Kun uusi vuosi alkaa… (Sarja: Naruto)

Nimi: Kun uusi vuosi alkaa
Paritus: Vaikka päähenkilöinä ovat Izumo ja Kotetsu, ei kyseessä ole paritus vaan he ovat vain ystäviä
Ikäraja: Sallittu kaikille. Ei sisällä seksuaalisia kohtauksia, kiroilua tai paheita, esim. huumeita. Haaveria tulee, mutta kyseessä ei ole mitään "verta ja suolenpätkiä" -tyylistä
Genre: Huumori
Disclaimer: Hahmot kuuluvat Masashi Kishimotolle, tarina on omaa tuotantoani. Omia hahmojani tässä ficissä ei ole. Ei spoilereita. Sain tämän haasteficcinä Rizku-Chanilta (naruto.fissä). Kerron ficin lopussa, mitä kaikkea haasteficissä piti olla, etten spoilaa vielä sisällöstä ^^

Kommentit, risut, ruusut ja Kismetit ovat tervetulleita x3

*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*

Mies huokaisi ja laski käsipainot lattialle. Niiden aiheuttama kolahduksen ääni hukkui muuhun kuntosalin taustahälinään. Izumo puuhkutti hiljaa ja pyyhki otsaansa ranteeseensa. Vielä muutama harjoitus, ja päivä olisi pulkassa. Hän haparoi kädellään selkänsä takana olevalta penkiltä vesipullon, samalla kun katseli painoja. Ensikerralla hän taatusti jaksaisi vetää 20 nostoa raskaimmilla painoilla.

Hän nosti vesipullon suulleen ja nielaisi virkistävän kylmää vettä. Hän sulki silmänsä ja koetti nauttia hetken lepotauosta. Samassa joku ilmestyi hänen taakseen ja läimäisi molemmat kätensä Izumon hartioille ”Pöö!” –huudahduksen kera. Temppu onnistui: Izumo säikähti pahemman kerran, tosin, hän siinä sivussa veti vettä henkeen.
– Noh, Izumo, äläs nyt tukehdu, mies naurahti ja läimi kämmenellään Izumon selkää. Tämä köhi hetken, kunnes sai henkensä kulkemaan ja kääntyi sitten tummat silmät ohuiksi viiruiksi kaventuneina Kotetsuun päin.
– Oliko ihan pakko!? hän tiuskaisi moittivaan sävyyn ja tökkäisi sormellaan Kotetsun rintakehää. Tämä nauroi hetken, mutta sitten hiljeni ja heilautti kädet puuskaan. Izumon suuttumus lauhtui saman tien. Hän katsoi ystäväänsä ymmällään: normaalisti hänen ystävänsä olisi tokaissut jotain nasevaa takaisin, mutta nyt hän näytti enemmänkin huolestuneelta. Kuinka Kotetsu oli vakavoitunut noin?
– Hei, en vetänyt noin pahasti henkeen, ei hätää… Izumo sanoi, mutta Kotetsu keskeytti tämän:
– Kuinka pitkään olet treenannut jo?

Izumo hämmentyi Kotetsun hyppäyksestä asiasta toiseen.
– Muutaman viikon, hän vastasi, mutta mies pudisti päätään ja tarkensi:
– Siis tänään? Izumo vilkaisi mietteliäänä kelloa ja mumisi epämääräisesti:
– Olisiko viisi tai seitsemän tuntia…
– Ihan liikaa kuitenkin. Lopeta tältä päivältä. Nyt Izumo tuhahti hiljaa, kuin vastalauseeksi, eikä se jäänyt vain tuhahdukseen.
– Aion treenata itseni huippukuntoon, eikä se hoidu aikataulusta luistamalla. Harjoittelen vielä tunnin, ja… Mutta Kotetsu pudisti päätään piikkihiukset puolelta toiselle keinahdellen, ja katsoi Izumoa tiukasti.
– Olet viimeaikoina ollut vain koko ajan täällä kuntosalilla. Sinun pitäisi viettää vapaatakin. Aiotko viettää uutta vuottakin täällä?

