Kakashin maskin alla

Genre: Jaa-a….
Rating: R (sopii kaikille)
Sarja: Naruto

Aamuaurinko paistoi verhojen lomasta huoneeseen tehden lattialle pienen valojuovan ja leikitellen säteillään nukkuvan hahmon kasvoilla, joka tuhisi rauhassa omassa sängyssään.

Hatake Kakashi nukkui rauhallista unta peitto vedettynä leukaan kiinni ja kääntyi unissaan kyljelleen, kun aurinko häiritsi miehen unta saaden Kakashin leijumaan unen ja valveilla olon rajamailla. Mies tasapainotteli pitkään tuolla rajalla, kunnes avasi silmänsä hitaasti kääntyen toiselle kyljelleen ja katsellen huoneen toisessa päässä olevaa kirjoituspöytää, joka seisoi seinän vieressä tukevana ja elottomana, kykenemättä liikahtamaan minnekään. Juuri silloin myös Kakashista tuntui, että hän olisi halunnut olla kuin pöytä, olla vain paikallaan koko päivän, liikahtamatta minnekään. Tosin mieluiten hän olisi sängyssä, untenmailla. Ja nyt kysytte itseltänne: miksi? Siihen oli suhteellisen helppo vastata.

Olihan Kakashi tyytyväinen omaan elämäänsä, sillä hetkellä. Hän sai asua koululla, sai ruokaa, katon päänsä päälle, ja hänestä hänen luokkansa oli juuri sellainen, mitä hän halusikin opettaa, vaikka Naruton yli-innokkuus, Sakuran Sasuken metsästys ja taas tuon pojan jurotus otti pitemmän päälle hermoille. Silti hän jaksoi tuon kaiken, koska rakasti luokkaansa kuin perhettään. Ja luokka oli hänen perheensä. Silti perheestä puuttui jokin tärkeä osa. Vaikka Kakashi ei sitä tiedostanutkaan, hän silti kaipasi sitä. Mikä se oli, hän ei ollut varma. Eikä hän halunnut tietää, koska aavisti, mikä se olisi voinut olla.

Mies tuijotti kirjoituspöytäänsä kauan kaivaten, kunnes nousi hitaasti istumaan vetäen peiton päältään, haukotellen leveästi ja venytellen yön jäljiltä rentoutuneet lihakset. Mies haroi hiuksiaan, jotka olivat yön jälkeen sotkeutuneet ja laskeutuneet miehen päätä pitkin mikä mitenkin, vaikka suurimmalta osalta ne olivatkin vielä pystyssä.

Kakashi nousi hitaasti seisomaan viileää puulattiaa vasten pedaten sitten sänkynsä ja vetäen verhot kokonaan ikkunan edestä, jolloin aurinko saattoi valaista huoneen kokonaan, kunnes suunnisti vaatekaapilleen vetäen sieltä itselleen tutuksi käyneen opettajan vaateparren, joita asusteli enemmän ja vähemmän miehen vaatekaapissa, parin vapaa-ajan vaatteen kanssa, joita Kakashi tuskin käytti ollenkaan.

Mies puki ylleen puhtaat alusvaatteet ja veti housut jalkaansa alkaen sitten pukea hihatonta paitaansa jääden lopulta uudelleen katsomaan kirjoituspöytää. Sen tumma puupinta kiilteli auringon kanssa kilpaa, kun pöydän tamminen pinta välkehti sen valossa.

”Kadehdin sinua,” Kakashi sanoi sitten pöydälle, kunnes veti hihattoman päänsä yli. Mies puki vielä pitkähihaisen paidan päälleen, samoin tummanvihreän liivinsä ja kampaili vähän hiuksiaan, kunnes sai ne normaaliin muotoonsa ja laski kamman käsistään jääden katselemaan peilistä näkyvää kuvajaista.

Peilistä takaisin katsoi 27-vuotias, 183 cm pitkä, harmaahiuksinen nuorimies, (vaikka se kävikin harmaiden hiusten kanssa ristiriitaa), jolla oli ninja-akatemian opettajan puku päällään odottaen, että lähtisi vetämään tuntia.

