Kysymys seuraavalle

Täältä "kotoa" löytyy yksi koira ja isän kotoa kaksi. Kaikki karjalankarhukoiria xD Onhan ne mukavia, ja niistä on tullut itselleni läheisiä kun olen elänyt koko elämäni koirat ympärilläni =3
Kissan kyllä haluaisin kovasti. Mutta kotiväki on jostain syystä hieman kissoja vastaan, ainakin itse olen niin ymmärtänyt ^^’ Sen yhden kesän meillä oli kissa (äiti ja isä olivat vielä silloin yhdessä, siitä on siis vähän aikaa). Mutta syksyllä siitä sitten jouduttiin luopumaan – kaikki olivat joko koulussa tai töissä eikä kissanpentua oltu alkuperäiskodissa totutettu olemaan ulkona, joten se olisi joutunut olemaan 8 tuntia yksinään sisällä ilman valvontaa… Nou, ei onnistu.

Uskallatko näyttää faniutesi avoimesti? (eli esim. käytät fanitavaraa kuten avaimenperää vaikkapa koulussa, luet yleisellä paikalla kuten linja-autossa mangaa tms.)

No kun en välttämättä saa tähän viittä D”: Yritetään.

Kokou no Hito
Mielenkiintoinen sarja, jossa oikeasti saa välillä jännittää. Käsiala on todella kaunista, kaikki vuorten seinämät ovat kaiketi valokuvista otettu, mutta se jotenkin näyttää siistiltä ja sopii sarjaan. Mori-kun on itsepäinen ja voimakastahtoinen, todella ihailtava. Myös hänen "kaverinsa" Miyamoto on todella kiva, hän on vähän sellainen kovis ja itserakas aina välillä, mutta vaikka pitää Mori-kunia kilpailijanaan, auttaa Miyamoto häntä aina välillä. Hahmot ovat kaikinpuolin mielenkiintoisia, yhtään ärsyttävää hahmoa ei ole toistaiseksi tullut. Niin, yllättävää, ettei se eräs tyttö siinä ole rasittava, itse asiassa ihan kiva.

Hellsing
Tarviiko tätä nyt niin perustella? No, voinhan minä jotain. Tähän sarjaan ei vaan kyllästy, kestää useamman luku- ja katselukerran. Uskokaa pois, olen monesti lukenut kaikki suomennetut osat ja katsonut animea ältsinä. Hahmot ovat mielenkiintoisia persoonia, vaikka kaikissahan piilee jonkin sortin sadisti. Hiranon käsiala on jotain niin.. ah.

GHOST!
Uusi tulokas. En nyt sano, että tämä olisi mitenkään parhaimmasta päästä, vähän fiilispohjalta. Kiintoisa sarja sinänsä, vähän enemmän äksöniä niin kyllä paranee. Toivottavasti ei toista itseään, odotan tältä sarjalta aika paljon, petyin silloin Pri Prihin.

Hopeanuoli
No pitihän tämäkin mainita. Manga oli kaikinpuolin hyvä, kuvat olivat hailakat, mutta hyvin selkeät. Muutenkin tuo hienoinen haaleus toi jonkinlaista tunnelmaa ruutuihin. Ja käännös ei tökkinyt. Tykkäsin todella paljon, plussana oli se akita homma lopussa, mielenkiintoinen oli. Vaikka onhan Hopeanuolen kohtalo niin tuttu juttu, silti se jaksaa pitää otteessaan. On mahtavaa kokea kaikki se mangana, minkä on kokenut animena. Tosin, manga poikkeaa aika paljon kaiketi animesta.

Fushigi Yuugi
Tämäkin on tällainen sarja, että välillä siihen on ihan k*sessa, välillä sitä ei edes huomaa. Ei tähän vaan kyllästy, Watasen käsiala on jotain aivan upeaa, mutta hahmojen persoonat ja leuat eivät säväytä. Hahmot ovat aika tyypillisiä shoujohahmoja, mutta osaan sitä vaan tykästyy.

Muutama sarja piti ihan oikeasti vetää hatusta, että sain laitettua viisi. Ja eivät sitten ole parhuusjärjestyksessä!

Odotatko jollain tapaa tulevaa lukuvuotta? Jos odotat, niin miksi? Jos et, niin mikset?
Eli, haluaisin asiaa, en mitään "hyi v*ttu mitään koulua!!!" tyylisiä viestejäää…

Vaikea on, kun en kuitenkaan niin kovin montaa mangaa ole kunnolla lukenut. Ja suuri osa niistä on ollut hyviä. Olen vaan niin laiska, etten millään jaksa tutustua uusiin mangoihin, mieluummine jyystän niitä vanhoja. Todella moni on siis ihme valtavirtamangaa, josta on ollut pakko kiinnostua kun on joka paikassa hehkutettu.