Izumo hätkähti. Uutta vuotta?
– Milloin se on? hän kysyi. Kotetsu näytti typertyneeltä.
– Olet menettänyt ajantajusi totaalisesti. Huomenna on jo uusi vuosi. Izumo hätkähti rajusti.
– Siinäs näet, mielesi pyörii nykyään vain täällä. Seuraavaksi Kotetsu tarrasi Izumoa ranteesta ja kiskaisi tämän seisomaan niin nopeasti, että mieheltä oli pudota vesipullo kourasta.
– Mi-minne sinä minua raahaat!? Izumo voihkaisi, kun Kotetsu lähti kiskomaan tätä perässään ulos kuntosalilta.
– Pois täältä. Saat kyllä loppupäivän pitää vapaata täältä. En ole nähnyt sinua viimeaikoina ollenkaan, joten nyt menemme ulos pitämään hauskaa! Kotetsun kasvoille levisi tutunomainen hymy, ja hän vilkaisi Izumoa, joka tiesi, että hänen oli turha vastustella.

Hätäisen suihkussa käynnin jälkeen Izumo oli vetänyt takin niskaansa ja lähtenyt Kotetsun kanssa ulos. Nyt kaksikko kierteli pitkin katuja katselemassa kauppojen ikkunoita. Izumo hymähti: hän ei voinut enää olla ärtynyt Kotetsun tempusta. Oli itse asiassa hyvin virkistävää käydä pitkästä aikaa muuten vain kuljeskelemassa kaupungilla. Hän ei muistanut, että kaupungissa oli näin paljon elämää. Kun hän oli aloittanut treenauksen, maa oli ollut vielä aivan paljas. Siitä oli ollut aikaa, sillä juuri nyt korkeat lumihanget verhosivat puita ja pensaita.

Kohta Kotetsu oli kiskonut hänet käymään kaupassa. Nyt hän kiisi kaupan halki ostoskärryjen kanssa.
– Iso mies ja leikkii kuin pikkulapsi, Izumo tokaisi ja naurahti. Kotetsu nappasi hyllyn ohi kiitäessään mukaansa limsapullon. Hän jarrutti Izumon eteen ja kysyi:
– Haluatko sinä juotavaa? Voin hakea. Izumo hymähti ja vastasi:
– No, tuo vain joku juoma. Kohta Kotetsu oli kiitänyt hyllyn ohi edestakaisin. Hän pysähtyi takaisin Izumon eteen ja ojensi Muumi –limsapulloa. Izumo tuhahti ja katsoi Kotetsun ED –energiajuomaa.
– Miksi minulle Muumi –limu? Sinä sen ansaitsisit, kun olet tuollainen kakara, Izumo totesi ja esitti mököttävänsä.
– Siksi, Izumoiseni, siksi, Kotetsu sanoi epämääräisesti ja työnsi kärryt takaisin paikalleen. Toinen hymähti.

– Hei, tekin olette täällä! kuului huikkaus ja Kotetsu kääntyi katsomaan. Izumo vilkaisi olkansa ylitse ja näki Irukan. Kaksikko kohotti kätensä tervehdykseksi paikalle tulevalle opettajalle.
– Mitäs te täällä? Iruka kysäisi. Hän heilautti täynnä ruokatarvikkeita olevaa koria – hän oli ruokaostoksilla.
– Kunhan vain riehutaan, Kotetsu myhähti. Paikalle ilmaantunut mies naurahti ja virkkoi:
– No, sen kyllä kuuleekin. Aiotteko mennä katsomaan ilotulitusta?
– Ilotulitusta? Izumo toisti hämillään.
– Sinä höppänä et vielä tiedä… Tänä vuonna järjestetään yleinen, suuri ilotulitus, joka on keskiyöllä, Kotetsu selitti. Iruka mainitsi ohimennen menevänsä katsomaan kyseistä paukuttelua.
– Mennään mekin, Izu! Kotetsu kehotti. Toinen kohautti olkiaan ja näytti myöntyvän hymyn.
– Siihen on vielä pari tuntia aikaa, Iruka tokaisi ja vilkaisi rannekelloa. Hän lisäsi:
– Voisimme tappaa aikaa vaikka porukalla jossain. Muut nyökkäsivät.