Mutta jotain erilaista siinä kumminkin oli. Miehen otsaa suojasi forehead protector, jonka metalliosaa koristi akatemian merkki. Sininen kangasosa sointui miehen vaatteiden väriin. Mutta miehelle tuttua maskia ei ollut vielä Kakashin kasvoilla.

Kakashi katseli itseään peilistä, tuijotti kasvojaan, joita sininen maski ei vielä peittänyt. Minne hän menikin, maski oli aina tämän kasvoja peittämässä. Siitä oli tullut tapa, jolla hän halusi peittää kasvonsa. Eikä aiheetta.

Auringonvalo paistoi huoneeseen nyt kokonaan heijastuen peilin kirkkaasta pinnasta ja pongahtaen takaisin. Peilin pintaan ei heijastunut siltikään pelkkä auringonvalo. Siihen heijastui myös Kakashin kuva.

Peilin kautta Kakashi näki, millaiset kasvot olivat ilman maskia. Mies yksin näki kasvonsa, ja niin hän halusikin sen olevan. Niin että vain hän näki ne, ei kukaan muu.

Kakashi kosketti oikeaa poskeaan kevyesti tuntien sormiensa alla jotain kovettunutta. Kovaa ihoa. Kakashi veti etusormeaan alaspäin, kunnes tunsi normaalin ihon sormiensa alla ja katseli itseään peilistä. Kohta, jota hän oli vetänyt sormellaan, näkyi nyt selvästi. Miehen oikeaa poskea koristi vanha arpi, joka oli tullut tälle lapsuuden aikana. Nyt se oli poskessa ikuisesti merkkinä siitä, mitä oli tapahtunut. Vaalea juova erottui hyvin poskesta, niin kuin muutama muukin arpi, jotka pitivät majaansa Kakashin kasvoilla.

Vasenta poskea koristi samanlainen arpi, joka oli vaakatasossa, leukaluusta nenään päin, ja hiukan sen alla oli pystysuunnassa oleva arpi, joka leikkasi tuon vaakatasossa olevan arven juuri ja juuri ennen kuin loppui normaaliin ihoon.

Myös Kakashin nenän alla, siinä, mihin viikset yleensä kasvoivat, oli arpi, joka lähti kiipeämään hitusen oikeaa poskea pitkin ja halkaisi Kakashin huulet, jatkuen sitten leukaa pitkin alaspäin, kunnes loppui aivan leuan keskellä olevaan pieneen kuoppaan. Huulista tuo viilto oli kadonnut aikapäiviä sitten, mutta iholta se ei katoaisi koskaan. Samoin kuin Kakashin sharingan silmän päällä oleva arpi ei katoaisi koskaan, myös miehen naamassa olevat arvet eivät katoaisi, vaikka hän sitä haluaisi.

Nuo neljä isoa arpea näkyivät kaikkein selvimmin, kun kolme muuta, pientä arpea, eivät näkyneet yhtä selvästi. Silti saattoi nähdä, kuinka Kakashi oli joskus saanut kärsiä siitä, kun joku oli yrittänyt silpoa hänen kasvonsa.

Kakashi kosketteli kasvojaan arpien kohdalla vieden etusormeaan aina yhtä arpea pitkin, kunnes se loppui ja Kakashi tunsi sormensa alla normaalin, terveen ihon.

Kakashi laski kätensä kasvoiltaan jättäen sen rennosti kylkensä viereen ja vetäytyi taaemmas, isompien arpien näkyessä selvästi peilin pinnasta.

Mies haparoi hetken sivulle, kunnes kääntyi kurottaen kättään maskiin ja napaten sen sormiensa väliin ja vetäen sitten kasvoilleen, asetellen maskin huolellisesti ja vilkaisten itseään peilistä. Nyt siinä näkyi kaikille tuttu Hatake Kakashi, jolla oli maski kasvoillaan. Mies veti vielä huivinsa vasemman silmän päälle peittäen saamansa sharingansa ja astuen sitten huoneesta ulos. Elämän piti jatkua, sitä ei voinut jäädä suremaan yhtä tai kahta asiaa. Piti nostaa katseensa ylöspäin ja kääntää suuntansa kohti uutta, niin kuin Kakashi teki.