte sil aikaa ku oltiin poissa?" NAnakin kysyi. "Katottiin Acen pikkuveljen kuvia." Kawamaru sanoi ja Nanakin meinasi kuolla taas nenäveren vuotoonsa.
"Mihis Devilman meni?" Nanakin kysyi samalla kun pyyhki nenäänsä. "Jaa se taas peuhaa tuol sen pelikoneen kaa…" Monninen mutisi ja Nanakin meinasi taas kuolla nenäveren vuotoon. "HEI!! Kattokaa kui paljo voittoi tuli!!" Devilman huusi samalla kun juoksi huoneeseen missä kaikki olivat. "berry… Ja kuis paljon käytit rahaa?" Kysyi paikalle paikalle ilmestynyt Raxu. "öö… Kait jotai…. 50000 berryä?" Devilman selosti. "Jjjjjust…" Kaikki mutisivat pisarat ohimolla.Yhtäkkiä Kawamaru alkoi taputtaa tassujaan saadakseen kaikkien huomion. Kun kaikki olivat kääntyneet katsomaan, Kawamaru kysyi: "Eikö tää tarina ole hiiiiukan liian pitkä? Mitä jos me lopeteltais tämä ja otettais seuraava? Siis ihan puhtaalta pöydältä? Katsokaas, ihmiset jotka lukee tätä ei tajua enää hölkäsen pöläystä ja uuden tarinan myötä saatais myös uusia ihmisiä kiinnostumaan tähän, ja halukkaat voisi taas tulla mukaan… Jotku ei saata juuri sen takia haluta tähän mukaan, ettei ne tiedä, mitä on ennemmin tapahtunut! Joten, miten on?" Kawamaru katseli kaikkia kysyvästi.
No, mitäs siinä sitten enempää ihmeteltiin.
UUSI ALKU
Devilman asetteli tavaroita uuden kotinsa uusille paikoille. Yoko-kangasjuliste lopuksi seinälle sängyn viereen ja se oli sillä selvä. Muutto uuteen tarinaan ei ollut ollut aivan vaivatonta, sillä muuton ajankohta oli Devilmanin rahatilanteen takia hieman epäsopiva. Hän oli juuri saanut kenkää työpaikastaan, Likakadun Citymarketin asiakaspalvelusta. Asiakaspalvelutyö ei tosin ollut juuri Devilmanin mieleen, sillä hän vihasi sitä, että joutui puhumaan ystävällisesti ja kunnioittavasti ihmisille, mikä ei teille, hyvät lukijat, varmaankaan tule yllätyksenä. Kun kaikki oli kondiksessa, Devilman lähti pyörimään kaupungille.
Nanakin oli toiveikas uuden alun suhteen. Hän uskoi, että nyt kaikki muuttuisi, eikä hän enää saisi verenhukkia naurettavan helposti. Toiveajattelua tai ei, Nanakin käppäili kaupungilla ja yritti keksiä jotain mielenkiintoista tekemistä, niin että lukijat jaksaisivat lukea siitä. Hänen tielleen osui kasino, ja koska Nanakin tunsi, että oli hänen onnenpäivänsä, hän marssi rulettipöydän ääreen.
– Kaikki punaselle! Nanakin sanoi läntätessään vähäisillä taskurahoillaan saamansa yhden pelimerkin pöytään.
- You must be logged in to reply to this topic.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