Kotetsu laski tyhjän ED -juomapullon pöydälle ja vilkaisi kahvilan seinällä riippuvaa kelloa.
– Izumo, meidän kannattaa kohta lähteä, hän huomautti. Izumo kääntyi pois Irukan keskustelusta ja vilkaisi kellon viisareita.
– Vartin päästä se alkaa. No, voisimme kyllä jo lähteä, hän tokaisi ja nousi ylös. Iruka poimi käsineet pöydältä ja tunki ne taskuunsa, kysyen samalla:
– Missä aiotte katsoa sen? Tuletteko puistoon? Siellä ammutaan raketit.
– Minulla on parempi idea! Mennään eläintarhan luona olevalle kukkulalle, sinne ne näkyvät todella hyvin, Izumo ehdotti. Kotetsu nyökkäsi ja vilkaisi Irukaa kysyvästi, mutta tämä totesi pudistellen päätään:
– Minun ainakin on mentävä puistoon, lupasin Narutolle. Katsomme yhdessä raketit siellä.
– No, hyvä on. Viettäkää hauska yö, ja ennakkoon hyvän uuden vuoden toivotukset, Kotetsu sanoi hymyillen. He poistuivat kahvilasta, Izumo ja Kotetsu katua toiseen suuntaan ja Iruka toiseen.

Kohta Izumo ja Kotetsu olivat kävelleet eläintarhan eteen. Paikka oli suljettu, ja Izumo huokaisi.
– Olinpa tyhmä… Ei tietenkään eläintarha ole auki nyt keskellä yötä, erityisestikään uutena vuotena, hän tuhahti. Mutta Kotetsu nappasi häntä kädestä ja kiskoi häntä mukanaan eläintarhan muurin sivua pitkin.
– Kyllä me sinne menemme, mies naurahti ja livahti ystävänsä kanssa aidan vieruksessa olevien puiden taakse. Puiden juuressa, sankan pensaikon kohdalla oli aukko muurissa.
– Aikoinaan, kun olin nuori, livahdin tuosta salaa sinne. Tuota aukkoa ei ole löydetty vieläkään, Kotetsu kuiskasi ja naurahti. Hetken ajan Izumo epäröi, mutta tuumittuaan tilannetta hän suostui menemään suljetulle alueelle. Paikalla ei kuitenkaan olisi ketään, eivätkä he voisi jäädä kiinni. Niin he livahtivat muurissa olevasta aukosta sisäpuolelle.

He lähtivät kahlaamaan paksun lumikerroksen halki kohti kukkulaa. Eläinten häkkien oville johti kapeita polkujonoja – eläimet olivat yhä häkeissään, vaikka oli talvi ja paikka oli kiinni. Niitä käytiin ainoastaan ruokkimassa ja niiden häkit siivottiin silloin tällöin. Juuri nyt kuitenkin eläimet olivat nukkumassa, ja koko paikka oli hiljainen.
– Ehdimme ajoissa, Kotetsu hymähti ja otti viimeiset harppaukset kukkulan päälle. Hän nojasi polviinsa ja veti henkeä. Izumo myös näytti hengästyneen hieman mäen kiipeämisestä kuntosalilla käynnistä huolimatta. Miehet polkivat lumeen pienen tasaisen alueen ja kävivät istumaan.

Seuraavat minuutit kuluivat hiljaa odotellen. Normaalisti puheliaampi ja villimpi Kotetsu oli nyt aivan vaiti. Kumpikaan ei hennonut rikkoa syvää hiljaisuutta, jonka aikana molemmat katsoivat tähtitaivaalle odottavaisena, milloin ensimmäiset raketit sinkoutuisivat taivaalle.

