Kuolema

Home Forums Sekalaista Muut Kuolema

  • This topic has 18 voices and 20 replies.
Viewing 15 posts - 1 through 15 (of 21 total)
  • Author
    Posts
  • #54871
    Avatarcarlos
    Member

    moi elikkäs uskotteko kuoleman jälkeiseen elämään tai miltä tuntuu menettää joku tosi tärkeä henkilä?

    XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
    N’cha!

    Muokkasin otsikkoa selkeämmäksi.

    Tori
    ModeraatTori

    #54913
    AvatarAntti-setä
    Participant

    Ehkä kannattaisi muokata ketjun otsikkoa selkeämmäksi. Että tästä asiasta kiinnostuneet löytävät helpommin…

    #55081
    AvatarOsaka
    Participant

    Kuoleman jälkeinen elämä….. on sitä mielestäni jonkinlaista. En usko että ihminen vain häviää jonnekin. On se sitten taivas tai uudelleensyntyminen tai mikä tahansa, niin jotain tapahtuu. Tärkeän löheisen menettäminen on aika hirveää. Muistan, kun vaari kuoli. Tuun ilosena kuvataidekoulusta, jakotona odottaa vollaava äiti, joka kertoo, että nyt vaari kuoli. Se oli kauhiaa :”((

    #55119
    AvatarFieri
    Member

    Ei mulla oo viel kukaa läheinen kuollu paitti yksi hevonen… No se oli jo vanha emmä sitä surenu pitkääkää ;P No sitte oli yksi luokkakamukin… Sampo Sirkesalo D8 (…Pientä lesoa ilmassa? Ehei.) Onhan se kauheeta kyl…

    #55122
    AvatarMonninen
    Member

    No mun kummi täti ja sitte mun setä on kuollu (+ varmaa 5 kissaa).
    On se aika inhottavaa ku tietää sillee sitte et niitä ei nää nää ikinä… Sitte mun mielestä sen on inhottavaa jos joku läheinen kuolee johonkin sairauteen ennen aikojaan. Mun kummitäti kuoli sillo ku se oli about vähän yli 30 syöpään, nooh mun setä kuoli siihe ku sen aortta repes…. Et kumpaakin mä surin siinä vähän aikaa ja silleen. Parii mun kuollutta kissaaki mä surin vähän aikaa koska ne oli tavallaa ollu mun omia, nii ne oli ollu mulle aika läheisii ja silleen….

    Et ei se oo kivaa ku menettä jonkun…. D8

    #55432
    AvatarKarasu
    Member

    Kuoleman jälkeinen elämä. Onhan se kiva ajatella että kun kuolee niin pääsee parempaan paikkaan ja tuo ajatus auttaa pääsemään yli tärkeän ihmisen kuolemasta, en kyllä itse usko että kun kuolee niin pääsee jonnekkin pilven reunalle tirkistelemään luulempa että kun kuolee niin se on siinä sitten, ihminen haudataan ja se mätänee sinne homeiseen hautaansa.
    Ei ole kauankaan kun minulta kuoli tärkeä ihminen, en ole vieläkään päässyt sen yli kokonaan.On itseni mielestä paljon helpompi päästä läheisen kuolemasta yli silloin jos läheinen ihminen on kuollut normaalisti vanhuuteen tai sairauteen. Tuo edellä mainittu minulle tärkeä ihminen oli minun historian opettajani hän oli koko koulun suosituin opettaja ja tuli erittäin hyvin toimeen oppilaitten kanssa. Oli kauheaa kun tulin viikonlopun jälkeen kouluun niin käytävällä kaikki puhuivat että "onko se totta" "ei voi olla!" ja tällaista ja minä olin tietysti ihan pihalla että mitä on tapahtunut. Sitten alkoi aamunavaus ja siinä kerrottiin että Vihunen oli kuollut…Myöhemmin sain tietää että Vihusen naisystävän kateellinen entinen poikaystävä oli tappanut Vihusen kirveellä.
    Joku on saattanut lukea tästä kirves surmasta lehdestä ainakin se oli monena päivänä otsikoissa, se häiritsi aika paljon kun siitä touhotettiin joka puolella.

    #55825
    AvatarPadonis
    Participant

    Jos haluis yrittää ottaa yhteyden johonki tärkeään kuolleeseen henkilöön,niin voisi kokeilla vaikka SPIRITISMIÄ, ite kokeilen sitä ekaa kertaa tänää ja saa nähä miten se sit toimii….

