KAHDEN TYTÖN MATKA

Home Forums Sekalaista Omat tarinat KAHDEN TYTÖN MATKA

  • This topic has 1 voice and 2 replies.
Viewing 3 posts - 1 through 3 (of 3 total)
  • Author
    Posts
  • #97667
    TorlyTachi
    Member

    1. CHARITY & CAROLINE

    Lepo! Pysähdyin niille sijoilleni, tumpsahdin maahan ja jäin huohottamaan kivikovalle, jääkylmälle asfaltille. Kuinka kukaan voisi juosta noin kauan? Olimme ystäväni Carolinen kanssa juosseet ympäri kaupunkia etsien piilopaikkaa, jonne mennä pakoon miestä, joka ei edes ollut totta! Me todella olimme hulluja.
    "Miksi pysähdyit? Meidän täytyy jatkaa! Se tulee perässä!" Caroline huusi ja juoksi luokseni. Huohotin yhä, mutta sain onnekseni kakistettua sanat suustani " Etkö tajua? Minä kuolen! Kuvitteletko, että voisimme juosta ympäriinsä, kunnes kuolemme? Ei käy! Etkö näe kuinka väsynyt ja voimaton olen?" tuskan kyyneleet kostuttivat silmäni ja valuivat ohuena, kirkkaana vanana poskiltani. Caroline kietoi kätensä omieni ympärille ja kuiskasi "Mä kyllä tiedän sen, Char. Mutta meidän on pakko jatkaa. Tiedät sen. Se ukko tulee jäljessämme ja tiedät senkin, kuinka meille käy, jos se saa meidät kiinni."
    "Niin, sen tiedän, mutta en tiedä olemmeko ihan oikeassa. Mitä jos olemmekin ymmärtäneet kaiken väärin? Jos… Uneni ei ollutkaan totta? Katso, ei meitä kukaan seuraa." katsahdin arasti taaksemme " Ei tuolla ole ketään."
    Olimme hetken vaiti, kunnes Caroline alkoi vetää minua ylös " Nouse! Emme saa epäröidä! Se tulee ja olen siitä varma! Sähän itsekin näit sen, etkö? Se ukko tuli suoraan meitä kohti ja lähti heti meidän peräämmekin! Ja sitä paitsi…" olin noussut seisomaan hänen vierelleen " … sun äitisihän sanoi, että osaat nähdä enneunia. Ja heti sen unen nähtyäsi, se ukko alkoi toteuttamaan sitä, mitä näit. Eikö näin ole?" hänen tummanruskeat silmänsä lävistivät sieluni ja nyökkäsin alistuneena "On, mutta…"
    "Sitten ei muttia! Se tulee ja luoja tietää mitä sitten tapahtuu, jos se löytää meidät! Tule!

    #97756
    TorlyTachi
    Member

    2. Mr. Kevre & hänen agenttinsa
    Paikka kuhisi hiiriä ja hämähäkkejä. Paikat olivat mustat, kuin tulipalo olisi juuri langettanut jälkivarjonsa niiden ylle. Suuret ikkunat nousivat suoraan yläpuolelleni, mutta pieninkään valonsäde ei niitä lävistänyt. Tummat, punaiset tulimöykyt "kynttilöissä" karmensivat tunnelmaa.
    Puinen sisäänkäyntiovi aukesi ja sisään astui joukko tummiin pukeutuneita miehiä, sekä yksi, selvästi muista erottuva johtajahahmo, kaapuun pukeutunut hänkin. Nielaisin pelkoni ja suuntasin alistuneen katseeni häneen. Hän tuijotti takaisin ja antoi alamaisilleen jonkun käsimerkin. Miehet alkoivat kiertää ympärilläni ja lauloivat hiljaa ja epäsointuisesti jotain lorua. Tunsin oloni tukalaksi ja vilkaisin taas yläpuolellani tuijottavaa miestä. Hänen nimensä oli kuulemani mukaan Mr. Kevre.
    Mr. Kevre antoi jälleen miehilleen käsimerkin ja he lopettivat rituaalinsa. Nyt Mr. Kevre kumartui tasolleni ja kuiskasi "He tulevat olemaan minun, kuten sinäkin." Hän nousi, ja antoi jälleen käsimerkin. Hetken ajattelin, mahtoiko hänen olla vaikeaa puhua.
    Miehet suorastaan raahasivat minut pihalle ja yksi heistä sihisi samalla korvani juuressa " Ole sitten kunnolla, ja käyttäydy, kuten oikean agentin kuuluu. Sinun on täytettävä tehtäväsi kunniakkaasti, mikäli tahdot selvitä hengissä. Hanki ne tytöt Mr. Kevrelle. Etkä sitten kerro kenellekään itsestäsi! Et mitään! Selvä?" en edes ehtinyt vastata, kun he jos paiskasivat oven edestäni ja olin jätetty yksin kylmään, sateiseen keliin.