Monen hetken jälkeen lopulta taivaalle alkoi ilmestyä värikkäitä ilotulitekukkia kovien paukahdusten saattelemana. Miesten kasvoille nousi hymy. Kotetsu osoitti välillä jotain räjähdystä ja kehui sitä, kuinka suuri tai kuinka kovaääninen se oli. Izumo nyökkäsi hiljaa, pitäen tiiviisti katseensa ilotulitteissa, yrittäen saada mahdollisimman paljon irti niistä.

Tällä välin eläinten häkkien luona, hämärän suojissa muutama eläin havahtui paukkeeseen. Osa alkoi äännähdellä ja ryntäillä pitkin häkkiä kauhun vallassa. Osa taas yritti päästä häkin nurkkaan suojaan kovalta paukkeelta ja mahdollisilta ammuksilta, joista äänet johtuisivat. Kuitenkin melun vain jatkuessa ja jatkuessa eläimet alkoivat rauhoittua, huomatessaan, ettei kuitenkaan tapahtuisi mitään. Kaikesta huolimatta yksi eläin ei rauhoittunut. Se karjui hampaat kiiluen ja huitoi villisti käpälillään. Lopulta se ryntäsi suoraan häkin oveen pahki. Kumma kyllä ovi ei kestänyt, vaan sen saranat lipsuivat ja kohta koko ovi romahti alas lumihankeen. Eläin ryntäsi ulos häkistä, laukkasi ”Be warning of tiger” –kyltin ohi ja katosi häkkien lomaan.

– Se oli mahtavaa! Izumo hihkaisi, kun viimein ilotulitus oli lakannut. Kotetsu nyökkäsi ja avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta toinen ehti vallata puheenvuoron paikan ensin:
– Kiitos kun raahasit minut ulos. Olisi ollut sääli menettää jotain tällaista! Kotetsu hymähti ja vastasi:
– Ole hyvä. Minua harmitti, kun en ollut nähnyt sinua aikoihin. Ja… Hän ei ehtinyt jatkaa, kun alkoi kuulua ärinää.
– Izumo, oletko siis ärtynyt vai iloinen siitä kun keskeytin treenauksesi? Ala päättää.
– Iloinen! Luuletko yhä, että olen ärtynyt? Izumo tokaisi.
– Miksi sitten äriset?
– …minä mitään ärise, kuulet harhoja! mies naurahti. Samassa hän kuuli sen itsekin. Ja pian myös näki.

Suuri, juovikas eläin ilmestyi heidän väliinsä kuin tyhjästä. Se aukaisi kitansa ja ärjäisi kaikuvalla, voimakkaalla äänellä. Kotetsu kiljahti ja pomppasi seisomaan. Izumo taas ei kauhun vallassa saanut ääntäkään kurkustaan.
– T-ti-ti-tiikeri!! mies parkaisi ja ryntäsi juoksemaan mäkeä alas. Izumo pomppasi kauhistuneena pystyyn, kun kissaeläin lähti jahtaamaan hänen ystäväänsä kynnet paljastettuina, suu ammolleen avattuna. Hän ryntäsi tiikerin perään. Nyt hän oli kauhun sijaan adrenaliinivirran valtaama.

Hänen yllätyksekseen Kotetsu ehti pötkiä tiikeriä pakoon. Mies kipusi nopeasti lähimmän puun oksalle istumaan, kauhusta vapisten. Tiikeri seisahtui puun juurelle vispaten häntäänsä puolelta toiselle. Ennen kuin se ehti lähteä kiipeämään puuhun, se höristi korviaan havaiten takaansa puuskutusta. Se kääntyi ympäri ja näki toisen miehen. Nyt Izumo oli vuorostaan pulassa.
– Izumo! Pakene! Kotetsu parkaisi. Mies ei kuitenkaan uskaltanut hievahtaa. Ehkä tiikeri jättäisi hänet rauhaan, jos hän ei lähtisi juoksemaan.