    #55865
    AvatarNeko-
    Participant

    Tota… Kuoleman jälkeinen elämä. Multa ei ole ikinä kuollut kukaan erityisen läheinen, ja olen onnellinen tästä. Paras ystäväni jäi kuitenkin muutamia viikkoja sitten rekan tönäisemäksi, nyt pyörätuolissa. Kun kuulin tästä, menin aivan sanattomaksi ja itkinkin täysin kauhuissani. Mietin, mietin vieläkin, että mitä jos se ei olisi päässyt niin helpolla. Mitä jos se ei enää olisikaan noussut siitä märältä asfaltilta? Se laittoi ajattelemaan, ihan oikeasti. Olen sitä ennenkin miettinyt kuolemaa valtavasti, ja se pelottaa minua. Pari kaveriani puhuu välillä lähtemisestä täältä oman käden kautta, ja en voi ymmärtää heitä vaikka haluaisin. Miten joku voi haluta kuolla näin nuorena? No, kuitenkin. Itse haluan uskoa että kuoleman jälkeen on jotakin. Mutta mitä enemmän mietin, sitä enemmän lähenen ajatusta ettei sen jälkeen ole muuta kuin tyhjä ruumis maan alla. Mutten pysty käsittelemään näin suuria asioita vielä, joten yritän jättää asian rauhaan. Puhukaa te, joilla on jotakin sanottavaa (:

    #55878
    AvatarBlackStar
    Member

    Owwo Tällaista.
    Jooo, pipar… SIIS RIPARILLA käsiteltiin vähän tätäkin aihetta.
    Tuohon kuoleman jälkeisen elämään uskominen riippuu kans uskonnosta.
    Jotkut uskovat, että kuoltuaan ruumis jää maahan, ja sielu pääsee taivaaseen,
    jotkut uskovat, että kuoltuaan syntyvät uudelleen.
    Jotkut uskovat, että jaa haamuna kummittelemaan.
    Jotkut eivät sitten usko siihen yhtään.
    Minen vielä tiedä, mihin uskon… "Owwo
    Mutta entäs sitten läheisen kuolema?
    Ukki on kuollut parisen vuotta sitten, mummin kissa, isomummi ja kaverin koira.
    Eipä kovin moni.
    Mutta kuoleminen ei ole kivaa. >o< Onhan sitä itsekin ollu joskus lähellä kuolemaa.
    JAENTYKKÄÄKUOLEMASTAOLLENKAANJOTENENPÄTAIDAPUHUANYTSIITÄ!! >o< *hyppää ikkunasta~*
    KUOLEMA SUCKS!! >o<

    #56470
    AvatarDeserax
    Member

    Minun isoäitini kuoli n. vuosi sitten, hän vain joutui sairaalaan, ja munuaiset lakkasivat toimimasta. Äitini kertoi jo sinä päivänä, että mummo ei selviä, mutta menimme ruokakauppaan, ja silloin päätin ruveta lukemaan Fushigi Yuugia. Sitten isä palasi kaukaisesta sairaalasta, ja mummo oli kuollut. Silloin suretti, mutta Hautajaisissa en saanut edes yhtään kyyneltä tirautettua.

    #56529
    AvatarRoguer
    Member

    Kuoleman jälkeinen elämä…. Voin sanoa, että itse en usko siihen.
    Haamuihin ja henkiolentoihin uskon vähän, vaikka ne on tavallaan kuoleman jälkeisessä elämässä, mutta muuten en.
    Olen nimittäin tällainen outo ihminen…

    Ja en ole menettänyt tärkeää ihmistä, mutta mejän koira kuoli joskus, kun olin 5 tai 6 vuotias jäätyään moottorikelkan alle 🙁 )… Mutta olen päässyt sen kuolemasta yli jo joskus 7 (vai olikohan 8) vuotiaana.

    #56549
    AvatarKyoka8
    Member

    Kaikkien on kuoltava, joten olen oikeastaan aina pitänyt kuolemaa normaalina elämään kuuluvana asiana, enkä ole sen kummemmin edes tullut ajatelleeksi, että mitä sitten oikein tapahtuu. Sen tähden sukulaisten kuolema ei ole saanut minua kovinkaan surulliseksi. Siitä vain tulee jollain tapaa tyhjä olo. Olen sitä mieltä, että kuolema on sellainen asia, jota elävän ihmisen ei ole tarvis ymmärtää. Onhan sitä toisinaan kiva kuitenkin lämmitellä mieltänsä sillä, että kuoleman jälkeen tapahtuu jotain hyvää ^^

    #56985
    AvatarValkoinenhai
    Member

    Vastaan suoraan kysymykseen;
    minusta sitä ei ole, tai ainakaan sitä ei ole pystytty todistamaan. Mitään varmaa tietoahan ei ole, on vain ateismin ja tiede-maailmankuvan painolla menemistä.

