Kyllä isosiskona on rankkaa

Title: Virallista ei ole, mutta tuolla "Kyllä isosiskona on rankkaa" nimellä kulkee
Genre: family? huumori? en oikein tiedä… :–D
Ikäraja: eiköhän ihan kaikenikäisille sovi
AN: yhdessä paikassa kaivattiin jotain piristystä angstisten tarinoiden sekaan ja puolen tunnin aikana raapustin sitten tällaisen minipätkän. Inspiksen sain FF:XIII:sta, mutta virallista fandomia ei ole.
….. mun pitäis kirjotella ihan muita juttuja kun tälläsiä atm, haha…

~~~

Istun paikallani ja katson sinua. Tuuli leikkii pehmeillä hiuksillasi, pörröttää niitä; ihan kuin ne eivät jo olisi pörröiset ja pehmeät. Olet ajatuksissasi, lasittunut katseesi kertoo sen. Pieni, hieman melankolinen hymy koristaa kauniita kasvojasi. Olet vasta lapsi, mutta jouduit kasvamaan aikuiseksi näin nopeasti.

Pudistan päätäni. Ei sinua pidä sääliä, vaan ihailla. Otat tämän kaiken vastaan niin paljon reippaammin kuin moni sinun ikäisesi ottaisi. Mutta en voi sille mitään, minulle sinä olet kuin pikkuveli josta pitää kantaa huolta, et vierelläni taisteleva toveri. Haluaisin hukuttaa sinut rakkauteen ja tarjota lämpimän kodin, jossa hymyilevät kasvot ottavat sinut vastaan kun tulet koulusta. Saisit olla tavallinen murrosikäinen poika, joka ei jaksa tehdä läksyjään vaan haluaa pitää hauskaa kavereidensa kanssa.

Anteeksi etten voi tarjota sinulle sitä.

Näen silmäkulmastani kuinka hahmo lähestyy sinua. Tunnen kuinka lihakseni jännittyvät, valmistautuen puolustamaan sinua jos on tarve. Tarvetta ei kuitenkaan koskaan tule. Se on vain hän. Lähes huomaamaton hymy leikkii kasvoillani kun hän pörröttää hiuksiasi aivan kuten tuuli; ihan kuin eivät jo olisi pörröiset ja pehmeät. Ehkä hän pörröttää niitä juuri siksi. Hätkähdät ajatuksistasi ja mutristat leikkisästi huuliasi. Hän naurahtaa ja sinunkin kasvosi sulavat hymyyn. Kaikesta huolimatta teistä tuli hyvin läheisiä, mikä on helpottavaa. Hänen ei tarvitse nukkua toinen silmä auki öisin ja sinäkin sait mielenrauhan.

Te juttelette jostain, hymy kasvoillani on levinnyt entisestään. Sinä punastut hieman ja hän nauraa. Mutristat taas huuliasi ja lyöt häntä kevyesti käsivarteen – ei, et sittenkään niin kevyesti. Se varmaan sattui. Sitten hän tekee jotain mitä hänen ei TODELLAKAAN olisi pitänyt tehdä. Hän painaa nauravat huulensa sinun mököttäviäsi vasten ja sinä punastut aina vain enemmän.

Kiukkuinen ilme korvaa hymyn kasvoillani ja nousen ylös, kädet nyrkkiin puristettuina. Olet sinä kuinka kypsä tahansa, olet vasta lapsi! Hän saa kuulla kunniansa ja sen jälkeen käsivarsi ei ole ainut kipeä kohta hänen ruumiissaan. Kyllä isosiskona on rankkaa.