Ykkönen: One Piece
Aivan loistava sarja. On niin vaikeaa koota kaikki asiat yhteen, että otan pohjan Antti-sedän perusteluista. Eli se maailma. Ensinnäkin OP:n maailma on luotu aivan uudelle pohjalle, eikä vanhat käsitykset välttämättä pidäkään paikkaansa OP:n maailmassa. Tämä tarkoittaa, että sarjaan saa tutustua ihan kunnolla ollakseen perillä kaikista tapahtumista. Kuten todettu, kaikki ei pyöri olkihattujen ympärillä, vaan aina näytetään muidenkin seikkailuja. Minitarinat aina kappaleiden välillä kertoo hyvin eri henkilöiden tarinoista, ja loppujen lopuksi onnistuu punoutumaan yhteen varsinaisen tarinan kanssa. Otetaan nyt esimerkkinä Musti, Cobby ja Helmeppo. Aika pitkälle Oda saa tietää tarinansa pystyäkseen sijoittamaan noita vihjeitä niin aikaisiin vaiheisiin. Kun ajattelee, niin jo Mustin merenpohjakävelystä lähtien on Odalle ollut selvää että jossain kohtaa päähenkilömme tapaavat Mustin uudestaan. Sitten OP:n parhaaseen antiin kuuluvat hahmot. Monipuolisia, omaperäisiä ja ainutlaatuisia hahmoja tunkee joka raosta, eikä loppua tunnu näkyvän. Aina vaan pukkaa nerokkaita hahmoja, näin on ollut jo kirjasta 1 lähtien. Pirunmarjojen avulla saadaan vielä oma ripaus ainutlaatuisuutta hahmoihin. Ja aina on hauska kun jokainen sivuhahmo taustalla on omaperäinen, eikä vain joku naamaton nukke, jolla ei ole oikeastaan mitään muuta tekemistä kuin kävellä päähenkilöiden ohi. Langanpäitä riittää, ikinä ei tiedä mitä vihjauksilla tarkoitetaan, sitten on mukava hahmottaa myöhemmin koko kuva. Huumoriakaan ei ole unohdettu, yleensä joka pokkariin mahtuu jotain jolle saa naureskella vähän aikaa. Piirrostyyliä on kritisoitu, mutta ei One Piece olisi mitään ilman uniikkia tyyliään. Kaiken kaikkiaan loistava sarja.
Kakkonen: Hunter x Hunter
Jotain vähän erikoisempaa muihin lukemiini shōneneihin verrattuna. Ei taisteluje aina tarvitse olla järkyttävää mättöä, joka ratkaistaan loppujen lopuksi niillä power-upeilla, joita mm. Goku ja kumppanit vetelivät aina kun huvitti. Hahmot ovat omaperäisiä ja hauskoja. Nen-systeemi on sarjan suurimpia vahvuuksia, innostun jo ajatellessanikin. Tarina on muutenkin vähän erilaista luettavaa, nerokkaasti toteutetut Greed Island ja Phantom Troupe on jotain niin parasta.
Kolmonen: Dragonball
Legendaarinen shōnen, joka on aina mun TOP vitosessa. Tai sitten ei, mutta melkein kyllä luulisin näin olevan. Tarina itsessään on hyvä aina jonnekin Cell-arcin loppuun, sitten se meneekin vähän alaspäin, ei kuitenkaan niin paljoa, ettei lukemisesta nauttisi. Hahmot on hyviä, ehkä hiukan yksiulotteisia, mutta ei se menoa haittaa. Huumori on melko isossa osassa alussa, loppua kohden mennäänkin sitten järkyttävään mättöön. Kuulemma koska jossain kohtaa huomattin, että mättöshōnen myy paremmin kuin huumorisarja. Hyvä sarja, kyllä sitä vieläkin voisi lukea.
Nelonen: Monster
Törmäsin kirjastossa, kyllä kannatti. Loistavaa kerrontaa, ja vähän erikoisempaa verrattuna Death Noten nerokkaisiin päätelmiin joita ylistettiin taivaisiin asti. Vieläkään en ole saanut aikaiseksi ruveta tätä lukemaan, sieltä kirjastosta meinaan loppui kirjat ysin kohdalla, eikä netistä lukeminenkaan houkuttele. Jotenkin ostaminenkin tuntuisi kurjalta, kun ei löydy kirjahyllystä osia 1-9. Toisaalta selkämyksien puolesta voisi jo harkita ostamista. Mutta siis, hieno tarina ainakin tähän mennessä, piirrostyyli, miljöö ja tarina on jotain vähän erilaista lukemiini sarjoihin verrattuna.
Vitonen: Pokémon
Listan ainoa anime. Tämä ihan puhtaasti koska se on jotain niin legendaarista. Ensimmäisiä animeita joita olen nähnyt, pari jaksoa Sailor Moonia taisi olla mun ensikosketus animeen, tai näin ainakin kuvittelisin. Vai olikos Muumitkin sitten animea? Taisi olla joo. No kuitenkin, muistan kuinka odottelin uuden telkkariohjelman alkavan, ja oli se kyllä jotain niin hienoa. Olihan siinä jotain vähän erilaista tavallisiin lastensarjoihin verrattuna, ja tietysti oli hienoa uneksia niistä pokemoneista. Raichu ftw.