    Tästä tulisi suuri seikkailu.

    #99243
    TorlyTachi
    Member

    3. AGENTTI NR.408
    En tiennyt minne minun täytyisi mennä. Olin ypöyksin sateen armoilla, kylmyys miltei viilsi vartaloani ohuen kangastakin alta. Hiukseni olivat jo muutaman minuutin päästä likomärät ja aloin avutonna tähystellä ympärilleni etsien katseellani paikkaa, jonne suojautua myräkkää vastaan.
    Astuin pieneen kapakkaan kengät iljettävästi litisten. Pari vanhusta kääntyivät katsomaan, muut jatkoivat vihamielistä keskusteluaan. Baarimikko tuijotti hetken olemustani, märkää, raihnaista, mutta käänsi sitten häpeillen katseensa toisaalle, kun yksi asiakkaista valitti huonosta palvelusta.
    Istahdin hengästyneenä ovenviereiselle penkille toivoen vanhusten jättävän minut rauhaan. En aikonut jäädä sinne kauaksi aikaa, siksi ajaksi vain, kunnes taas jaksaisin lähteä samoilemaan uusille seuduille. Pelkoni toteutui, kun yksi parrakas mies vääntäytyi kamalasti lemuten viereeni ja aukaisi lähes hampaattoman suunsa "Mitä tuollainen pikkane pojankoltiainen tänne kapsuun tulee kuhnimaan? Tää on liian vaarallinen paikka nuorille."
    "En ole pojankoltiainen, enkä niinkään nuori." tokaisin loukkaantuneena "Olen lähemmäs kolmenkympin. Älä huoli, en viivy kauaa." aivastin ja niiskautin nenääni. Sitten vanhus puhui "Hyvä niin, että lähdet. Miksi edes tulit? Et kai ole eksyksissä? Tämä on väärä paikka pysähtyä pyytämään apua. Sillä sitä sinä et saa."
    "En ole eksyksissä. Tulin vain hengähtämään tuolta sateesta. On vielä töitä edessä…"
    "Vai töitä! HAH! Sitäkö sinulta vielä löytyy? Tämä on totisesti väärä paikka sinulle. Täällä KENELLÄKÄÄN ei ole töitä."
    Sen kyllä huomasin, monet ukoista olivat juovuksissa ja nujakoivat huvikseen keskenään. Toiset taas supisivat uhkaillen rikostovereilleen ryöstösaaliiden jaoista. Aivastin taas.
    "No.. missäs tämä nuori mies sitten on töissä? Saiskos sieltä tällaiselle vanhallekin?" vanhus naurahti. Mulkaisin häntä ja möläytin kielloista huolimatta "Ei sinne noin vanhoja kaivata. Olen töissä Mr. Kevren agentticlubissa. Raskasta raadantaa ruokansa ja rahojensa eteen. Niin ja henkensä!" jo sanoessani tuon kaiken muistin "kollegojeni" sanat ja huomasin tehneeni suuren virheen kertoessani itsestäni ja – vielä pahempaa- Mr. Kevrestä. Nyt todella saisin taistella henkeni puolesta.

Viewing 3 posts - 1 through 3 (of 3 total)
  • You must be logged in to reply to this topic.