Kuitenkin ilotulitteiden aiheuttamasta paukkeesta yhä villiintyneenä tiikeri halusi vain purkaa tunteiden ryöppyään johonkin, ja se syöksyi kohti saalistaan. Izumo huudahti ja väisti täpärästi rivin kiiltäviä kynsiä. Toinen rivi kuitenkin osui suoraan kohteeseen: Izumon oikeaan käteen. Mies ulvaisi ja lyyhistyi nöyränä kivun alla. Kotetsu parkaisi kauhuissaan ja oli vähällä pudota oksalta.

Silti, kuullessaan tiikerin ärisevän yhä halukkaana hyökätä, Izumo terästäytyi. Tiikeri kiskaisi käpälänsä pois Izumon ulottuvilta maahan toisen etukäpälän vierelle tuodakseen jokaisen käpälän voimat seuraavaan hyökkäykseen. Ärinä voimistui hiljalleen uhkuen energiaa tiikerin painautuessa kumaraan, kunnes se räjähdysmäisesti muuttui karjahdukseksi samalla, kun kissaeläin ponnahti syöksyyn.

Izumo teki rajun väistöliikkeen ja kaatui samalla maahan, mutta tiikerin mahtipontinen loikka miehen ylitse täysin väärään suuntaan toi pakoon tarvittavat sekunnit takaisin. Mies kompuroi nopeasti pystyyn ja lähti juoksemaan poispäin pedosta, mutta paksu lumi hidasti häntä. Kohta tiikeri juoksi Izumon perään voimakkaasti äristen hänen kuolemantuomiotaan. Mies veti taskustaan Muumi –juomapullon, räpelsi sitä hetken ja sai korkin auki juuri kun tiikeri oli kirinyt välimatkan melkein umpeen. Mies vilkaisi nopeasti olkansa yli tähdätäkseen ja roiskautti pullon sisällön tiikerin kasvoille. Tämä hidasti eläintä hieman: se joutui pyyhkimään juomaa silmiltään. Izumo nakkasi vielä varmuuden vuoksi pullon eläintä kohti, muttei jäänyt katsomaan, osuiko se, vaan ryntäsi kohti samaa puuta jossa Kotetsu istui. Tämä oli tähän mennessä tuijottanut hampaitaan kiristellen miehen pelastautumisyrityksiä. Hän oli puristanut kädet niin lujasti nyrkkiin, että rystyset olivat aivan valkeat.

Samassa tiikeri teki suunnattoman loikan ja tumpsahti suoraan Izumon taakse. Izumo haparoi nopeasti oksaa, jolla Kotetsu istui, yrittäen päästä mahdollisimman nopeasti etäälle tiikeristä. Kotetsu kumartui nopeasti tarraamaan Izumon käsistä kiinni, mutta oli vähällä kaatua itse oksalta. Kuitenkin hänen onnistui taiteilla itselleen tasapaino takaisin ja hän sai kiskottua miehen vierelleen. Molemmat huokaisivat helpotuksesta. Kotetsu katsoi ystävänsä haavoittunutta kättään huolestuneena. Nyt Izumo itsekin muisti haavansa, joka kohta myös itsekin muistutti olemassaolostaan.

Kaamea karjaisu sai molemmat miehet kiinnittämään huomionsa haavasta takaisin petoon. Samassa he tajusivat, että totta kai tiikeri voisi kiivetä puuhun heidän peräänsä. Ja niin se nähtävästi aikoikin: se ponnisti takajaloilleen ja iski etukäpälänsä puuta vasten. Kynnet raastoivat puun pintaa, kunnes ne jämähtivät siihen kiinni. Eläimen silmät kapenivat, ja se murahti tyytyväisenä, samalla kun ponnisti kiipeämään puun pintaa pitkin. Heidän kävisi sittenkin köpelösti.