Ei mikään ihme että porukka on ehtinyt väliin, tätä viestiä kirjoittaessa onnistuin selaamaan läjän musiikkia läpi, lukemaan artikkelin Digimonista ja sen eri tuotantokausista, tsekkaamaan mun mangahyllyn ja laskeskelemaan niitä lukemiani mangasarjoja, jossain kohtaa taisin eksyä lukemaan Fairy Tailia, ihan vaan muistaakseni miksi sen lopetin. Vastaus Kawamarun kysymykseen kuuluu ei. Eli heitän saman seuraavalle.

Kawamaru wrote:

Onko sinulla mitään itsellesi rakasta OC -hahmoa, josta siis ihan oikeasti tykkäät?

Voisinpa sanoa, että on. En piirrä sarjakuvia taikka kirjoita tarinoita, vaan kaikki hahmoni esiintyvät vain yksittäisissä piirustuksissani ja taustatarinat etc. minulla on tallessa lähinnä mielessäni. Mutta kyllähän minä näistä hahmoistani pidän, suosikkeja lienevät vampyyrihahmoni (Mitä, minulla vampyyrihahmoja? What a surprise!) Tom, Luka, Isabella, Livia ja Kate.
Onhan se ihan luonnollista että pidän omista hahmoistani – olen itse luonut ne, joten olen saanut alusta asti rakentaa niistä itselleni mieluisat. Enkä "mieluisalla" tarkoita, että ne ovat sellaisia kuin IRL ihmiset joista pidän taikka "paranneltuja versioita" minusta itsestäni (…mikä näkyy olevan yllättävän yleistä OCeita suunnittelevilla ihmisillä). Pikemminkin sitä, että olen voinut tehdä hahmoista itselleni sopivassa mittasuhteessa omituisia ja realistisia, niin luonteen kuin ulkonäönkin osalta. Hahmot toisistaan erottavat piirteet eivät siis ole painovoimaa uhmaavia neonvärisiä kampauksia tai über moniulotteisia persoonallisuuksia kuten "se joka aina hakkaa kaikki ja toi joka tahtoo pelastaa maailman ja toi joka aina joutuu pelastettavaksi", vaan hienovaraisempia, reslistisempia piirteitä jotka nyt erottavat oikeatkin ihmiset toisistaan.
OCni ovat minun makuuni sopivia, sellaisia joihin voisin hyvinkin törmätä suosikki sarjakuvissani tai kirjoissani, ja se tekee heistä minulle "rakkaita" niin paljon kuin fiktiivinen hahmo nyt voi olla rakas ihmiselle, joka ei ota fiktiota niin tosissaan.

Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus?
Tai jos noin absoluuttinen kysymys tekee siitä hankalan vastata, niin mikä elämässä ylipäätään on tärkeää ja olennaista?

Kyllä kauhistuttaa. Enemmän kauhistuttaa ekaluokkalaisten vastaava käytös D= Ihan järjetöntä. Meikkaaminen on siinä ja siinä, mutta esim. kiroilu….

Mitä mieltä olet itsemurhasta? Haluaisin kunnon vastauksen.

En oo ikin oikee välittäny salkkareist xD suomalaiset "saippuaoopperat" ei oo sieltä parhaasta päästä :3 ne näyttelijät salkkareis ei osaa kyl (ei millää pahal jos joku tykkää) miust hirvee hyvi näytellä… ne jotenki YLInäyttelee tai jotain… : S en osaa selittää mut jos joku tost sai jotai selvää nii hyvä…

Millo teillä alkaa kesäloma? onko kivaa ku alkaa? ^__^

No mikäs siinä. Jos se ihminen on oikeasti miettinyt sen ottamista kunnollaja aikoo elää sen kanssa lopun elämäänsä, eikä vain ota sitä hetken mielijohteesta niin mikäs siinä.
Mua vaan ärsyttää semmoset, jotka ottaa tatuoinnin tyyliin: "Hei mulla on uus muija nii tatuoin sen nimen ja kuvan" "oot ollu sen kans yhes yhen päivän" Ja sitte viikon poääst se ei enää oo sen kans. tajusittekos mitäs meinasin? 8D

Voisitko itse ottaa tatuoinnin? Siis jos se aihe olisi tärkeä yms.