    Itseäni on jo hyvin pitkään kovasti ahdistanut juuri tämä itse kuoleminen, sekä mitä sen jälkeen on. Minulle on opetettu, että sen jälkeen ei ole mitään ja kaikki loppuu. Olen ikuisesti ei missään. Tämä ajatus siis sanalla sanoen ahdistaa minua suuresti ja usein toivon, että minulle olisi uskoteltu tarina sielunvaelluksesta tai taivaasta. Mutta ei. Realistinen tieto lisää tuskaa.

    Kuoleman kanssa tekemisissä olen ollut hyvin vähän. Ennen syntymääni isoveljeni kuoli, ja vanhempani ottivat sen luonnollisesti raskaasti. Äitini nuoruudessa hän ravasi koko ajan hautajaisissa, joten tämä vakavuus on vaikuttanut myös minuun.
    Konkreettinen kokemus kuolemasta oli se, kun näin mummoni tekevän kuolemaa sairaalassa puoli tuntia ennen kun hän lähti pois. Monet ystäväni ovat olleet lähellä kuolemaa, ja osa heidän kavereistaan ovatkin menneet rajan yli.

    Kuoleman jälkeinen elämä, ja siten kuolema on minulle hyvin vakava asia, jota yritän kyllä usein olla ajattelematta sen ahdistavuuden vuoksi. Mutta minkäs teet.
    Sanotaan, että tieto kuolevaisuudesta on lahja ihmiselle. Kaikki eivät voi elää, mutta kaikki kuolevat.

    #87989
    AvatarShiori-chan
    Member

    Kuoleman jälkeen on pakko olla jotain, koska elämässä ei olisi mitään järkeä jos se vain loppuisi. En vain tiedä mitä se jokin on, ehkä vain pelkkää ikuista rauhaa ja valoa. Uskon myös hieman siihen, että tapaan kuolleet tuttuni kun itse kuolen, koska minne muualle menisin kuin samaan paikkaan heidän kanssaan?
    Jumalan olemassaolo on minulle arvoitus. En ole varma uskonko jumalaan, koska jos hän olisi olemassa niin miksi maailmassa on pahaa? Maailma olisi täydellinen jos jumala tekisi kaikkensa ihmisten onnen eteen, joten tämän takia jumala tuntuu epätodelliselta. Vaikka kirkkoon kuulunkin, en periaatteessa usko häneen.
    En usko siihen että ihminen syntyy uudelleen, koska se tuntuu jotenkin oudolta. Kuin kierrätystä.
    Kuoleman salaisuus selviää minulle vasta monien vuosien jälkeen, eli silloin kun itse poistun elävien kirjoista.

    Siihen asti elän täysillä.

    #87995
    AvatarAlice19
    Member

    Uskon sihen että kuoleman jälkeen on vielä jotakin. Harmi vain että kukaan ei tiedä mitä. Uskon kai itse siihen että ihminen syntyy uudestaan, ja vaikka asia ei olisikaan niin, on pakko olla olemassa jotain kuoleman jälkeen. En vain osaa kuvitela itseäni "ei minään", en vain pysty.

    En varsinaisesti pelkää kuolemaa. En usko että sen jälkeen tapahtuu mitään pahaa, joko et enää ajattele/tunne mitään, eli kaikki on sinulle ihan sama tai sitten synnyt uudestaan, aloitat uuden elämän tai jotain vastaavaa.

    Uskon myös siihen että minulla on ollut aikaisempi elämä, jossa olen ollut joku muu.
    Ken tietää?.

    Olen ollut kaksissa hautajaisissa. Ne ihmiset eivät olleet minulle mitenkään läheisiä, toinen heistä ei varsinkaan, joten ei se kovin surullista minulle itselleni ollut. Onhan toki aina surullista jos joku kuolee, vaikka en olisi tuntenutkaan häntä.

Viewing 15 posts - 1 through 15 (of 21 total)
  • You must be logged in to reply to this topic.