Yhtäkkiä olento pysähtyi kesken kiipeämisensä. Se nytkähti ja vilkaisi alaspäin. Häkkien lomasta juoksi paikalle muutama ihminen. Eläin vilkaisi juovikasta turkkiaan, ja se alkoi huojua hieman. Lopulta se valui alas puun juurelle, lysähti istumaan ja kaatui siitä maahan kumoon. Miehet vilkaisivat toisiaan hämillään.
– Ei hätää, ammuimme siihen nukutusnuolen! yksi miehistä huikkasi. Kotetsu huokaisi helpottuneena ja lähti varovaisesti laskeutumaan alas puunrunkoa pitkin. Izumo seurasi perässä, mutta kipeän käden kanssa hän joutui hidastelemaan huomattavasti.

Kohta miesten joukosta juoksi esiin Iruka. Hän hymyili huojentuneena nähdessään, että Izumo ja Kotetsu olivat lähestulkoon kunnossa.
– Onneksi ehdimme ajoissa, hän huokaisi hymyillen.
– Hieman aikaisemmin olisitte kyllä voineet tulla, Izumo puuskahti ja näytti kättään. Kotetsu ohitti Izumon huomautuksen ja kysyi Irukalta:
– Kuinka tajusitte tulla? Tämä paikkahan on kiinni. Iruka veti taskustaan kahdet käsineet: hänen ja Kotetsun.
– Otin silloin mukaani vahingossa Kotetsun käsineet. Myöhemmin huomasin sen ja hain kahvilasta omat käsineeni. Sen jälkeen lähdin tänne eläintarhaan. Ihmettelin, kun se oli suljettu, ja olin jo lähdössä etsimään teitä muualta palauttaakseni käsineet, kun kuulin tiikerin ärjäisyn sekä Kotetsun kauhistuneen huudahduksen, pelkäsin pahinta. Minun oli haettava paikalle eläintarhan henkilökunta, Iruka selitti. Yksi miehistä tutki juuri tiikerin häkin ovea ja totesi sen käyneen vanhaksi. Oli ollut ajan kysymys, milloin se hajoaa, ja pahaksi onneksi se oli sattunut juuri nyt.

Kohta Izumo, Kotetsu ja Iruka poistuivat sairaalalta. Iruka totesi hymyillen luottavansa Kotetsuun, joka auttaisi Izumon kotiinsa, ja lähti suorimaan omalle asunnolleen päin.
– Tämän parantumiseen menee kyllä hetki… Izumo puuskahti. Hän jatkoi turhautuneena:
– En voi käydä pitkään aikaan kuntosalilla.
– Mikä on mielestäni hyvä. Uhraatpahan enemmän aikaa meihin muihin ihmisiin.
– Mitäs tuo tarkoitti? Izumo töksäytti. Hänen ilmeensä heltyi jo hieman. Kotetsu kuitenkin lausui:
– Me olemme kaivanneet sinua. Monet ovat ihmetelleet, kun sinua ei näy minun seurassa. Ehkä se vain on outo näky kaduilla. Izumo naurahti ja nyökkäsi, tokaisten myötäillen:
– Ei ehkä, vaan kyllä.
– Tiedän jo, minkä uuden vuoden lupauksen teen, Kotetsu myhäili. Izumo vilkaisi kysyvästi.
– Pidän huolen, että olemme aina parhaat ystävät. Izumo hymähti ja sanoi:
– Sellaisen lupauksen minäkin voisin tehdä.

*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*

Kiitos kun luitte! Nyt mainitsen, mitä haasteficin piti pitää sisällään:
– Ficissä päähenkilönä kaverukset Izumo ja Kotetsu
– Genrenä huumori ( + kauhu, mutta päätimme sitten jättää sen pois, tosin, yritin vielä saada sitä ficciin mukaan jollain tapaa)
– Muita chuunineita/jounineita myös paikalle (eli tässä tapauksessa lisäsin Irukan ^^)
– Pakolliset jutut olivat "Be warning of tiger", ED -juoma, Muumi -limsa ja paino.

Kiitos Rizku-Chanille, kun heitit haasteficin ^^